Pohdintojen lopputulema oli, että kissoista on paljon muuhunkin kuin hyrisemään sylissä, kun arvonsa tuntevat konnat Blofeldista Vito Corleoneen silittävät niitä. Ja ennen kuin valitus alkaa: kyllä, Si ja Am Kaunottaresta ja Kulkurista melkein pääsivät listalle, samoin kuin Babe – urhea possu –elokuvan Duchess-kissa. Kaikkia ei voi miellyttää!
10. Istanbulin kissat
Elokuva: Kedi (2016)
Istanbulin kaduilla kaikessa rauhassa eleleville kulkukissoille pyhitetty turkkilaisdokumentti (”kedi” tarkoittaa kissaa) on hurmannut yleisöjä kaikkialla – myös DocPoint-festivaaleilla Suomessa – ja on helppo ymmärtää miksi. Se rakastaa karvaisia päähenkilöitään lähes yhtä paljon kuin niitä hoitavat ihmiset.
Kamera ottaa kissan näkökulman – kirjaimellisestikin, sillä kyseessä ei ole vain vertauskuva. Kuvaajat nimittäin rakennuttivat erityisen kantotelineen elokuvaa varten. Se näyttää kissoja vaeltamassa kaduilla herkkupaloja etsimässä ja piehtaroi niiden ainutlaatuisuudessa, samoin kuin ihmiset, jotka ne valitsevat. Eräskin nainen kertoo satunnaisesti kyläilevästä kissavieraastaan:
– Se on persoonallisuus. Välillä puhun sille ja se puhuu takaisin. Olen sen elämän tärkein ihminen, muut ovat sivuosanesittäjiä.
Ei millään pahalla, mutta todennäköisesti kisu sanoo niin kaikille.
9. Kissa, joka ei osannut näytellä
Elokuva: Amerikkalainen yö (La nuit américaine, 1973)
Vaikka tämän sijoituksen suoritus on lähinnä cameo-esiintyminen, se on show’n varastavaa lajia. Elokuvan tekemisestä kertovan elokuvan epäonnisen ohjaajan (François Truffaut itse) kohtaamista ongelmista yksi oli kohtaus, jossa kissan piti napostella ruokaa oven ulkopuolelle jätetyltä aamiaistarjottimelta. Paitsi että, koska kyseessä on kissa, sitä ei voisi vähempää kiinnostaa. Omistaja oli jopa pitänyt pientä harmaata kissanpentua nälässä, jotta sen suoritus olisi motivoitunutta. Mutta ehkä juuri siitä syystä se ei vain osu sovittuihin askelmerkkeihin.
– Kuvataan kohtaus, kun löydätte kissan, joka osaa näytellä, huutaa turhautunut elokuvantekijä lopulta.
Ja niin he tekevät, sillä lopulta käytännössä tuntematon studiokatti saapuu paikalle pelastamaan päivän. Katsoja kuitenkin pitää enemmän pienestä häiriköstä. Kohtaus on muuten suoraan oikeasta elämästä, sillä Truffaut yritti täsmälleen vastaavaa kohtausta edellisessä elokuvassaan Pehmeä iho.
8. Jones
Elokuva: Alien – kahdeksas matkustaja (1979)
”’Pelasta kissa’ on kohtaus, jossa tutustumme sankariin ja hän tekee jotain – esimerkiksi pelastaa kissan – mikä määrittelee sen kuka hän on ja saa meidät eli yleisön pitämään hänestä”, kuvaili käsikirjoitusekspertti Blake Snyder ohjeen mukaisesti nimetyssä käsikirjassaan.
Harvemmin sitä on hyödynnetty niin selvästi kuin Alienissa, jossa Ellen Ripley (Sigourney Weaver) yrittää pelastaa nimenomaan Jones-kissan vähät välittämättä siitä, että hänen niskaansa hengittää verenhimoinen (ja happoa tihkuva) inha hirviö. Puhumattakaan siitä, että puolet miehistöstä on jo kuollut yrittäessään auttaa kiittämätöntä karvapalloa.
Rottavahdiksi palkatulla Jonesilla oli muitakin tehtäviä: se toimi syynä hajottaa miehistöä haahuilemaan pitkin alusta, antoi syyn puhua ääneen ja tarjoili äkkisäikytyksiä. Hyvä kisu!
7. Ulysses
Elokuva: Inside Llewyn Davis (2013)
”Selitä kissa”, toteaa Carey Mulligan Oscar Isaacin päähänpotkitulle folklaulaja Llewynille. Kunpa hän osaisikin. Vietettyään yön ystävän sohvalla Llewyn lukitsee itsensä ulos asunnosta kissan kera ja yrittää sitten palauttaa sitä omistajalle – yhä uudelleen ja uudelleen.
