Hugh Jackman on suuri Neill Blomkampin fani, joten kun ohjaaja kysyi häntä uuteen Chappie-projektiinsa, vastaus oli näyttelijän mukaan välitön kyllä. Jackmanin mukaan Chappie muistutti häntä Blomkampin vuoden 2009 vaikuttavasta debyytistä District 9. Kummassakin on näyttäviä efektejä ja hengästyttävää toimintaa ajatuksia herättävän tarinan sisällä. Chappien tapauksessa se kertoo tiedostavasta robotista, jonka on yritettävä selviytyä vaarallisessa ja väkivaltaisessa alamaailmassa.
Haastattelut: Sony Pictures
Toimittanut: Jouni Vikman
Kun ohjaaja Neill Blomkamp kertoi Chappien tarinan Hugh Jackmanille puhelimessa, näyttelijä piti sitä juuri tälle sopivana kertomuksena.
– Se on mielestäni myös asiallinen ja tärkeä näkemys tekoälystä ja tulevaisuudestamme. Elämme historiallisen käänteen kynnyksellä, kun kaikkialla läsnäolevasta teknologiasta on tulossa uskomattoman älykästä. Kuka tietää mihin se johtaa, Jackman toteaa.
– Sitä ei vielä juuri rajoiteta, eikä siitä keskustella. Neill nostaa kissan pöydälle hyvin viihdyttävällä, koskettavalla ja tunteellisella tavalla.
Chappie on lähitulevaisuuteen sijoittuva vauhdikas jännäri, jonka tähtinä nähdään Jackmanin ohella Dev Patel, Sharlto Copley, Sigourney Weaver sekä eteläafrikkalaiset rap-rave-tähdet Ninja ja Yo-Landi Vi$$er, alias Die Antwoord.
Patel näyttelee Deonia, asetehtaan insinööriä, joka rakentaa droideja Etelä-Afrikan poliisivoimille. Etsimään ja pidättämään ohjelmoidut, scouteiksi kutsutut droidit ovat menestys. Ne ovat taloudellisia ja pystyvät vangitsemaan vaarallisia rikollisia ihmispoliiseja vaarantamatta. Jackman on Deonin kollega Vincent, jonka kilpaileva projekti on hirviömäinen Moose-robotti. Se on hyllytetty edullisempien ja ketterämpien scouttien tieltä.
Deon on kuitenkin salaa mennyt askeleen pidemmälle ja kehittänyt prototyypin tietoisesta tekoälyohjelmasta. Hän lataa sen vahingoittuneeseen, romuksi luokiteltuun scouttiin, mutta epätoivoinen rikollisjengi kaappaa insinöörin ja hänen koneensa. Musiikkipersoonian varioivien Ninjan ja Yo-Landin esittämät konnat päättävät käyttää Chappieksi nimeämäänsä robottia isossa ryöstössä.
Kun Vincentille selviää, että Deon on toiminut vastoin määräyksiä, hän päättää käyttää vetää maton scout-robottien alta korvatakseen ne Mooselta. Hän haluaa myös tuhota Chappien. Nuori robotti on siis suuressa vaarassa niin gangsterivanhempiensa kuin Vincentin taholta.
Jackmanin mukaan Vincent edustaa ihmistyyppiä, joka hyötyy pelosta ja käyttää sitä aseena.
– Nykymaailmassa on paljon sellaista. Vincent oikeasti kuvittelee, että hänellä on vastaus, vaikka se on ylimitoitettu, -aseistettu ja -hinnoiteltu. Siinä on kaikkea liikaa, vähän kuin Vincentissäkin.
Kun älykkäämmät, ketterämmät ja halvemmat scoutit syrjäyttävät Vincentin, hän tuntee joutuneensa nurkkaan ajetuksi ja reagoi sen mukaisesti.
– Vincent vastustaa tekoälyä tai oikeastaan pelkää sitä. Hän ennakoi maailmaa, jossa asiat riistäytyvät hallinnasta, eikä välttämättä turhaan, Jackman kuvailee, – Käsikirjoitus oli hieno ja muistutti minua District 9:stä. Se on henkilövetoinen ja mielestäni oikeasti koskettava. Pidän Sharltosta ja Devistä, koko näyttelijäkunta on mainio. En aikaillut yhtään.
