Euroopan parlamentti ja European Film Academy jakavat vuosittain LUX-elokuvapalkinnon yhteistyössä Euroopan komission ja Europa Cinemas -verkoston kanssa. Parlamentin valintalautakunta nimeää ehdokkaat, mutta voittaja ratkaistaan yleisöäänestyksen ja europarlamentaarikkojen yhteistuloksella.
Tänä vuonna viiden finalistin joukosta voiton vei espanjalainen Deft. Eva Libertadin ohjaama, jo laajasti palkittu draama nähtiin viime vuonna myös Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla, ja se nappasi samana vuonna Berliinin elokuvajuhlien yleisöpalkinnon. Deft kertoo vangitsevasti kuurosta äidistä (Miriam Garlo), joka yrittää kasvattaa lastaan kuulevien maailmassa.
Vuonna 2007 vaatimattomasti käynnistynyt LUX-palkinto on kasvanut hiljalleen näkyväksi eurooppalaisen elokuvan äänitorveksi. Uudistus vuonna 2020 teki palkinnosta yleisöystävällisemmän ja lisäsi sen tunnettuutta. Tänä vuonna kilpailuelokuvat nähtiin ennakkoon myös Suomessa: esimerkiksi Helsingin Kino Regina esitti kaikki viisi ehdokasta ilmaisnäytöksinä.
Palkinnoitta jääneet edustivat euroelokuvaa parhaimmillaan. Brendan Cantyn ohjaama irlantilaisdraama Christy on rosoinen duunarikuvaus, joka kulkee Ken Loachin jalanjäljissä. Iranilaismestari Jafar Panahin Se oli pelkkä sattuma voitti viime vuonna Cannesin Kultaisen palmun ja on pyörinyt myös Suomen teattereissa. Anna Cazenave Cambetin Love Me Tender nähtiin Espoo Cinessä ja kuvaa uskottavasti mutkistuvaa huoltajuuskiistaa.
Suurimmaksi ennakkosuosikiksi nousi kuitenkin Joachim Trierin Sentimental Value, joka on kahminut lähes kaiken mahdollisen: Parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin sekä tammikuun European Film Awards -gaalassa palkinnot parhaasta eurooppalaisesta elokuvasta, ohjauksesta, käsikirjoituksesta ja näyttelijäsuorituksista (Renate Reinsve ja Stellan Skarsgård).
Siinä missä elokuvapalkintoja yleensä noutavat ohjaajat ja näyttelijät, niin EU-parlamentissa pääosaan nousivat tuottajat.
Kuvat ja teksti: Timo Kuismin
