Voi Neill Blomkamp sentään minkä teit. Olet kuitenkin viime vuosina rakennellut Oats-studiosi kautta upeita, jopa erinomaisia lyhytelokuvia, mutta koronaprojektisi on sitten tällainen käppäinen halpiskauhuilu, jonka erikoisefektit vaikuttavat olevan kuin jostain todella huonosta 2000-luvun alun tietokonepelistä.
Carly Pope esittää Carly-nimistä naista, jonka suhde äitiinsä Angelaan (Nathalie Boltt) ei ole ollut mitenkään helppo. Äiti on kamppaillut mielenterveysongelmien kanssa vuosikausia, eikä elämä ole todellakaan ollut helppoa.
Tarsem Singhin upeannäköistä The Cell -elokuvaa muistuttava Demonic pistää tyttären sukeltamaan äiti-Angelan mieleen uuden mullistavan VR-teknologian avulla. Sairaalassa nimittäin epäillään äidin mielessä olevan jonkin muunkin kuin sairauden. Angelan uskotaan olevan demonin riivaama.
Tämähän kuulostaa oikein hyvältä, eikö vain? Ikävä kyllä Blomkamp ei tunnu osaavan tehdä edes kliseisen geneeristä kauhutarinaa. Demonic on tylsä ja pitkäveteinen, eikä siitä löydy minkäänlaista jännitettä tai tunnelmaa. Digiörkkikin ainoastaan huvittaa.
Mitä ihmettä, Neill? Miksi sinä olet tehnyt tällaisen pökäleen omalla nimelläsi?
Demonic on todella surkea elokuva, eikä sitä olisi pitänyt edes julkaista. Blomkamp on kuitenkin aiemmin tehnyt erinomaiset District 9:n (2009) ja Chappien (2015) sekä kompasteli komean näköisessä Elysiumissa, Hollywood-spektaakkelissaan, joka lässähti pannukakuksi. Häntä on jopa kaavailtu Alien- ja RoboCop-elokuvasarjojen pelastajaksi.
Korkealta ja kovaa ne lupaavat tekijät sitten kaatuvat. Demonicia ei oikein kehtaa kutsua elokuvaksi, niin kaukana se on Blomkampille totutusta vähintään keskinkertaisesta laadusta. Olkoon mikä tahansa koronaprojekti, mutta ei tällä ole yhtään mitään arvoa.
Ekstrana trailereita.
Niko Ikonen
Tähdet ★