1920- ja 30-lukujen vaihteessa alkanut suureksi lamaksi kutsuttu ajanjakso jätti monet amerikkalaiset työttömiksi ja kodittomiksi. Lohtua arkeen tarjosivat kiertävät sirkusseurueet. Värivalojen, ihmeellisten temppujen ja iloisten ilmeiden takana elämä oli kuitenkin kovaa. Asiakkailta saatavilla vähillä rovoilla oli ruokittava niin eläimet kuin työntekijät – usein tässä järjestyksessä. Eläinten ja ihmisten hyväksikäyttö oli rankkaa, ja hyödyttömiksi tai liian kalliiksi käyneistä hankkiuduttiin eroon tavalla tai toisella.
Robert Pattinson esittää Jacobia, eläinlääketieteen opiskelijaa, joka yllättäen havaitsee olevansa omillaan ilman kotia tai töitä. Sattumalta hän päätyy kaupungista toiseen kolkuttelevaan sirkusjunaan. Hiljalleen hän tutustuu sirkusta pyörittäviin työntekijöihin ja esiintyjiin. Sirkusta vetää temperamenttinen August, joka sirkustirehtöörin roolin lisäksi koulii eläimiä. August on arvaamaton ja väkivaltainen, ja hän kohtelee huonosti niin eläimiä kuin ihmisiäkin pyrkien puristamaan kaikista viimeisenkin hyödyn pisaran. Jacob tutustuu ja pian ihastuu Augustin Marlena-vaimoon, sirkuksen ratsastajatähteen.
Jacob ja Marlena yrittävät toimia oikein yhä syvemmäksi muodostuvista tunteistaan huolimatta. Sirkuksen pyörittämisen fyysiset ja taloudelliset paineet rasittavat Augustia, ja varsinkin alkoholin avittamana hänen huonot puolensa nousevat yhä useammin ja voimakkaammin pintaan. Tilannetta ei helpota mustasukkaisuuden mukanaan tuoma vainoharhaisuus. Räjähdysherkän tilanteen laukaisee Augustin uusin hankinta, vetonaulaksi hankittu Rosie-elefantti, jonka koulutus osoittautuu odotettua hankalammaksi. Norsun kohtelusta tulee kolmiodraaman lopullinen koetinkivi.
Vettä elefanteille on kolmen pääosanesittäjänsä elokuva. Twilight-elokuvista teini-idoliksi noussut Robert Pattinson saa Jacobina jopa tilaisuuden osoittaa osaavansa näytellä enemmänkin kuin mitä vampyyrisagan patsasteleva rooli sallii. Mitenkään erityisesti hän ei itseään kuitenkaan haasta. Hän pelaa hyvin yhteen Marlenaa esittävän Reese Witherspoonin kanssa. Samanlaisesta juurettomuudesta ja kaipuusta kärsivien rakastavaisten lähentyminen tuntuu uskottavalta, vaikka kipinät eivät välttämättä sinkoile heidän välillään. Enemmän intensiteettiä on Marlenan ja Augustin rakkaus- ja riippuvuusliitossa.
Christoph Waltz kohautti charmikkaana mutta julmana natsiupseerina Kunniattomissa paskiaisissa, josta hän voitti sivuosa-Oscarin. August on hyvin samanlainen. Päällisin puolin hurmaava herrasmies on häikäilemätön pyrkiessään päämääräänsä ja pelottava arvaamattomassa julmuudessaan. Hyytävä oli sana, jota Landan hahmosta käytettiin, ja se pätee myös Augustiin.
Musiikkivideoilla aloittaneen Francis Lawrencen meriittilistalla Vettä elefanteille on mielenkiintoinen poikkeama aikaisempiin toimintaelokuviin. Hän hallitsee kuvakerronnan, vaikka tunteet eivät valkokankaalla varsinaisesti liekkeihin roihahdakaan.
Jouni Vikman
Tähdet: ★★★
Vettä elefanteille – Traileri