Creed II – isien synnit ja sukupolvien taistot

Alkusyksystä tavoitimme Creed II -ohjaaja Steven Caple Jr:n Los Angelesissa kesken jälkituotantokiireiden. Todellakin kiireiden; hänen oli luovutettava innokkaasti odotettu elokuva valmiina kahden viikon kuluessa. Hänellä oli silti aikaa kertoa Creed II:n tekemisestä Sunset Stripin varrella sijaitsevassa korkeassa toimistorakennuksessa, joka toimi jälkituotantostudiona. Sylvester Stallonen ideoima jatko Creedin tarinalle ammentaa kaukaa Rocky-saagan historiasta.

Studion tilat kuhisevat toimintaa. Käytännössä Creed II -elokuvaa viimeistellään viimeisten viikkojen ajan ympäri vuorokauden.

– Tulin kyytiin alle vuosi sitten, Steven Caple Jr. kertoo. – Työstimme käsikirjoitusta joulupyhien aikaan ja esituotanto käynnistyi tammikuun ensimmäisellä viikolla. Samaan aikaan matkustin Philadelphiaan, joka oli tuotannon pääpaikka suurimman osan ajasta. Palasimme Los Angelesiin vasta juhannuksen alla. Silloin alkoi jälkituotanto, jonka parissa olen sen jälkeen viettänyt joka ikisen päivän.

– Olemme työskennelleet yötä päivää viikonlopuista ja pyhäpäivistä välittämättä. Luulenpa, että ainut päivä, jolloin emme tulleet toimistolle oli [syyskuinen kansallinen vapaapäivä] Labor Day. Silloinkin työstin musiikkia säveltäjän kanssa.

– Visuaaliset efektit ovat iso osa prosessia. Tällä hetkellä työstämme Las Vegasissa, Moskovassa ja Ukrainassa tapahtuvien kohtausten väkijoukkoja, yleisöjä, taustoja sekä kamera-ajoja ikkunoiden läpi.

Vuoden 2015 Creed-hitti keskittyi muutamaan keskushahmoon. Uutuudessa on isompi henkilökaarti, mikä piti huomioida jälkituotannossakin.

– Meillä on edelleen Adonis, Rocky ja Bianca, mutta nyt myös Dragot, vauva ja liuta muita. Haastavinta oli pitää huoli siitä, että elokuva säilyi Adonis Creedin kertomuksena. Olemme leikkauksessa hienosäätäneet kohtauksia kerrostamalla hahmoja ja heidän tarinoitaan niin, että Creedin kehityskaari säilyy tärkeimpänä tarinana.

– Olemme myös rakentaneet uusiksi nyrkkeilykohtauksia, jotta ne eroaisivat Creedin ja Rocky-elokuvien otteluista. Emme silti unohtaneet niiden valtavaa historiaa.

 

Uusia ja vanhoja tuulia

Adonis Creedia näyttelevä Michael B. Jordan laittaa kolme vuotta sitten ilmestyneen Creedin menestyksen kahden tärkeän tekijän piikkiin.

Ryan Coogler onnistui rakentamaan Sylvester Stallonen Rocky-franchisen sisään aivan uuden maailman. Se oli hänelle hyvin henkilökohtainen projekti, joka heijasteli hänen suhdettaan omaan isäänsä ja tämän rakkauteen Rocky-leffoja kohtaan. Yleisökin oli siitä innoissaan; ja tietysti myös mahdollisuudesta nähdä Syltty vielä Rocky Balboana, yhtenä elokuvan historian rakastetuimmista hahmoista.

Jatko-osassa ohjaksissa ei olekaan Coogler, jonka kanssa Jordan oli jo ennen Creedia tehnyt Fruitvale Station -elokuvan.

– Vaati hieman sulattelua, ettei Ryan voinut muiden kiireidensä vuoksi ohjata, Jordan myöntää. – Mutta kun hänelle oli ok antaa ohjat Stevenille, se helpotti minunkin oloani. Löysin Steveniin samanlaisen yhteyden heti ensitapaamisella, mikä oli hyvä merkki. The Land teki minuun vaikutuksen ja ymmärsin hänen olevan todella lahjakas.