Tekijöillä oli hauskaa, kun kriitikot ryhtyivät etsimään kissan merkitystä. Oliko se Llewyn itse, hänen edesmennyt muusikkokumppaninsa vai kenties kunnianosoitus Paul Mazurskyn Harry ja Tonto -elokuvan Tontolle?
– Elokuvalla ei oikeastaan ole juonta. Se huolestutti meitä yhdessä vaiheessa, siksi heitimme mukaan kissan, veljekset selittivät Cannesissa selittämättä oikeastaan mitään.
Oranssinkirjavaa kissaa esittivät Tigger, Jerry ja Daryl, jotka kaikki koulutti Dawn Barkan. Hän vastasi myös Perhe on painajainen -elokuvan Mr. Jinxin toilettikoulutuksesta (opimme listaa tehdessämme outoja asioita). Elokuvassa nähdään julisteessa myös…
6. Tao
Elokuva: Uskomaton seikkailu (The Incredible Journey, 1963)
Tao on äijä. Ei vain siksi, että se vaeltaa läpi Kanadan erämaiden kohti kotia, se tekee sen… koirien kanssa. Tao-kissa, nuori labradorinnoutaja Luath ja bullterrieri Bodger ovat itse asiassa parhaita kavereita, ja vaikka Tao pitää takan edessä chillailusta, se on tilanteen vaatiessa valmis pyydystämään kavereilleen ruokaa ja jopa suojelemaan niitä karhulta. Se ei sano mitään edes silloin, kun toinen niistä typeryyksissään varastaa luun jonkun roskiksesta.
Tao kadottaa mielenmalttinsa vain kerran: kun pitäisi ylittää joki. Se ei pääty hyvin, mutta silti se keksii keinon päästä taas yhteen kaveriensa kanssa. Puhumattakaan siitä, että juuri se ”avasi oven seikkailulle”. Vahingossa tosin, mutta kuitenkin.
Ei ihme, että Tao-kissaa näytellyt Syn sai pääroolin toisessakin Disney-elokuvassa, vuoden 1965 Pahuksen katissa.
5. Thomasina
Elokuva: Mirrin kolme elämää (The Three Lives of Thomasina, 1963)
Kurkkua kuristava elokuva alkaa kissan lopettamisella, koska kaupungin eläinlääkäri on kiireinen hoitaessaan koiraa.
– Macdhuisit ovat onnellinen perhe, ja se on täysin minun ansiotani. Minä tein heistä sen mitä he ovat nyt… vaikka minut piti murhata ensin, selittää Thomasina kylmästi tarinassa, joka paljastuu sarjaksi skottilaisittain äännettyjä kertojaääniselostuksia.
Elokuva sijoittuu kuvitteelliseen Inveranochiin vuonna 1912 ja siinä on valtava määrä pisamaisia lapsia sekä nerokas teemalaulu. Puhumattakaan älyvapaasta juonesta. Thomasinan kuolema järkyttää pientä Marya ja saa tämän menettämään uskonsa isäänsä, joka ei onnistunut pelastamaan kissaa.
Sillä välin Thomasina menee taivaaseen, jossa kissat yhdeksän elämäänsä käytettyään elävät egyptiläisen kissajumalattaren luona. Mutta Thomasina on elänyt vain kerran, joten se palautetaan maan pinnalle muistinsa menettäneenä. Niinpä.
4. Hotti-Katti
Elokuva: Aristokatit (The Aristocats, 1970)
Viimeinen Walt Disneyn henkilökohtaisesti ennen kuolemaansa vuonna 1966 hyväksymä animaatioprojekti on jäänyt hiukan unohduksiin, mutta on itse asiassa mainio – varsinkin jatsahtavan ääniraitansa ansiosta. Siksi sankarimme on katnapatun Herttuattaren ja hänen pentujensa sijaan Hotti-Katti bändeineen.
Kissaperheeelle heidät esittelee kujakatti Thomas O’Malley, ja siihen liittyy ehkä hienoin kappale ikinä: Katti tahtoo olla jokainen (Ev’rybody Wants to Be a Cat). Jammailu ullakolla tuhoaa käytännössä koko talon. Louis Armstrongille alun perin kirjoitetun kappaleen Hotti-Katin ääniroolin sai Scatman Crothers, joka myöhemmin nähtiin Stanley Kubrickin Hohdossa. Hmm.
