Daniel Espinosa voitti vuonna 2010 julkaistulla rikoselokuvallaan Rahalla saa (Snabba cash) ensimmäisen hittinsä sekä menolipun Hollywoodin isoihin ympyröihin.
Seuraavissa projekteissaan Turvatalo (Safe House, 2012) ja Lapsi 44 (Child 44, 2015) hän pääsi ohjaamaan Denzel Washingtonin, Ryan Reynoldsin ja Tom Hardyn kaltaisia megatähtiä.
Hänen uusin elokuvansa Life on scifi-kauhu kansainvälisen avaruusaseman miehistöstä, joka löytää Marsin pinnalta kerätyistä näytteistä ensimmäisen kiistattoman todisteen maan ulkopuolisesta elämästä – yksisoluisen eliön, joka nimetään Calviniksi.
Nopeasti verenhimoiseksi tappajaksi kehittyvä olento uhkaa pian sekä aseman astronautteja että koko maapalloa.
Episodi tapasi Ruotsin lahjan elokuvamaailmalle Tukholmassa.
Millaisia tunteita herättää uuden elokuvasi esittäminen kotimaassasi?
Se tuntuu hyvältä. Elokuvia tehdään pimeissä huoneissa, jossa ollaan yksin kuvatun materiaalin kanssa. Amerikkalainen ensi-iltakin on iso ja abstrakti tapahtuma, jossa yleisöstä ei saa otetta.
Skandinaviassa pääsen näyttämään elokuvani ystävilleni, mutta tiedän myös, että he ovat rehellisiä mielipiteissään. Jos he eivät pidä jostain, he kertovat siitä minulle suoraan.
Et ole siis hukannut yhteyttäsi kotimaahasi, vaikka teetkin elokuvia Hollywoodissa?
Asun edelleen Ruotsissa. Turvatalon Amerikan ensi-illan jälkeen menin vanhojen ystävieni kanssa istumaan ravintolaan. Kaksi minulle tuntematonta ihmistä käveli luokseni, onnitteli minua ja häipyi. Se oli coolia, mutta 17 ihmistä teki samalla tavalla yhden illan aikana.
Ajattelin menettäväni järkeni, jos jäisin asumaan Amerikkaan! Minulle on siis parempi palata kotimaahani, jossa tunnen olevani oma itseni, vaikka ihmiset kutsuvat minua sell-outiksi, joka tekee tyhmiä Hollywood-leffoja.
Missä vaiheessa sait käsiisi Lifen käsikirjoituksen?
Sain sen marraskuussa 2015. Siinä oli alusta lähtien hyvä tempo, mutta myös yllättäviä juonenkäänteitä. Ajattelin itsekseni, ettei minun ikinä annettaisi tehdä tällaista elokuvaa näillä twisteillä.
Lensin seuraavana päivänä Los Angelesiin tapaamaan tuottajia ja sanoin heille, etteivät he kuitenkaan antaisi minun pitää elokuvan loppua sellaisenaan. He vakuuttelivat suostuvansa, mutten silti uskonut heitä. Lopulta me kirjoitimme siitä erikseen sopimukseemme, ja päätin ryhtyä tekemään elokuvaa.
Kuinka paljon kompromisseja jouduit tekemään oman visiosi toteuttamisessa?
Teimme Lifen hyvin nopeasti. Elokuvan editoinnille jäi vain vähän aikaa, mutta kukaan ei myöskään ehtinyt pakottaa minua tekemään isoja kompromisseja sen kanssa. Siksi se on hyvin lähellä omaa visiotani. Jos minulla olisi ollut kuusi kuukautta enemmän aikaa työstää elokuvaani, se oltaisi varmasti tuhottu.
Lyhyt valmistusprosessi teki elokuvasta paremman, sillä minun piti luottaa aina ensimmäiseen mieleeni juolahtavaan ideaan. Pidemmän päälle minua olisi varmasti käsketty kuvaamaan joitain kohtia uudestaan tai muuta sellaista.
