Kuusitoistavuotias Jonna (Amy Burgess/Olivia Cooke) on haaveillut jo pienestä pitäen palomiehen ammatista, mutta 1930-luvun Yhdysvalloissa ei naisia tällaisissa ammateissa todellakaan nähty. Se on suorastaan kielletty säännöissä.
Jonnan isä Tomi (Taisto Oksanen/Kenneth Branagh) on entinen palomies, mutta hän lopetti ne hommat, koska ei yksinhuoltajana halua vaarantaa henkeään. Pienempänä Jonna suorastaan palvoi isäänsä, ja alkoi hänen innoittamanaan treenata salaa palomieheksi koirakaverinsa kanssa.
Yllättäen newyorkilaispalomiehet alkavat katoamaan samalla kun kaupungin teattereita poltetaan. Violetin värisillä liekeillä palavat tulipalot eivät ole mitenkään tavanomaisia — ja nämä liekit tekevät muutenkin omituista tuhoa. Pormestari pyytää Tomia pelastamaan kaupunkinsa tuhopolttajan käsistä, koska muitakaan ei ole enää jäljellä. Vaalit ovat myös tulossa, joten tuloksia pitää saada pian.
Tomi suostuu palaamaan palomieheksi hyvin vastentahtoisesti. Hän saa täysin kokemattoman ja onnettoman palomiesporukan johdettavakseen. Tomi ei kuitenkaan tiedä, että mieheksi naamioitunut nokkela Jonna on myös porukassa mukana. Muut apurit ovat narkolepsiaa sairastava viisitoistavuotias hurjapäätaksikuski sekä ujo ja arka tiedenörtti. Kauhea sotkuhan tällaisesta on luvassa.
Miten Jonna pärjää palomiehenä koirakamunsa kanssa? Tuleeko Jonnasta kaupungin ensimmäinen nainen palontorjuntahommissa? Kuka onkaan tuo mystinen tuhopolttaja ja miksi hän on valinnut kohteekseen Broadway-teatterit?
Kanadalais-ranskalainen Tulisielu on yllättävän komeaa katsottavaa. Kanadalaisen L’Atelier Animation -studion animaatiojälki ei jää hirveästi esimerkiksi muutaman vuoden takaisille Illumination-studion tuotoksille. Etenkin elokuvan mystiset tulipalot ovat hienon näköisiä.
Yhteistyön, kaveruuden, tasa-arvon, feminismin ja perheen nimeen vannova animaatio sopii erinomaisesti perheen hieman vanhemmille lapsille. Tärkein sanoma on kuitenkin suunnattu tytöille: älkää antako periksi seuratessanne unelmianne. Tulisielu on supersankaritarina ilman varsinaisia supervoimia. Toiminta ja perhedraama tasapainottelevat mukavasti keskenään, eikä tylsää hetkeä tule.
Niko Ikonen