Episodi ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti järjestävät 17. tammikuuta 2015 Suuren klassikkonäytöksen elokuvateatteri Orionissa Helsingissä. Näytöksen elokuva valitaan viiden ehdokkaan joukosta lukijaäänestyksellä, joka päättyy 5. joulukuuta. Yksi ehdokkaista on Christopher Nolanin varhaistyö Memento.
Teksti: Jouni Vikman
Christopher Nolanin ensimmäinen pitkä elokuva oli vuonna 1998 julkaistu Following, jonka muutaman tuhannen punnan budjetin Nolan itse rahoitti. Hän kuvasi sitä vuoden ajan ystäviensä avulla lähinnä viikonloppuisin. Following voitti useita festivaalipalkintoja, ja sen menestys antoi Nolanille mahdollisuuden ryhtyä kuvaamaan elokuvaa, jota hän oli suunnitellut jo ennen esikoistaan. Vuoden 2000 Mementosta tuli hänen lopullinen läpimurtonsa.
Memento kertoo Leonard Shelbysta (Guy Pearce), joka ei päähänsä saaman iskun vuoksi enää pysty muodostamaan uusia pysyviä muistoja. Vamman hän sai joutuessaan vaimonsa kanssa kahden miehen hyökkäyksen kohteeksi. Leonardin vaimo kuoli väkivallan seurauksena, ja Leonard on päättänyt kostaa tapahtuman – mikä tietysti on haastavaa, jos johtolankoja seuratessaan unohtaa saman tien vähänkin aikaisemmin tapahtuneet asiat, vieraillut paikat ja kohdatut ihmiset. Mutta Leonard on tehnyt kostosta pakkomielteisen tarkoituksen elämälleen eikä aio antaa moisen pikkuseikan haitata missiotaan.
Pysyäkseen kärryillä tehtävässään Leonard ottaa polaroid-kuvia ja kirjoittaa niihin johtolankoja ja ohjeita itselleen. Erityisen merkittävät asiat hän tatuoi kotikutoisesti omaan ihoonsa, kunnes hän on kävelevä post-it-lappu.
Memento on jo tarinaltaan kiehtova jännäri, joka kostojuonensa lisäksi käsittelee pakkomielteitä, syyllisyyttä sekä muistia ja sen manipulointia. Erityisen nerokkaan elokuvasta tekee tapa, jolla Nolan sen toteutti. Memento nimittäin avaa tarinansa kahteen suuntaan: toinen kulkee kronologisesti ”oikein”, toinen kertoo tapahtumat ajallisesti taaksepäin edeten. Kohdatessaan ne täydentävät toisiaan ja antavat toisilleen uutta merkitystä.
Erityisen kiinnostava on taaksepäin kulkeva tarina, jossa jokaisen kohtauksen loppu on aikaisemmin nähdyn kohtauksen alku. Sen aikana Leonardin tatuointien peittämä kroppa hiljalleen puhdistuu, kunnes ollaan tilanteessa, jossa hän on lähdössä ”viattomuudesta” kostoretkelleen. Samalla käänteisesti esitettyjen tapahtumien syy-seuraussuhteet ovat avautuneet katsojalle uudella, hyytävälläkin tavalla.
Elokuva sisälsi paljon Nolanin myöhemmissäkin elokuvissaan suosimia teemoja ja toimintatapoja. Se osoitti, että hän hallitsee monimutkaisia, peräkkäisiä ja sisäkkäisiä silmukoita sisältäviä tarinakokonaisuuksia, jotka ovat saaneet yhä hulppeampia mittasuhteita sellaisissa elokuvissa kuin The Prestige, Inception ja Interstellar. Samalla Nolan pitää keskiössä pienen ihmisen, ja kertoo suuria siveltimenvetoja sisältävät suuret tarinat heidän kauttaan pienin piirroin.
Minkä elokuvan haluat nähdä valkokankaalla Episodin ja KAVIn Suuressa klassikkonäytöksessä? Äänestä suosikkiasi täällä.