Eläminen avaruusasemalla kuvataan elokuvassasi hyvin realistisesti. Kuinka paljon teit taustatutkimusta sen eteen?
Meillä oli apunamme kymmenen astronauttia, jotka antoivat kommentteja kaikista tekemisistämme. Geneetikko työsti kanssamme Calvinille uskottavaa kehityskaarta. Meitä auttoivat myös muutama lääketieteen ammattilainen sekä fyysikko.
Lisäksi Nasa antoi minulle heidän tulevaisuuden suunnitelmansa avaruusaseman laajennuksesta. Me lisäsimme ne elokuvaan. Yritimme tehdä Lifestä mahdollisimman todellisen, vaikka se onkin fantasiaa. Se on tieteisrealismia ja tieteisfiktiota.
Käytät Lifessä edellisiä elokuviasi enemmän erikoistehosteita. Kuinka se vaikutti elokuvan tekemiseen?
Ponnistan paljon realistisemmista lähtökohdista. En yleensä rakenna mitään suuria lavasteita tai muuta. Nyt kuitenkin rakennutin koko avaruusaseman luonnollisessa koossaan kahdelle suurelle studiolle. Hullua, vai mitä? Oman avaruusaseman rakentaminen on jokaisen pikkulapsen unelma!
Loin siis palan todellisuutta. En käyttänyt elokuvassa viherkankaita tai muita fiktiivisiä elementtejä – paitsi tietysti Calvinissa.
Kuinka vaikeaa sinun oli selittää näyttelijöille mitä kohtauksissa on tapahtumassa, kun Calvin luotiin otoksiin vasta jälkikäteen?
Se oli vaikeaa, mutta myös hauskaa. Jos Calvin olisi ollut oikeasti näyttelijöiden edessä, siitä olisi tullut jollain tavalla mitättömämpi. Nyt näyttelijät joutuivat kuvittelemaan näkemänsä ja he peilasivat siihen omia pahimpia pelkojaan. Mielestäni se oli vain hyvä asia.
Ryan Reynolds esiintyi myös elokuvassasi Turvatalo. Onko hänestä muodostumassa sinun luottonäyttelijä?
Hän on hyvä ystävä ja mahtava näyttelijä. Luulen, että hänelle tapahtui jotain viimeisen parin vuoden aikana. Deadpoolia katsoessa hän oli se sama vanha Ryan, mutta jokin oli muuttunut. Hänestä oli tullut paljon mielenkiintoisempi.
Uskon sen johtuvan aikuistumisesta ja isäksi tulemisesta. Hän täytti juuri 40 vuotta. Uskon hänen olevan yksi niistä näyttelijöistä, jotka paranevat vanhetessaan.
Life on tarina ulkoavaruudessa odottavista vaaroista. Mitä sinä pelkäät avaruudesta löytyvän, jos joskus pääsemme tutkimaan sitä tarkemmin?
On sanottu, että avaruuden vaarallisuus ei tule siitä mitä me voimme sieltä löytää, vaan siitä mitä me itse viemme sinne mukanamme. Me ihmiset emme ole koskaan olleet rauhanomaisia ja kilttejä kohdatessamme uusia asioita. Olemme hyvin vihamielisiä, enkä usko, että avaruudesta tulee meille mitään ongelmia, mutta me saatamme viedä ongelmia avaruuteen.
Esimerkiksi Lifessä Calvin ei kenties ollut alusta asti paha. Ehkä hänestä tuli paha, koska me teimme hänestä sellaisen.
Millaisia elokuvia haluaisit päästä tekemään jatkossa?
Huh, en tiedä. Olen huomannut tekeväni aina jotain erilaista. Luulen, että minulla on lievä keskittymishäiriö, sillä en ikinä halua tehdä samaa asiaa liian usein. Tylsistyn helposti. (Naurua)
