Transit

/ GENRE ENSI-ILTA 10.05.2019 TÄHDET

Tietynlaiseen nykyajan maisemaan istutettu pakolaistarina toisen maailmansodan ajalta on vangitseva ja erikoinen kerronnaltaan mutta samalla vieraannuttavan viipyilevä teos.

Transit tarkoittaa sanakirjan mukaan suomeksi kauttakulkua, kuljetusta, läpikulkua tai siirtoa. Christian Petzoldin ohjaamassa elokuvassa se viittaa kauttakulkuviisumiin, joita monet tarinan hahmot epätoivoisesti hamuavat pakomatkallaan pois natsien Euroopan valloituksen tieltä.

Nimeämätön nuorimies (Franz Rogowski) joutuu pakenemaan eteneviä saksalaisjoukkoja Pariisista vielä vapaaseen Marseilleen. Hän saa käsiinsä itsemurhan tehneen kirjailija Georg Weidelin jäämistöä. Nuorimies käy läpi Weidelin tavaroita ja löytää papereiden joukosta viisumin Meksikoon sekä uuden romaanin käsikirjoituksen. Hän ottaa Weidelin asiakirjat ja omaksuu näin tämän henkilöllisyyden jatkaakseen pakoaan pois ranskasta etenevien saksalaisten joukkojen edeltä. Kutsumme nuortamiestä tästedes Georgiksi.

Georg saapuu Marseilleen, Etelä-Ranskan suureen satamakaupunkiin, joka kuhisee pakolaisia ja heitä etsiviä poliiseja. Hän kirjautuu hotelliin, mutta joutuu pelkäämään kavalletuksi tuloa. Georgilla on hallussaan kuolleen miehen laivalippu ja Meksikon viisumi, mutta hän tarvitsee vielä Yhdysvaltojen konsulaatista kauttakulkuviisumin. Konsulaatissa jonot ovat pitkät ja odottaessaan Georg saa kuulla tai joutuu tahtomattaan kuulemaan eri ihmisten kohtaloita.

Marseillessa Georg kohtaa erilaisia ihmisiä vaikeissa tilanteissa. Hän etsii edesmenneen toverinsa perhettä löytäen tämän pojan (Lilien Batman) ja tämän kuulovammaisen äidin (Maryam Zaree), joita Geord yrittää auttaa parhaan kykynsä mukaan, joka ei ole paljon.

Georg tapaa nuoren Marien (Paula Beer), joka paljastuu kirjailija Weidelin vaimoksi. Aviopari on etääntynyt toisistaan, mutta Weidelilla oli hallussaan myös Marie’n viisumi, jota ilman nainen olisi täysin jumissa pakoetapissaan. Marie on lyöttäytynyt yhteen lääkäri Richardin (Godehard Giese) kanssa, mutta lähentyy Georgin kanssa.

Transit perustuu saksanjuutalaisen kirjailijan Anna Seghersin (1900–1983) romaaniin, jonka hän kirjoitti vastaavanlaisen pakomatkan aikana. Hän oli myös lähtenyt natsihallinon tieltä päätyen Marseilleen ja siitä sodan ajaksi Meksikoon. Transit ei ole ensimmäinen hänen kirjoittamansa kirjan filmatisointi. Ensimmäinen, Seitsemäs risti (ohj. Fred Zinnemann) valmistui vuonna 1944 kertoen keskitysleirivangeista päätähtenään Spencer Tracy.

Transit jatkaa temaattisesti ohjaaja Petzoldin kahden aiemmin Suomessa nähdyn elokuvan jäljillä. Barbara (2012) kertoi paosta Itä-Saksasta ja Phoenix (2014) sodanjälkeisestä kaaoksesta, kun pakolaisia alkaa palata takaisin kotiseuduilleen.

Vaikka Transit kertoo tarinaa nimenomaan toisen maailmansodan tapahtumiin liittyvän tarinan, ei teokseen ole rakennettu lainkaan epookinomaista lavastusta tai puvustusta. Tarina on istutettu aikaan, jossa mm. autot, vaatteet, aseet jne. ovat tätä päivää. Sen sijaan epookki on luotu jättämällä pois nykyaikaista teknologiaa, jota ei tuona entisenä aikana ollut. Emme näe tietokoneita, älypuhelimia emmekä suihkukoneita. Kaikki viestintä ja hallinnolliset käytännöt ovat samoja, kuin 1940-luvulla oli.

Petzold onnistuu luomaan unenomaisen tarinan, joka vangitsee katsojansa, kunhan ensin omaksuu edellä mainitut kerronnan säännöt. Olo, jossa tietää katsovansa toisen maailmansodan aikaista tarinaa nykyaikana, luo absurdin vaikutelman. Näyttelijät tekevät työnsä täysin lakonisesti, joka on varmasti ollut ohjaajan haluama tyylikeino. Onneksi se ei kuitenkaan ole vaivaannuttavaa kaurismäkeläistä tekotaiteellista lakoniaa. Vaikka tarina on vangitseva, jää se kuitenkin sen verran vieraannuttavaksi, ettei se aivan neljään tähteen nouse. Vankka ja näkemisen arvoinen teos se silti on.