Jackmanin Vincent on näyttelijän tavoin australialainen. Blomkampin kehittämän taustatarinan mukaan hän on Australian takamailla kasvanut entinen sotilas, joka viihtyy shortseissa kotona ja toimistossa. Jackman kuvaillee hahmoaan suorasukaiseksi ja -puheiseksi.
– Shortsit olivat Neillin idea, se sai minut nauramaan. Neill tekee rohkeita valintoja ja haluaa pitää hauskaa, näyttelijä muistelee.
– Vincent on tyyppi, joka kuvittelee kaikkien ihailevan itseään, vaikka todellisuus on jotain muuta. Hän pitää itseään pääjehuna, mutta saa yhä enemmän katsoa, kun nuoret tekniikkanerot päihittävät ja ohittavat hänet. Hänen elämäntyönsä on muuttumassa turhaksi, sille lähes nauretaan.
– Hänen maailmansa kutistuu, samoin hänen vaihtoehtomahdollisuutensa. Kun sen yhdistää tyyppiin, joka ei halua hävitä eikä pidä häviämisestä, ja joka on valmis tekemään mitä tahansa elämäntyönsä suojelemiseksi – se on räjähtävä yhdistelmä, Jackman analysoi hahmoaan.
Chappie on viaton, tyhjä kangas, joka kehittyy nopeasti – vauvasta vihaiseksi teiniksi – ja oppii lähinnä sijaisvanhemmiltaan, gangstereilta. Jotain siinä on myös ”luojasta”, idealistiselta ja lämminsydämiseltä Deonista. Jackmanin mukaan Blomkampin tavaramerkkejä on monitasoinen sekoitus huumoria, hätkähdyttävää toimintaa ja ajattelemisen aihetta.
– Se on tunteellinen tarina viattomasta uudesta tulokkaasta, siitä kuinka vaikutusalttiita olemme ja siitä kuinka ympäristömme ja olosuhteemme voivat muuttaa kohtaloamme, Jackman kehuu.
– Neillin kanssa keskustellessa tajuaa hänen valtavan tietämyksensä niin tieteestä kuin filosofiasta, se on uskomaton. Hän voi puhua loputtomiin tietoisuudesta ja mitä se tarkoittaa. Sitä elokuvakin tutkii.
Vaikka toiminta ja efektit ovat lennokkaita, Jackmanin mielestä Blomkamp saa niistä myös realistisen oloisia.
– En tiedä miten hän sen tekee. En ole koskaan työskennellyt kenenkään sellaisen kanssa, mutta en olekaan tehnyt töitä efektipuolelta tulleen ohjaajan kanssa, ja siellä hän aloitti.
X-Men- ja Wolverine-elokuvissa näytellyt Jackman on tottunut siihen, että efektit vievät aikaa ja työtä, mikä hidastaa kuvauksia. Blomkampin nopeus hämmästytti häntä.
– Aivan uskomatonta. Hän tietää tarkalleen mitä tarvitsee ja milloin. En pysty kehumaan häntä tarpeeksi ihmisenä ja ammattilaisena. Hän luo kuvauksiin hienon ilmapiirin, ja saa määrätietoisuudellaan hommat tehtyä.
Kuvauksissa Chappieta näytteli Sharlto Copley, joka jälkituotannossa korvattiin tietokone-efektillä. Chappie on viaton, luottavainen, lempeä ja äärimmäisen älykäs olento. Se vain kasvaa oudossa, hyvin viallisessa perheessa samalla kun Deon pähkäilee sen pelastamista.
Jackman kuvailee Copleyn työtä sataprosenttiseksi roolisuoritukseksi.
– Käytännössä näyttelin vastanäyttelijän kanssa. Sharlto on hieno näyttelijä, hän jopa käveli kuten Chappie. Hän improvisoi ja vuorovaikutus on täydellistä. Sillä on suuri merkitys, sillä olen näytellyt tarpeeksi tyhjän ilmankin kanssa. Tämä oli paljon orgaanisempi kokemus.