3. Musta kissa
Elokuva: Musta kissa (The Black Cat, 1981)
Kaikista maailman The Black Cat -elokuvista päädyimme Lucio Fulcin versioon pääasiassa sen mielipuolisuuden ansiosta. Jo alkukohtaus on nerokas takapenkille ilmestyvän oudon kissan saadessa miehen ajamaan päin pylvästä. Jatkossa tekokäpälät suorittavat lähikuvissa verisiä murhia.
Elokuvasta ei välttämättä arvaisi sen perustuvan Edgar Allan Poen kertomukseen, sillä Fulcikin tuntuu muistavan sen vasta aivan lopussa. Se kertoo kissasta, joka tosiaan kulkee ympäriinsä tappamassa ihmisiä ja asustaa hautausmaalla nauhoituksia tekevän kylähullun luona. Varoituksen sana: kissaa kohdellaan paikoin kaltoin. Ei silti syytä huoleen, sillä se kyllä saa kostonsa.
2. Pyewacket
Elokuva: Hurmaava noita (Bell, Book and Candle, 1958)
Pahamaineisen noitienmetsästäjä Matthew Hopkinsin mukaan Pyewacket oli noidan eläinhahmoinen apuhenki. Sen siamilaisnaamioinen moderni nimikaima tosiaan kuuluu noidalle. Eikä ihan mille tahansa velholle, sillä tässä ihastuttavassa elokuvassa häntä näyttelee Kim Novak. Pyewacketin näyttelemää kissaa hän käyttää taikomiseen. Mukaan lukien loitsu, jonka hän langettaa pahaa-aavistamattoman naapurinsa, James Stewartin päälle.
Edellä mainittujen tähtien lisäksi elokuvassa on myös Jack Lemmon, mutta Pyewacketin kohtaukset ovat kaikista ikonisimmat. Kissalla on myös sääntönsä: jos noita rakastuu ja menettää voimansa, kissa häipyy.
Elokuvan tuottajat käynnistivät vuonna 1957 maailmanlaajuisen kykyjenetsintäkilpailun löytääkseen sopivan kissan.
– Kaksi tuottajaa etsii uuttä tähteä, jolla on siniset silmät, ruskeat jalat ja pirullinen persoonallisuus, luki julkaistuissa lehti-ilmoituksissa.
– Hänen on väisteltävä liikennettä kaduilla, kuljettava pitkin ikkunalautaa, joka näyttää sijaitsevan korkean talon ulkoseinällä, ja pystyttävä näyttelemään epätoivoisena tehtyä itsemurhayritystä, ilmoitus jatkui.
Harvemmin edes ihmisnäyttelijöille on asetettu niin rankkoja vaatimuksia kuin Pyewacket-raukalle!
1. Rhubarb
Elokuva: Katinkultaa (Rhubarb), 1951
Mitä elokuvakissoihin tulee, on olemassa vain yksi selkeä voittaja, eikä se johdu pelkästään sen valtavasta omaisuudesta. Arthur Lubinin ihastuttavassa komediassa hyrisevä sankarimme julistetaan miljonäärin ainoaksi perilliseksi. Näin Rhubarb-kissa saa haltuunsa koko miehen valtavan varallisuuden sekä baseball-joukkueen, johon kuuluu nuori Leonard Nimoy.
Moisen päätöksen lainvoimaiseksi saattaminen on odotetun vaikeaa, vaikka Rhubarb ei olisikaan varasteleva ilkimys. Onneksi kissasta pitää huolta Ray Milland, joka yritti juoda itsensä hengiltä Tuhlatuissa päivissä ja suunnitteli vaimonsa murhaa Täydellisessä rikoksessa. Nyt hän on huomattavasti paremmalla tuulella, sillä kissa tuskin voi olla Alfred Hitchcockia pahempi yhteistyökumppani.
Rhubarbia näyttelevä Orangey lienee Hollywoodin kuuluisin kissa – se näytteli myös Aamiainen Tiffanylla -elokuvassa – joka voitti kaksi PATSY-palkintoa (Picture Animal Top Star of the Year). Orangeyn omistaja Frank Inn väittää sen näytelleen 500 elokuvassa. Uransa huipulla se tienasi sata dollaria päivässä ja lensi ykkösluokassa.
Ei siis mikään ihme, että ilkeiden huhujen mukaan Rhubarb suostui näyttelemään ainoastaan lähikuvissa.
Hauskana anekdoottina mainittakoon, että Orangey oli ehdolla myös edellä mainittuun Hurmaava noita -elokuvaan, mutta ei saanut roolia.
– Sillä on liikaa Humphrey Bogartin luonnetta, kun me haemme Ava Gardnerin oloista kissaa, olivat tuottajat todenneet.
No, ainakin nyt tiedämme mikä on Casablancan suurin ongelma.