Erilaisten franchise-sarjojen kierrätyksen kierteen kiihtyvyyttä kuvaa hyvin, että uuden Wrong Turn -pelottelun, jonka on tarkoitus ”tuoda klassinen tarina 2020-luvulle”, on kirjoittanut vuoden 2003 alkuperäisen Wrong Turn -elokuvan käsikirjoittaja Alan B. McElroy.
Nykyään tuo ”klassikko” tunnetaan myös nimellä Ihmisjahti. Appalakkien metsäisiin ja vuoristoisiin erämaihin eksyvien ja sisäsiittoisten kannibaalien armoille joutuvien nuorten seikkailu sai viisi enemmän tai etupäässä vähemmän kiinnostavaa jatko-osaa.
Päivitys tähän päivään näkyy pääasiassa selviytymistaistoon joutuvan nuorisoryhmän monimuotoisuudessa. En ole varma, voiko siihen laskea myös kamalasti aikaa vievä kehystarina, jossa kuusikymppinen Matthew Modine etsii kesäretkellä kadonneita nuoria.
Miettiessään, miten voisi muutenkin tehdä pesäeroa aikaisempaan elokuvaansa, McElroy on selvästi yrittänyt tuoda mukaan teemaa siitä, kuinka oletusten tekeminen omien ennakkoasenteiden mukaan johtaa vain ongelmiin ihmisten välisissä kohtaamisissa. Valitettavasti hän ei ole tarpeeksi hyvä kirjoittaja saadakseen siitä aikaiseksi mitään johdonmukaista tai koherenttia sanottavaa. Oletukset pitävät paikkansa kunnes ne osoittautuvat vääräksi paitsi kun ne sitten ovatkin osuneet oikeaan.
Kaikkien elokuvan tekemiseen liittyvän kanssa puuhasteleva Mike P. Nelson ei saa tarinaan iskua. Siinä on hetkiä, joista aistii, kuinka ne parempien tekijöiden käsissä voisivat olla tehokkaita ja ahdistaviakin. Nyt päällimmäiseksi jää tunne resurssien puutteesta niin kesäteatterimaisten lavasteiden kuin gore-kohtausten leikkausten suhteen. Itse asiassa välillä on vaikea tietää, ovatko tekijät tosissaan, vai onko tarkoitus tehdä parodiaa. Varsinkin loppu hajoaa monella tavalla naurettavaksi.
Erämaassa vaanivat sisäsiittoiset kannibaalit ovat ehkä typerä konsepti, mutta niitä katsoja odottaa Wrong Turn -nimeä kantavasta elokuvasta. Lähtökohdat hylkäävä tekele olisi todennäköisesti tuottanut pettymyksen sillä rintamalla, vaikka sen tekijöillä olisikin ollut enemmän resursseja ja osaamista.
Jouni Vikman