Liikkeenkaappaustunnistimilla varustettuun pukuun sonnustautunut Coplay eläytyi robottihahmoonsa ja sen kehitykseen täysillä.
– Hänellä oli tumman harmaa asu, mutta oli kiinnostavaa katsoa, kuinka Sharlto toimi metodinomaisesti. Yhdessä vaiheessa Chappiesta tulee oikea gangsta, koska rikollisjoukko on adoptoinut hänet ja yrittää opettaa häntä käyttäytymään coolista. Sharlto alkoi käyttää housuja, jotka roikkuivat hänen persauksiensa alla saadakseen aikaan oikean kävelytyylin, Jackman nauraa.
– Liikkeenkaappauksen kannalta sitä ei olisi tarvittu, mutta hän halusi luoda hahmon oikealla tavalla fyysisesti.
Chappie kuvattiin Etelä-Afrikassa. Jackman oli vieraillut maassa aikaisemminkin, mutta ei töiden merkeissä. Hän näkee Etelä-Afrikan ja kotimaansa Australian välillä paljon yhtäläisyyksiä.
– Kumpikin on suhteellisen nuori maa, ja kummankin asukkaiden juuret ovat kaukana. Eri rotujen välillä on jännitteitä, Etelä-Afrikassa toki paljon jyrkempiä. Pidämme urheilusta ja pelaamme samoja pelejä. Kummankin maan henkisessä identiteetissä on särmää. En tiedä johtuuko se kansakuntien nuoruudesta, karusta maastosta, pioneeriesi-isistä vai mistä. Se kuitenkin luo tiettyä sitkeyttä, mutta myös huumorintajumme on samantyyppinen.
Yksi Jackmanin vastanäyttelijöistä on Sigourney Weaver.
– Hän on elokuvaikoni ja -legenda, mutta hänellä on jalat maassa ja hän on todella mukava. En ollut kunnolla tavannut häntä aikaisemmin, mutta olemme pitäneet yhteyttä kuvausten jälkeen. Hänellä on ollut uskomaton elämä ja hän rakastaa teatteria. Hänellä on itse asiassa teatteri täällä New Yorkissa. Hän on aito asia ja rakastaa työtään. Hän on myös todella nöyrä, tuntee kuinka hän arvostaa jokaista osaa ja todella paneutuu niihin.
Jackman ei tuntenut Dev Pateliakaan entuudestaan, mutta nautti tämän kanssa työskentelystä.
– Hän on todennäköisesti iloisin näyttelijä, johon olen ikinä kuvauspaikalla törmännyt. Hänellä on elokuvassa valtavasti kohtauksia, ja hänen innostuksensa oli mahtavaa. Hän on selvästikin älykäs, mutta myös iloinen, hänen energiansa oli valtavan tarttuvaa. Devin rooli on vaikea, hän esittää teknologianeroa josta tulee tavallaan nuori isä, jolla on enemmän kuin vain omistuksenhalu robottiaan kohtaan. Hän teki siitä hyvin uskottavaa.
Vincent ja Deon ovat eri puolilla, mutta voisi kuvitella kahden mukavan miehen maineessa olevan näyttelijän pystyvän kehittämään uskottavaa vihamielisyyttä toisiaan kohtaan.
– En minä ole mukava mies! Jackman hekottaa, – Heitimme juttuja aika paljon lonkalta, ja Dev oli valmis kaikkeen. Hänen kanssaan oli ilo työskennellä, ja toivottavasti siihen tulee uusia tilaisuuksia. Itse asiassa jokin aika sitten oli ilmassa oli juttua yhdestä projektista. En ollut lukenut käsikirjoitusta, mutta huhun mukaan olisin näytellyt toista hänen vanhemmistaan. Dev lähetti minulle sähköpostia: ”Moi, kuulin huhun, että esittäisit isääni”. Vastasin, että rauhoitu mies, en minä nyt sentään niin vanha ole! Jackman nauraa.