Koska Oli aikakin on romanttinen komedia, käytetään päähenkilön fantastista kykyä matkustaa ajassa tietysti rakkauden töihin. Lahja ei kuitenkaan ole riskitön, sillä menneisyyden muuttaminen voi johtaa siihen, että yhteen tarkoitetut ihmiset eivät koskaan kohtaakaan.
Teksti Jouni Vikman
Alkusysäys Oli aikakin -elokuvalle oli keskustelu, jonka Richard Curtis kävi ystävänsä kanssa siitä, mitä he tekisivät, jos heillä olisi vain 24 tuntia elinaikaa.
– Kumpikin meistä halusi tehdä kotona perheen parissa samoja tavallisia asioita, joita muutenkin tekisi, Curtis muistelee
– Se oli mielenkiintoinen havainto, ja aloin pohtia miten siitä saisi elokuvan. Ajattelin, että jonkun pitäisi pystyä manipuloimaan viimeistä päiväänsä tai elämäänsä, ja päätyä siihen lopputulokseen. Silloin tulin ajatelleeksi aikamatkailua.
Curtis aloitti uransa 1980-luvun alussa kirjoittamalla klassikoiksi muodostuneita brittikomediasarjoja kuten Ei yhdeksän uutiset ja Musta kyy. 90-luvulla hän ryhtyi kirjoittamaan elokuvia, tuloksena sellaiset romkom-hitit kuin Neljät häät ja yhdet hautajaiset sekä Notting Hill.
Seuraava looginen askel oli ryhtyä 2000-luvulla myös itse ohjaamaan. Curtisin aikaisemmat elokuvat ovat vuoden 2003 Rakkautta vain sekä vuoden 2009 Merirosvoradio. Oli aikakin -elokuvaa Curtis kutsuu evoluution seuraavaksi askeleeksi.
– Neljät häät oli monin tavoin yhtä lailla elokuva ystävyydestä kuin se on rakkaudesta. Myös Rakkautta vain -elokuvassa on paljon ystävyyttä.
Iän myötä Curtisin kiinnostuksen kohteet ihmisten välisissä suhteissa ovat muuttuneet.
– Vanhempani ovat kuolleet viiden viime vuoden aikana ja lapseni ovat kasvaneet. Olen ennen kaikkea perheihminen. Oli aikakin kertoo rakkauden ohella veljestä ja sisaresta, isästä ja äidistä. Ja kun kaksi ihmistä rakastuu, heistä tulee ajan myötä isiä ja äitejä. Tämä kehitys on myös elokuvassani.
Rakkaus ja perhe olivat oleellisia Curtisin visiolle, mutta aikamatkailu teki käsikirjoittamisesta tasapainoilua. Curtis halusi päähenkilöilleen selvät säännöt. Ensinnäkin vaadittiin 21 vuoden ikä. Toiseksi aikamatkan käynnistäminen vaati komeroon tai muuhun pimeään tilaan menemistä ja tietyn hetken muistelemista. Tämä johtaa sääntöön kolme, jonka mukaan muuttaa voi vain hetkiä, jotka muistaa omasta menneisyydestään. Neljäs sääntö on pahin: jokaisella muutoksella on seurauksia elokuvan nykyhetkessä.
Tuottaja Nicky Kentish Barnes sanoo ihailevansa elokuvan epätavallista rakennetta.
– Oli aikakin tuntuu hyvin omaelämäkerralliselta. Se on kuin palasia Richardin elämästä sijoitettuna kauniiseen ja hyvin rakennettuun tarinaan. Se on hyvin tunteellinen, näin aikuisten miesten itkevän heidän lukiessaan käsikirjoitusta. Aikamatkailu tuo siihen maagista realismia, mutta sekin lisää tunnesisältöä sen sijaan että pudottaisi katsojan ulos tarinasta.
Tuottajana ja näyttelijävalintavastaavana toiminut Fiona Weir oli vakuuttunut Domhnall Gleesonin sopivuudesta päähenkilö 21-vuotiaaksi Tim Lakeksi, vaikka tämä ei olekaan aikaisemmin tehnyt romanttisia komedioita. Tapaaminen, johon Gleeson saapui Anna Kareninan kuvauksista, ei kuitenkaan mennyt ihan nappiin.
– Hän tuli paikalle valtavassa oranssissa hius- ja partapehkossa ja näytti 35-vuotiaalta venäläiseltä maanomistajalta, Curtis nauraa. – Oli vaikea edes kuvitella miltä hän näyttää, mutta lopulta päätös oli helppo. Hänessä on paljon ominaisuuksia, joita etsin näyttelijöistä ja ihmisistä. Hänessä on syvyyttä, hyvää mieltä ja optimismia, ja hän on hyvin hauska.
Ei haitannut, että Gleeson tunnettiin lähinnä pikkuroolista viimeisessä Harry Potter -elokuvassa. Tuottajat uskoivat uuden kasvon raikastavan Richard Curtis -elokuvaa. Myös katsojien samastumista helpottaa, ettei pääosassa ole tyypillinen komistus. Tim Laken on tarkoituskin olla kuin kuka tahansa itsestään ja elämästään vielä epävarma, mutta pohjimmiltaan sympaattinen nuori mies. On helppo toivoa hänen onnistuvan pyrkimyksissään.