The Land on Steven Caple Jr:n vuonna 2016 ilmestynyt esikoiselokuva, joka kertoo neljästä rullalautailevasta teinistä, jotka sotkeutuvat paikallisiin rikoskuvioihin.

Creed II vie eteenpäin Adoniksen ja Rocky Balboan sekä Adoniksen ja Biancan (Tessa Thompson) välistä tarinaa. Niitä kuljettaa juoni, joka linkittyy vuonna 1985 ilmestyneeseen Rocky IV:een.

– Olin nähnyt Rocky IV:n, mutta katsoin sen nyt uudelleen kiinnittäen tarkempaa huomiota hahmojen välisiin suhteisiin. Apollon ja Dragon kohtalokas ottelu, sen vaikutus Rockyyn ja eeppinen taistelu Moskovassa. Halusin osoittaa kunnioitusta sen perinnölle ja päivittää sitä uudelle sukupolvelle, Jordan maalailee.

Sukupolvien välinen silta

Rocky- ja Creed-sarjojen välillä on muutama vuosikymmen, mikä kulminoituu Creed II:n tekijäjoukossa.

– Olen syntynyt vuonna -88, ja ensimmäinen näkemäni sarjan leffa oli Rocky V. Isäni rakasti Rocky-leffoja ja länkkäreitä, ja katsoin niitä hänen kanssaan. Alkuperäisen Rockyn näin teininä, ja se oli mielestäni hieno altavastaajan tarina. Harrastin urheilua ja Rocky oli mainio motivaattori. Kun ryhdyin elokuvantekijäksi, aloin arvostaa Rockya taideteoksena. Se tuntui erilaiselta kuin muut urheiluelokuvat, joista pidin, Caple kertoo.

Stallonen aloitteesta Creed II ei jatka vain Creedin tarinaa vaan myös tarinaa, joka alkoi 30 vuotta sitten.

– Kun kuulin, että Syltyn käsikirjoituksessa oli ikoninen pahis Ivan Dragon, se oli mielestäni kiinnostava tapa sisällyttää tarinaan oleellista perintöä. En silti halunnut samanlaista Ivania kuin viimeksi, ja onneksi Syltty oli jo samalla linjalla. Ivan on nyt monitasoisempi hahmo samoin kuin poikansa, joten se nivoutui Rockyn perheteemoihin. Dolph Lundgren toi hahmoon uutta kulmaa ja odotan innolla päästä esittelemään yleisölle uuden ja yllättävänkin Ivanin.

– Myös Florian Munteanu lataa Ivanin Viktor-poikaan jotain erityistä. Yleisön saattaa yllättää sekin, etteivät he ole varmoja kenen puolella heidän pitäisi olla.

Dolph Lundgren ja Stallone olivat pitäneet vuosien varrella yhteyttä, mutta heidän tavatessaan satunnaisesti yhteiset puheenaiheet ovat yleensä olleet muita kuin työasioihin liittyviä.

– Hän tekstasi ja kysyi miltä tuntuisi esittää Dragoa taas, Lundgren kertoo. – Hän kuvaili tarinan perusideaa ”isien synneiksi”. Olin kiinnostunut, mutta en halunnut vain tehdä uusiksi Rocky IV:n Dragoa. Pelkoni hälveni käsikirjoitusta lukiessani. Sen Drago ei ole vain poliittinen symboli. Dragon ja hänen Viktor-poikansa sekä Rockyn ja Adoniksen suhteeseen keskittyvä teema oli myös hyvin kiinnostava. Halusin ehdottomasti tehdä sen.

Ihmiset toistavat Lundgrenille edelleen Dragon repliikkejä kuten ”I must break you” tai ”If he dies, he dies.”

Creed II on vain lisännyt sitä. Ohjaan parhaillaan pientä elokuvaa Roomassa, ja kun minun piti käydä lääkärillä, hän huudahti: ”Ivan!” Mitä siihen voi sanoa?

Lundgren on pohtinut mikä teki Ivan Dragosta ikonisen hahmon.

