Warm Bodies

GENRE , ENSI-ILTA 05.04.2013 TÄHDET

Warm Bodiesin lähtökohta on monista kauhuelokuvista tuttu: epämääräiseksi jäävästä syystä johtuen zombit, elävät kuolleet, ovat vallanneet maailman. Jäljelle jääneet ihmiset ovat linnoittautuneet jykevien muurien taakse, mutta joutuvat uskaltautumaan ulos suojastaan tarvikkeita kerätäkseen.

Hyvin nopeasti on kuitenkin selvää, että alkutilanteesta huolimatta Warm Bodies ei kulje tavallisia toimintakauhun latuja. Ensinnäkin se nähdään Nicholas Houltin esittämän zombin, R:n näkökulmasta. Kuolemastaan ja ihmislihaa kohtaan tuntemastaan nälästä huolimatta R:n sisällä elää kenelle tahansa nuorelle miehelle ominainen ahdistus ja identiteettikriisi.

Ihmisaivot ovat zombeille herkkua, koska ne syömällä kuolleet kokevat myös ateriansa muistot ja tunteet. Erään muurien ulkopuolelle uskaltautuneen nuorukaisen pääkoppaan sukeltaminen herättää R:ssä outoja tunteita, ja vaistomaisesti hän pelastaa proteiinilähteensä tyttöystävän kanssazombeiltaan.

R salakuljettaa Julien (Teresa Palmer) kotipesäänsä, jonka on sisustanut maailmalta hamstraamillaan esineillä. Kun Julie toipuu pahimmasta järkytyksestään ja tajuaa, ettei R aio syödä häntä, alkaa lähentymisprosessi R:n hyvällä maulla kasatun vinyylikokoelman tahdissa. Elävä tyttö on kuitenkin jatkuvassa vaarassa zombien ja niiden vielä pitemmälle taantuneiden aggressiivisten luuranko-olentojen keskellä. Niinpä edessä on eron hetki, kun Julie on toimitettava turvaan läheisen kaupungin puolustuksesta vastaavan isänsä luokse.

Elokuvassa zombiepidemia rinnastetaan suoraksi jatkumoksi nykyisestä maailmanmenosta, jossa ihmiset eristäytyvät toisistaan viihde-elektroniikkansa ja somettamisensa taakse. Julien ja R:n kohtaaminen liikauttaa zombeissa jotain inhimillistä, mikä saattaisi muuttaa koko maailman. Orastavan toivonkipinän tiellä ovat silti kaikkea elävää vihaavat luurangot sekä liipasinherkät ja epäluuloiset sotilaat.

Zombit, romantiikan ja huumorin yhdistävä Warm Bodies olisi helposti voinut olla melkoinen sekasotku. Se onnistuu kuitenkin annostelemaan elementtinsä melko tasapainoisesti. Se on myös juuri sopivasti tosissaan katsojalle suotujen ilkikuristen silmäniskujensa välissä. Lopputulos on hyvän mielen jälkeensä jättävä lajityyppisekoitus, joka saa kiinnostumaan niin postapokalyptisesta maailmastaan kuin nuorten päähenkilöittensä suhteen kohtalosta. Tiukoissa paikoissa heidän puolestaan jännittää aidosti.

Onnistumisen takana on ohjaaja-käsikirjoittaja Jonathan Levine, joka osoitti jo All the Boys Love Mandy Lane -teinikauhussaan kykyä katsoa lajityyppien vakioelementtejä tuoreella näkökulmalla ja kertoi 50/50-draamakomediassaan vakavasta aiheesta kevyesti ja suunnatonta sympatiaa puutteellisia päähenkilöitään kohtaan tuntien. Aivan kaikkiin korkealle asetettuihin maaleihinsa Warm Bodies ei osu, mutta ne ovat niin kiehtovia, että hienoiset ohilaukaukset antaa mielellään anteeksi.



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa