Animaatiolla pyyhkii hyvin! Frozen 2 on hyväksi havaittu, Late Lammas -elokuva: Farmageddon oli mainio ja myös Legot ja Toy Story saivat lisää tuulta purjeisiinsa. Melkein kaikki viime vuoden animaatiot ovat olleet jatko-osia, joten on hauska nähdä teattereissa alkuperäisanimaatio ja vieläpä näin hupaisa sellainen!
Will Smith (suomessa Mikko Penttilä) antaa äänensä Lance Sterlingille, erittäin kovaluokkaiselle agentille, joka jahtaa pahiksia ympäri maailmaa. Walter Beckett (alkuperäisäänenä Hämähäkkimies Tom Holland, Suomessa Henri Piispanen) on valtion leivissä oleva tiedemies, joka haluaisi ratkaista maailman konfliktit ilman väkivaltaa. Muutaman mutkan kautta Beckett muuttaa vahingossa Sterlingin puluksi juuri, kun Sterlingin erikoistaitoja tarvittaisiin superroiston kiinniottoon.
Samoin kuin Farmageddon teki hauskasti kunniaa scifi-elokuville, Vakoojat valepuvuissa on hillittömän kekseliäs kunnianosoitus agenttileffoille, erityisesti James Bondille. Alkutekstien aikana nähtävä montaasi on erityisen mieleenpainuva vaikka saattaakin pienemmiltä katsojilta mennä yli hilseen.
Elokuvan koko alkuperäisäänikaarti on komeaa kuunneltavaa. Smithin ääni sopii rooliin kuin rooliin, mutta hän on liian suuri tähti. Aina kun Sterling puhuu (ihmisenä tai puluna) on vaikea olla näkemättä vain ja ainoastaan Smithiä.
Tästä huolimatta Will Smith puluna on aihe, joka toimii todella hyvin. Erityisesti elokuvan alussa uhkaavat popparit mennä väärään kurkkuun useammankin kerran. Vasta elokuvan loppupuolella, kun juoni vakavoituu, alkaa myös tylsyys iskeä, kun vitsit toistavat itseään. Tom Holland sopii erittäin hyvin Walterin ääneksi, mutta on harmi ettei hahmo ole kiinnostavampi. Ben Mendelsohn (Ilmari Johansson) on herkullisen pirullinen roisto Killianin äänenä, mutta rooli on harmillisen pieni.
Vakoojat valepuvuissa ei kaikesta kekseliäisyydestään huolimatta kykene tarjoamaan mitään uutta ja tarpeeksi mielenkiintoista erottuakseen massasta. Se ei ole yhtä koskettava kuin Toy Story 4 tai Frozen 2, eikä sillä ole yhtä paljon sanottavaa kuin Lego Elokuva 2:lla. Se on täydellisen keskinkertainen ja viihdyttävä elokuva, mutta on vaikea olla haluamatta siltä jotain muuta, jotain parempaa. Vaikka vitsejä murjotaan oikein olan takaa ja suurin osa niistä toimii erittäinkin hyvin, jokin elokuvassa ei vain koskaan loksahda paikalleen.
Elokuvan sanoma tuntuu ajankohtaiselta joskin hieman naiivilta. Walter haluaisi taistella pahiksia vastaan pelkän glitterin ja halausten voimalla. Vaikka näyttävä ja viihdyttävä lopputaistelu ottaakin tästä kaiken irti, se tuntuu hieman lapselliselta elokuvassa, joka yrittää tuoda kypsiäkin teemoja valkokankaalle. Elokuvan vahvuus ovat sen toimintakohtaukset. Kohtaukset muistuttavat leikkauksen ja kuvauksen osalta klassisia toimintaelokuvia, eikä niitä ole yksinkertaistettu nuoremman yleisön takia.