– Drago oli yleisön kannalta uudenlainen atleetti, jota treenattiin huipputeknisesti ennen näkemättömällä tavalla, ja tein kovasti töitä näyttääkseni sellaiselta ”täydelliseltä” urheilijalta. Häntä voisi kutsua lähes superpahikseksi ja Frankensteinin hirviöksi. Toisaalta hän ei taistellut täysin vapaaehtoisesti vaan oli neukkujen hallinnassa.

Rocky IV oli oikea elokuva oikeaan aikaan: Neuvostoliiton Gorbatšovin ja Yhdysvaltojen Reaganin väliseen kylmään sotaan. Yhdistettynä Sylvester Stallonen ohjaukseen siitä tuli vahva elokuva, joka ei ole vanhentunut. Se tuntuu tuoreelta vielä tänä päivänäkin. Vai pitäisikö sanoa varsinkin tänä päivänä.

Lundgrenilla on tapana luoda hahmoilleen hyvinkin yksityiskohtainen taustatarina.

– Mieltäni kiehtoi mitä Dragolle tapahtui hänen pudottuaan valtaapitävien suosiosta, miten hän on hankkinut elantonsa, mitä tapahtui hänen avioliitolleen… miten hän on pärjännyt kaikki ne vuodet? Ja miltä hänestä tuntuu seurata Adonis Creedin nousua juuri kun hänen omasta pojastaan on tulossa ottelija? Ivan alkaa suunnitella sovitusta elämällä menneisyyttään Viktorin kautta. Hänessä velloo viha. Ei vain Venäjää tai Amerikkaa kohtaan, vaan yleensä koko maailmaa, joka katsoo häneen alaspäin.

 

Millainen isä, sellainen poika

Seuraavan sukupolven Dragoa esittävä Florian Munteanu on romanialainen nyrkkeilijä ja potkunyrkkeilijä. Ensimmäinen Munteanun näkemä sarjan elokuva oli Rocky IV, joka esitteli hänen hahmonsa isän.

– Olin 11- tai 12-vuotias, kun katsoin sen isäni kanssa tv:stä Saksassa. Isäni oli innokas nyrkkeilijä, joka opetti minulle kaiken lajista, ja katsoimme kaikki Rockyt yhdessä. Niiden sanoma oli, ettei pidä luovuttaa, unelmia on tavoiteltava ja työskenneltävä niiden eteen, Munteanu muistelee.

– Managerini ilmoitti, että haussa on raskaansarjan nyrkkeilijä, jonka on oltava vähintään 190-senttinen, käy venäläisestä, osaa näytellä ja puhuu englantia. Muuta tietoa roolista ei ollut, mutta päättelin sen, koska tiesin Adonikselle etsittävän uusia vastustajia Creed II:een, tulokas kuvailee päätymistään elokuvaan.

– Se oli odottamani iso tilaisuus. Lähetin kuvia ja videoita, ja tein sitten koe-esiintymisnauhoja. Minulle annettiin kohtauksia, jotka piti kuvata puhelimellani. Tein kolme ja sain puhelun: ”Sylvester pitää sinusta, hän haluaisi skypettää kanssasi.” Sain kaksi kohtausta tehtäväksi Skypen välityksellä. Niiden lisäksi juttelimme tunnin verran elämästäni ja ajatuksistani Rocky-elokuvista. Lopulta Sylvester esitti Rockya ja minun piti lonkalta reagoida erilaisiin tilanteisiin Victorina. Pari viikkoa myöhemmin lensin Los Angelesiin, jossa minun piti neljän päivän ajan vakuuttaa ohjaaja Steven Caplelle olevani oikea valinta Victoriksi.

Munteanu teki vaikutuksen elokuvaisäänsä jo ensitapaamisella.

– Stallone on erittäin fiksu roolittaja. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun hän löytää uuden kyvyn, Lundgren nauraa. – Ensivaikutelmani oli, että Florian tosiaan näyttää pelottavalta nyrkkeilijältä, jonka isä voisi olla Ivan Drago. Hänellä on erittäin lihaksikas kroppa. Minä näytin sellaiselta, kun olin 27-vuotias, tosin hän saattaa olla vieläkin lihaksikkaampi. 30 vuotta sitten opiskelin karatea, joten lihaksistoni oli erilainen.

