Hayao Miyazaki aloitti uransa animaatioiden parissa jo 1960-luvun alkupuolella. 1980-luvulla hän perusti Tuulen laakson Nausicaän menestyksen myötä Studio Ghiblin. 1990-luvulla tapahtui lopullinen läpimurto maailmanlaajuiseen tietoisuuteen suurten elokuvayleisöjenkin silmissä, kun animaatiofanit ihastuivat Prinsessa Mononokeen, ja videoiden yleistyminen oli mahdollistanut aivan uusien alueiden elokuvatuotannon avautumisen. 2001 ilmestyneestä Henkien kätkemästä tuli Miyazaikin suurin menestyksensä, joka toi hänelle myös animaatio-Oscarin. Mestarin ura on nyt kestänyt yli 50 vuotta, ja ilmeisesti on tullut hyvästien aika.
Miyazaki on ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle useampaan otteeseen aikaisemminkin, mutta aina hän on palannut tuottamaan, kirjoittamaan ja ohjaamaan animaatioita. Tällä kertaa 73-vuotias guru saattaa hyvinkin olla tosissaan, jolloin Tuuli nousee olisi hänen jäähyväisteoksensa.
Miyazaki on uransa aikana toistuvasti palannut tiettyihin teemoihin kuten sota ja erityisesti sen hulluuden kuvaaminen, luonto ja ympäristönsuojelu ja ennen kaikkea lentäminen. Suurimmassa osassa ohjaajan elokuvista lennetään, ja erityisesti hän pitää lentävistä vempeleistä. Sen vuoksi ei ole yllättävää, että Tuuli nousee käsittelee lentämistä ja lentokoneiden rakentamista. Yllättävää sen sijaan on, että elokuvan päähenkilö on ensimmäistä kertaa Miyazakin uralla todellinen historiallinen henkilö, japanilainen lentokonesuunnittelija Jiro Horikoshi (1903–1982). Ghiblin fantasiapainotteisempien elokuvien ystäville todettakoon kuitenkin, että myös Tuuli nousee -teoksessa todellisuus, unet, unelmat ja näyt sekoittuvat toisiinsa Miyazakin tarinoille tyypillisesti fantasiamaiseksi kokonaisuudeksi.
Heti elokuvan alussa nuori Horikoshi uneksii yhteistä unta lentämisestä italialaisen kreivi Capronin (1886–1957) kanssa. Opiskeltuaan insinööriksi Horikoshi saa työpaikan lentokoneiden suunnittelijana, mutta projektit eivät oikein ota luonnistuakseen ennen kuin Horikoshi tutustuu saksalaiseen lentokonetekniikkaan ja yhdistää siihen omat visionsa.
Tuuli nousee on kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkä kuvaus japanilaisen lentokoneteollisuuden noususta toisen maailmansodan alla. Se on kuvaus unelmien seuraamisesta mutta myös siitä maksettavasta hinnasta. Haavekuvien kaltaiset kauniit asiat kuten rakkaus voivat särkyä tai ainakin turmeltua, kun ne kohtaavat niin kutsutun todellisen maailmamme. Mutta unelmoijan on valittava joko maailma, jossa toteutuneet suuret suunnitelmat ovat kaikkien ihailtavissa, tai maailma, jossa ei ole mitään erityistä.
Miyazaki on myös häpeilemätön romantikko, eikä koskaan enemmän kuin tässä uutuudessaan. Horikoshi tapaa vuoden 1923 junamatkalla opiskelupaikkakunnalle nuoren naisen, Naokon, jota auttaa suuren maanjäristyksen iskiessä. Vuosia myöhemmin he kohtaavat kuin kohtalon yhteen vetäminä. Romanttisuus näkyy myös Horikoshin ja Capronin kaltaisten haaveilijoiden lisäksi muutamissa hyvissä, nousevaa fasisimia vastustavissa ohikulkijoissa, jotka koskettavat päähenkilöiden elämää.
Ghibli-elokuville tyypillisesti Tuuli nousee on perinteinen 2D-elokuva, joka hyödyntää pääasiassa käsityönä tehtyä animaatiota. Toki mukana on Prinsessa Mononokesta (1997) lähtien kuviin tullutta digitaalista väritystä ja perinteistä piirrostyötä höystävää digiefektiä. Lopputulos korostaa sekä elokuvan komeita lentokohtauksia että tarinan intiimimpiä hetkiä.
Tuuli nousee ei ehkä välttämättä ole Miyazakin paras elokuva (vertailukohdaksi mainittakoon, että arvioijan mielestä se on myös lentokoneaiheinen Porco Rosso), mutta se tuntuu hänen henkilökohtaisimmaltaan. Veteraanille tyypilliset teemat ovat esillä kautta linjan hyvinkin korostetusti, ja tunnelma on haikea, eikä pelkästään siksi, että elokuva sijoittuu aikaan, jossa eräs maailma on päättymässä ja uusi aika alkamassa.
Mikäli Tuuli nousee tosiaan jää Hayao Miyazakin viimeiseksi elokuvaksi, mitä kukaan ei oikeasti toivo, on huomattavasti huonompiakin näyttämöltä poistumisia nähty.
Tuuli nousee -elokuvan traileri
Kopioi seuraava koodi sivullesi:Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa