Ällöttävimmät elokuvat Top 10 – katso lista

Kautta aikain on ollut elokuvan tekijöitä, jotka ovat siirtäneet rajoja sen suhteen, mitä valkokankaalla saa ja voi näyttää.

Jo vuonna 1932 ilmestynyt Tod Browningin Freaks – kummajaiset esitteli poikkeuksellisia ihmisiä. Nykyään lähinnä mestarillisena jännityksenä pidetty Alfred Hitchcockin Psyko (1960) sisälsi aikoinaan hyvin rankkaa kuvastoa. 1980-luvulla kohahduttivat esimerkiksi japanilaisen ällötyksen klassikot: Tan Fei Moun Men Behind the Sun (1988) ja Hideshi Hinon Mermaid In a Manhole (1988).  Night Visions -festivaalin kunniaksi päätimme listata moderneja elokuvia, jotka ylittävät ällökynnyksen.

2000-luvulla katsojat ja elokuvan tekijät ovat jo nähneet niin paljon, että pelkkä roiskuva veri, joukkomurhat tai näyttelijän kirkuvat kasvot eivät enää hetkauta. Kauhun rinnalle on haettu ihmismielen syövereistä toisenlaista epäkorrektia kuvastoa, joka pelon sijaan herättää kuvotusta. Työkalut katsojan oksettamiseen ovat moninaiset märkivistä paiseista vääristyneisiin ihmismieliin ja -piirteisiin ja sukuelinten leikkelystä eritteitä litiseviin koloihin ja onkaloihin. Moderneissa ällöleffoissa katsojaa hemmotellaan shokeeraavien kuvien lisäksi viipyilevillä intiimeillä kohtauksilla, yksityiskohtaisilla lähikuvilla ja irvokkaalla äänimaailmalla.

Kuvottavat elokuvat mielletään helposti kauhugenreen kuuluviksi, mutta elokuva voi herättää ällötystä genrestä riippumatta. Esimerkiksi Peter Jacksonin varhainen tuotanto kuten Bad Taste (1987) ja Meet the Feebles (1989) pyrkivät viihdyttämään ja hauskuuttamaan ylilyödyllä ällöllä.

Kuten listoissa aina, oli tämänkin Top10:n elokuvat rajattava armotta. Listalle päästäkseen elokuvan tuli olla tavalla tai toisella mainio myös kokonaisena elokuvana. Listan järjestykseen vaikutti nimenomaan kokonaisuus. Lisäksi pyrkimyksenä oli esitellä monipuolisesti eri tyyppisiä 2000-luvulla valmistuneita teoksia kauhusta draamaan ja komediaan.

 

10 The Human Centipede 2 (2011)



Vuoden 2009 elokuvassa The Human Centipede (First Sequence) tohtori Heiterin (Dieter Laser) tavoite oli operoida kolmesta kidnapatusta turistista ihmistuhatjalkainen. Koulutetun tohtorin toimet tapahtuivat ammattimaisesti kliinisen puhtaassa ympäristössä.

Jatko-osa on synkempi, brutaalimpi ja ennen kaikkea likaisempi. Laurence R. Harveyn esittämä Martin on yksinäinen ja häiriintynyt mammanpoika. Hänen unelmansa on luoda 12-osainen ihmistuhatjalkainen tohtori Heiterin innoittamana.

Martin kerää kaappaamiaan ihmisiä suureen tehdashalliin, jossa alkaa toteuttaa luomustaan. Ensimmäisen osan puhtaudesta ja ammattimaisuudesta ei Martinilla ole tietoakaan. Uhrit joutuvat operoinnin kohteeksi ilman puudutusta saati nukutusta viruttuaan ensin pimeässä hallissa omissa ulosteissaan.

 

9 Taxidermia (2006)

Omituisessa sukudraamassa laatta lentää ja liha hyllyy. Tirkistelyyn taipuvainen Morosgoványi (Csaba Czene) siittää siansaparoisen pojan, josta kuoriutuu ylensyönnin mestari. Pulska Balatony (Gergely Trócsányi) loistaa ahmimiskilpailuissa ja löytää rinnalleen samanhenkisen kaunokaisen (Gina Moreno). Heidän siirappisen onnensa seurauksena syntyy luihu eläintentäyttäjä (Marc Bischoff), joka värkkäilee kummallisen irvokasta taideteosta.

Irstaasti hihittelevä Morosgoványi pyrkii tyydyttämään itsensä omaperäisin keinoin. Siansisälmykset lätisevät ja hyllyvät teurastajien ja ruoanvalmistajien käsissä. Ahmimiskilpailujen järjetön hotkiminen ja oksentaminen saavat katsojallekin palan kurkkuun ja sympaattisesta eläintentäyttäjästä paljastuu uusi puoli, kun hän purkaa lähikuvissa vartalonsa osiin.

 

8 Inside (2007)

Sarah (Alysson Paradis) on viimeisillään raskaana ja toipuu suuressa talossaan aiemmin tapahtuneesta kolarista, jossa menetti lapsensa isän. Hänen on tarkoitus siirtyä aamulla sairaalaan synnyttämään. Illalla hänen kotiinsa murtautuu vieras nainen (Béatrice Dalle), jonka tavoitteena on kaivaa Sarahin syntymätön lapsi ulos hänen vatsastaan.
Inside kertoo muutaman tunnin tapahtumista, joissa Sarah pakoilee talossaan mystistä tunkeutujaa. Tarina antaa jatkuvasti toivoa selviytymisestä eri ihmisten saapuessa taloon katsomaan, onko Sarahilla kaikki kunnossa.

Erityisen inhottavaa on raskaana olevan naisen pahoinpitely. Terävät sakset uppoavat hitaasti navan läpi ja myöhemmin lävistävät kurottelevan käden. Tunkeutuja raivaa erikoisin keinoin ja hullunkiilto silmissään tielleen tulevat esteet.

 

7 Raw (2016)

Justine (Garance Marillier) on vakavasti kasvissyöntiin suhtautuvan eläinlääkäriperheen tytär. Hän aloittaa eläinlääkäriopinnot samassa opinahjossa, josta hänen vanhempansa ovat aikoinaan valmistuneet, ja jossa hänen isosiskonsa Alexia (Ella Rumpf) jo opiskelee. Aloittavia fukseja nöyryytetään ja rituaaleihin kuuluu kanin munuaisen syöminen raakana. Vastentahtoisesti Justinekin nielee munuaisen. Tapahtuman myötä hän alkaa himoita raakaa lihaa ja ahdistuu uusista tuntemuksista.

Moderni kannibaalielokuva on viihdyttävä ja kierolla tavalla hauska tarina nuoruudesta ja siskoksista. Vaikka ällökuvastolla ei liikaa mässäillä, katsojana voi melkein tuntea, miltä raaka liha tuntuu omien hampaiden välissä. Kurkun kautta vatsasta ulos pyrkivät hiukset ja ärhäkkä ihottuma antavat lisänsä kuvastoon.

 

6 The Greasy Strangler (2016)

Hervoton komedia isästä ja tämän aikamiespojasta. Kotioloissa nössö Big Brayden (Sky Elobar) kokkailee irvokkaan charmikkaalle isälleen Big Ronnielle (Michael St. Michaels) extrarasvaista ruokaa. Työkseen kaksikko vetää kämäistä diskoklubikierrosta turisteille, joista yhteen Big Brayden rakastuu. Seuraa likainen kilpajuoksu, kun kateellinen Big Ronnie kiinnostuu poikansa rakkaasta Janetista (Elizabeth De Razzo). Samaan aikaan kaupungissa riehuu rasvaa valuva murhaaja.

Jim Hoskingin esikoinen sisältää runsaasti alastomuutta ja seksiä, jollaista ei ole tottunut laihuutta ja nuoruutta ihannoivassa nykymaailmassa näkemään. Rasva ja hiki litisevät ja nähdäänpä elokuvassa myös laulava ahteri. Rasvalla läträäminen pistää miettimään, haluaako oman ruoan paistamiseen enää käyttää tippaakaan oliiviöljyä.

 

5 Marttyyrit (2008)

Lucie (Myléne Jampanoï) kidnapataan lapsena ja häntä kidutetaan. Hän onnistuu pakenemaan ja ystävystyy sisäoppilaitoksessa Annan (Morjana Alaoui) kanssa. 15 vuotta pakenemisestaan Lucie lähtee veriselle kostoretkelle. Anna rientää apuun siivoamaan verilöylyn jälkiä vain löytääkseen toisenkin kidutuksen uhrin ja jäädäkseen itse vangiksi.
Mademoisellen (Catherine Bégin) johtama joukko pyrkii erilaisin kidutuskeinoin selvittämään, mitä uhrit näkevät juuri ennen kuolemaansa. Mademoisellen mukaan he tekevät uhreista marttyyreita, jotka unohtavat itsensä ja alkavat jopa nauttia tilastaan ennen kuolemaansa.

Uhreja nöyryytetään verisesti ja pitkään: marttyyriksi pääsemisen prosessi ei tapahdu hetkessä. Elokuvan suurin kuvotus muodostuu siitä, miten ihminen voi kohdella toista tutkimusmielessä.

 

4 Antichrist (2009)

Willem Dafoen ja Charlotte Gainsbourgin esittämä aviopari menettää pienen lapsensa traagisesti. Toipuakseen surustaan he vetäytyvät keskelle metsää Edeniksi nimettyyn mökkiin.
Ympäröivä luonto ja naisen tuskainen mieli saavat aikaan hallitsemattomia tapahtumia. Tuska purkautuu naisesta voimakkaana seksuaalisuutena ja väkivaltaisuutena. Kyytiä saavat niin klitoris kuin terapeutti-aviomiehen säärikin. Tunnelma on Lars von Trierille tyypillisesti äärimmäisen ahdistava alusta loppuun.

 

3 Ichi the Killer (2009)

Kaksi sadomasokistista kiduttajaa puuhastelee tahoillaan kunnes he kohtaavat toisensa. Kakiharalla (Tadanobu Asano) ja Ichillä (Nao Ohmori) on samanlaisia taipumuksia, mutta ihmisinä he ovat täysin erilaisia. Perusteellisesti luodut hahmot ovatkin tarinan kiinnostavin elementti.

Hauska ja mainiolla musiikilla höystetty Takashi Miiken toimintaelokuva tarjoilee alusta loppuun ylilyötyä kidutuskuvastoa: lihakoukkujen, kiehuvan veden ja oman kielen leikkelyn lisäksi nähdään myös perinteistä kasvojen murjomista.

 

2 Kuso (2017)


Räppäri Flying Lotusin häiriintynyt ja tuore esikoisohjaus on ihastuttava esimerkki siitä, mitä jonkun mielikuvitus voi tuottaa katsojien iloksi. Kusossa maailmanlopun tuntu on kohdallaan ja musta huumori kukkii.

Tarinassa seurataan massiivisesta maanjäristyksestä selvinneiden arkea Los Angelesissa. Tapahtumien ympäristöt vaihtelevat satumaisesta metsästä synkkään maanalaiseen loukkoon ja järistyksen turmelemaan kaupunkiin. Neljä eri tarinaa esittelee erilaisia hahmoja ja omituisia otuksia. Royal on Missy-nimisen naisen (Iesha Rochelle) kaulassa elävä puhuva paise. Potilaita parantava Mr. Quiggle on suuri ötökkä, joka asuu tohtori Clintonin (George Clinton) peräsuolessa. Äitinsä kyykyttämästä Charliesta (Shane Carpenter) ystävän saava Smear on metsässä asuva, pienen ihmisen korkuinen jokin. Smear muistuttaa erehdyttävästi anusta, jolla on matomainen kieli. Sock on suuri olio, jonka sisään Jumalan ääntä seuraava ja uhrauksen tekevä Angel (Mali Matsuda) päätyy.

Psykedeelisillä animaatiolla täydennetty elokuva pursuaa vääristyneitä ihmispiirteitä, paiseita ja kuhisevia ötököitä. Ikään kuin tämä ei olisi jo tarpeeksi, edellä mainittujen lisäksi kuvastoa rikastuttavat erilaiset sykkivät ja limaiset asiat sekä eritteet valkoisista paksuista nesteistä oksennukseen. Äänimaailma on täynnä ällöttävää litinää, mussutusta ja maiskutusta.
Jokainen henkilö, otus ja omituisuus luovat yhdessä satumaisen ällöttävän ja viihdyttävän kokonaisuuden, joka on yhtä aikaa synkkä ja värikäs.

 

1 A Serbian Film (2010)

Monipuolisen karmeuden lisäksi A Serbian Film on ennen kaikkea kokonainen elokuva, jolla on jotain sanottavaa. Srdjan Spasojevicin ohjaustyö on taatusti poikkeuksellinen elokuvaelämys, joka ansaitsee kirkkaasti paikkansa listan ykkösenä.

Ikääntyvä pornotähti Milos (Srdjan Todorovic) haluaisi jo vetäytyä alalta, mutta jollain pitäisi elättää vaimo ja poika. Hänelle tarjotaan roolia kokeellisessa taide-elokuvassa, josta saatava palkkio kattaisi mukavan elämän kolmen hengen perheelle. Epäilyttävää on, että videota värkkäilevä Vukmir (Sergej Trifunovic) ei suostu kertomaan Milosille elokuvasta etukäteen mitään.

Vukmir kritisoi Serbian yhteiskuntaa siitä, että se vaatii kansalaisiaan suorittamaan mitä käsketään hautaan saakka. Hänen mielestään kansalaiset ovat kaikki uhreja, ja hänen ”uudelleen syntyneessä pornografiassaan” uhri myy. Projektin alkaessa Milosille alkaa selvitä, että Vukmirin elokuva sisältää muun muassa pedofiliaa ja nekrofiliaa. Milos aikoo vetäytyä projektista, mutta Vukmir pakottaa hänet jatkamaan kyseenalaisin keinoin. Milos menettää otteen itsestään ja muuttuu himokkaaksi hirviöksi. Lopulta sotkussa ovat mukana Milosin vaimo, poika ja velikin.

Elokuva sisältää rutkasti kuvottavaa kuvastoa, jossa osansa saavat kaiken ikäiset uhrit sukupuolesta riippumatta. Teot muuttuvat vieläkin inhottavammiksi, koska tekijänä on itsekin uhriksi joutunut Milos. Kaikesta huolimatta elokuva on laadukas ja huolella tehty. Se on karmivan uskottava ja vakavasti otettava elokuva, jota on vaikea katsoa.