– Hän oli aina hyvin kohtelias ja todella sitoutunut elokuvan tekemiseen. Minuun teki myös vaikutuksen hänen älynsä ja miten hän on paljon paremmin kosketuksissa uransa kanssa kuin minä hänen ikäisenään.

Florianin koko teki vaikutuksen myös Jordaniin.

– Kun ensimmäisen kerran tapasin Florian, muistan ajatelleeni, että jätkähän on valtava ja minun olisi todella kasvatettava lihaksia päästäkseni lähellekään häntä. Kun opin tuntemaan häntä, tajusin kuinka mukava ja vaatimaton hän on. Hän paiskii töitä ja haluaa tehdä sen hyvin, hänellä on todella huikea työmoraali. Toisen oppii tuntemaan nopeasti, kun opettelee askelkuvioita ja iskuja kehässä. Meillä synkkasi hyvin.

Paluu salille ja koulun penkille

Stallonen halusi Munteanun vielä muokkaavan ulkomuotoaan.

– Syltty halusi minusta hoikemman ja selväpiirteisemmän. Painan tavallisesti noin 110 kiloa, mutta Creed II varten minun piti päästä lähemmäs sataa kiloa. Syltty sanoi: ”Haluan, että joka ikinen lihaksesi erottuu.” Se oli vaikeaa, koska minun ei koskaan ole tarvinnut pudottaa niin paljon painoa. Olen luonnostaan raskassarjalainen. Olin tiukalla dieetillä ja lisäsin kardiovaskulaarista treeniä, joten poltin rutkasti kaloreita.

Myös hänen valkokangasisänsä joutui kuntokuurille.

– Yritän pysyä hyvässä kunnossa, mutta elokuvaa varten aloin taas harjoitella painojen kanssa kasvattaakseni lihasmassaa. Halusin näyttää vahvalta Florianin rinnalla, isältä jonka kanssa ei halua ryppyillä. Treenasin kolme tai neljä kuukautta viisi päivää viikossa, aamulla kardiota ja iltapäivällä painoja, Lundgren kertoo.

– Kuvausten lähestyessä viimeistelimme hahmoa Stevenin kanssa. Ajattelimme, että Ivanin pitäisi näyttää vanhemmalta ja kalpeammalta, ei ehkä enää ihan terveeltä. Steven vei sen vielä pitemmällä valitsemalla minulle hieman liian isoja asuja, joten näytti kuin Ivan olisi menettänyt painoa. Se vaati hieman totuttelua, mutta sitten tajusin, ettei Ivan enää ole kiinnostunut siitä miltä näyttää. Kyse on siitä mitä hänen sisällään myllää.

Koska Dragot ovat venäläisiä, he puhuvat keskenään asianmukaista kieltä, mikä tuotti vaikeuksia Lundgrenille.

– Osaan hieman venäjää, mutta elokuvassa on Ivanin ja Viktorin välisiä kohtauksia, joissa puhumme vain venäjää. Oli vaikea tuoda vieraalla kielellä esiin tunteita, kuten tuskaa ja vihaa. Onneksi minulla oli melkein kolme kuukautta aikaa valmistautua, ja toivon sen tekevän hahmosta todellisemman.

– Minulla oli hyvin tiukka opettaja. Olin välillä tyytyväinen tekemääni ottoon, mutta minua pyydettiin tekemään se uusiksi, koska hän ei ollut ollut tyytyväinen puhumaani venäjään. Se ei aina tuntunut mukavalta. Ei varsinkaan aamuneljältä, kun olimme kuvanneet jo paljon. Mutta olin aina iloinen, kun joku monista venäläisistä avustajistamme totesi, että venäjäni oli ihan siedettävää, Lundgren nauraa.

 

Sujui kuin tanssi

Sopivan ruumiinrakenteen hankkimisen ohella nuorten näyttelijöiden harjoituksiin kuului luoda uskottavia otteluita, jotka näyttävät hyviltä mutta eivät pääty vammoihin.

