Tottelemattomuus

/ / GENRE ENSI-ILTA 18.05.2018 TÄHDET

Kaksi ihanaa Rachelia vakuuttaa rakastavaisina tummasävyisessä draamassa, jossa itsensä hyväksymisen hinta on tulla perheensä hylkäämäksi.

Ronit työskentelee valokuvaajana New Yorkissa. Eräänä päivänä hän saa suruviestin entisestä elämästään. Ronitin isä on kuollut. Ronit matkustaa Pohjois-Lontooseen, ortodoksijuutalaisten yhteisöön, jonka hän on jättänyt taakseen. Hänen isänsä oli yhteisössä tunnettu ja rakastettu rabbi, jota kaikki surevat. Ronitia ei yhteisön silmissä ole enää olemassa.

Ronitin lapsuudenystävä Dovid on hämmentynyt kutsumattoman vieraan saapuessa ovelleen. Hän kuitenkin majoittaa Ronitin kotiinsa vierailun ajaksi. Lisää yllätyksiä on luvassa. Dovid on mennyt naimisiin Estin kanssa. Esti on suurin syy sille, miksi Ronit päätti jättää lapsuutensa yhteisön.

Esti ja Ronit olivat nuoruuden rakastavaisia. Homoseksuaalista suhdetta ei ortodoksijuutalaisten yhteisössä sulatettu. Jos mieli elää omannäköistä elämää, oli paras vaihtaa maisemaa. Vapauden hinta oli kallis, sillä se tarkoitti samalla yhteyden katkeamista perheeseen.

Tottelemattomuus käsittelee lesborakkautta, täydellistä tabuaihetta ortodoksijuutalaisessa yhteisössä. Jälleen kerran Sebastián Lelio kuvaa seksuaalisuutensa vuoksi syrjittyjen ihmisten asemaa. Siinä missä Lelion edellinen elokuva Fantastinen nainen kulki kirkkaassa värimaailmassa, taipuu Tottelemattomuus tummiin sävyihin ja varjoihin. Melankolian varjo häilyy rakkaustarinan yllä silloinkin, kun Esti ja Ronit löytävät toisensa uudelleen.

The Curen Lovesong on ainoa popkappale, joka elokuvassa kuullaan. Muuten elokuvan äänimaisema on lähinnä ortodoksijuutalaisiin menoihin kuuluvaa vaimeaa laulantaa. Siksi Lovesong, jota Esti ja Ronit kuuntelevat yhdessä, saakin niin suuren painoarvon. Kappaleen sanoma on toivonsäde synkkien sävyjen keskuudessa.

Tottelemattomuus toimii etenkin vahvojen naisnäyttelijöiden ja heidän välisensä kemian ansiosta. Ja naisten välinen kemia todella toimii. Sekä Rachel Weisz Ronitina että Rachel McAdams vakuuttavat rooleissaan. McAdamsille Estin rooli on ehkä hänen parhaansa.

Kyvyttömyys hyväksyä itsensä ja sen aiheuttama tuska heijastuu McAdamsin tulkitseman Estin kasvoilta ja tunkeutuu ihon alle. Ilmeistä ja eleistä on luettavissa Estin kamppailu itselleen täysin luontevaa mutta yhteisössään vääränlaista seksuaalisuutta vastaan. McAdams tulkitsee hienovaraisesti Estin yrityksen piilottaa tunteet, joita Ronit hänessä herättää.

Danny Cohenin kuvaus on tummasävyistä. Välillä sinisen, harmaan, mustan ja beigen sävyt keskeyttää raaka auringonvalo. Kylmä Pohjois-Lontoon karuus heijastaa etenkin Estin mielenmaisemaa, kun hän yrittää valita itsensä hyväksymisen ja uskonnon väliltä.

Esti on jo kerran aikaisemmin taipunut naisen rooliin yhteisössään. Siihen, jossa naiset istuvat parvekkeella, peittävät hiuksensa peruukein, eivätkä koskaan tee numeroa itsestään. Naisen osa on seurakunnassa alisteinen, nainen on vaimo ja äiti. Ronitin uudelleen kohdattuaan Esti alkaa epäröidä tekemäänsä valintaa.

Ronit on valinnut vapauden mutta tullut samalla yhteisönsä ja isänsä hylkäämäksi. Virallisesti rabbilla ei kuollessaan ollut tytärtä, sillä yhteisön ulkopuolelle loikannutta jälkikasvua ei lasketa. Tottelemattomuus on hieno, mutta ei kovin kevyt elokuva.