– Uimisen, juoksemisen ja tietysti nyrkkeilyn ohella meillä oli pari tuntia koreografiaharjoituksia joka päivä, Munteanu kertoo. – Se oli henkisesti ja ruumiillisesti rankkaa, kuin tanssimista. Oli muistettava eri iskut, asennot ja kuvakulmat, koska kyseessä ei ollut oikea ottelu, jossa ei voi ennakoida tulevaa.

– Koreografian kautta Michaelin ja minun välille rakentui luottamus, tiesimme ettemme oikeasti aikoneet lyödä toisiamme. Silti oli hankala muistaa jalkatyö ja mihin piti päätyä seisomaan. Välillä minun piti pitää taukoja. Ei siksi, että kroppani olisi väsynyt, mutta oli raskasta muistaa kaikki liikkeet.

Lopputulos miellytti ohjaajaa.

– Mike ja Florian olivat nyrkkeilykohtauksissa niin hyviä, että unohti mitä se on heiltä vaatinut. Täytyy muistaa, että elokuvaottelut ovat vastakohta oikealle nyrkkeilylle, jossa jokaisella iskulla on tarkoitus ja seuraus. Vaikka Mike ja Florian tietävät sen, tässä heidän oli muistettava koreografia, kameran liikkeet ja iskujen ajoitus, ja samalla heidän oli vältettävä kontaktia. Se oli kuin musikaalin tanssia, Steven Caple kuvailee.

– He antoivat kaikkensa ja olen heille velkaa. Lupasin nimittäin, että jokaista vahingossa läpi mennyttä iskua kohti otan itsekin turpiini. Taidan olla Mikelle velkaa kolme ja Florianille yhdeksän iskua. Toisaalta Floriania ei pidä laskea, koska hän on niin iso että syö niitä aamiaiseksi.

Alkukankeudesta oivallukseen

Kun mahdollisuus ohjata jatko-osa hitille ilmaantui, alle kolmekymppinen elokuvantekijä tunsi olonsa hieman orvoksi.

– Tapaamista edeltävät päivät olivat… pelottavia. Olin tapaamassa Syltyn alias John Rambon alias Rockyn, Steven Caple kertoo. – Tapasimme hänen kotonaan, ja ensimmäinen asia, joka siellä tulee vastaan on valtava Rocky-patsas. Mutta tapasinkin nöyrän kirjoittajan, joka on hyvin tarkka työstään. Hän oli avoin ideoille, oli mahtavaa nähdä hänet niin paneutuneena, vielä 40 vuotta Rockyn luomisen jälkeen. Kuin hän olisi tekemässä sitä ensimmäistä kertaa.

– Syltty myös löysi Florianin. Hän näki YouTubessa videon ja huomioi hänen nyrkkeilytyylinsä. Sitten katsoimme muita matseja ja Syltty kommentoi niiden koreografiaa. Vatvoimme pitkään kuin kertoa tarina eri tavalla mutta sisällyttää siihen Rocky-elokuvien ottelukohtausten runoutta. Samalla kun keskityimme Adonisin matkaan pähkäilimme kuinka esittelisimme Ivanin ja Viktorin näyttävimmällä mahdollisella tavalla.

Vaikka Caple tunsi solahtaneensa tekijäporukkaan kuin kala veteen, edessä oli hetkiä, jolloin hän tajusi olevansa nyt osa elokuvahistoriaa.

– Ensimmäisen ottelukohtauksen kuvausten alla Syltty tuli sisään ja käveli kohti kehää Miken seuratessa perässä. Kylmät väreet kulkivat selkäpiissäni, kun 1 500 avustajaa osoitti heille suosiota seisaaltaan.

– Toinen vastaava hetki liittyy eeppiseen aavikkotreenimontaasiin. Paikkaa etsiessämme hengailimme yhdessä ja nautimme hetkestä. Kolmas oli, kun kuvaukset päättyivät, kaikki olivat niin liikuttuneita. Joten muutamaan otteeseen tosiaan pysähdyin hengähtämään ja mietin: ”Vau, tämä on Rocky-leffa; tämä on Creed-leffa!”

Aiheeseen liittyvät elokuvat

Aiheeseen liittyvät jutut