Hobitti-haastattelutrilogia, osa 2: stunt-näyttelijät kokevat kovia

Elokuvantekijöiden Peter Jackson ja Philippa Boyens lisäksi Episodin haastateltavina Los Angelesissa olivat näyttelijät Richard Armitage (Thorin Tammikilpi), Evangeline Lilly (Tauriel, kuvassa), Luke Evans (Bard Jousimies), Benedict Cumberbatch (Smaug, Necromancer), Dean O’Gorman (Fili) ja Aidan Turner (Kili). Ensi-esiintymisensä elokuvatrilogiassa tekevät Legolas, Tauriel, Thranduil ja Bard Jousimies.

Bart Jousimiehen menopeli
Haastattelutilaisuuteen tuotu autenttinen lavaste, Bard Jousimiehen menopeli (klikkaa kuva isommaksi).

Tekijöiden mielestä uusien henkilöiden tuominen Hobitti-saagaan oli oikea päätös. Vaikka Legolas ei esiinny Hobitti-romaanissa, metsähaltija oli yksi Taru sormusten herrasta -elokuvien suosikkihahmoista.

– Kun Legolas nähdään Taru sormusten herrasta -elokuvassa, tiedämme, että hän on metsähaltijoiden kuninkaan Thranduilin poika. Minusta oli sopivaa tuoda Legolas takaisin, kun seikkailemme Synkmetsässä. Nyt meillä on hyvä käsitys Thranduilin sukupuusta. Haltiat ovat kuolemattomia, joten 60 vuotta tarinoiden välillä ei merkitse mitään, Jackson perustelee valintaansa.

Tauriel on sen sijaan elokuvantekijöiden lisäys, jota ei löydy Tolkienin maailmasta. Kyse on kuitenkin eri mediasta, ja uusi naispuolinen hahmo luotiin kirjan hengen mukaan.

– Uskon, että Tauriel on autenttinen, sillä Tolkien puhuu kirjoissaan metsähaltijoista. Hän ei vain mene yksityiskohtiin heidän kohdallaan, Lilly kertoo.

Metsähaltijat ovat Bilbolle ja kääpiöille sekä uhka että suuri apu, kun he joutuvat vaeltamaan Synkmetsän läpi. Porukasta ennen metsätaivalta eroava Gandalf varoittaa suojattejaan poikkeamasta polulta, jos he mielivät selvitä metsän kiroista elävinä. Suurimman vaaratilanteen aiheuttavat jättiläishämähäkit, jotka paketoivat makupalan kokoiset kääpiöt siisteihin ”ruumispusseihin” odottamaan kohtaloaan.

Wetan digitaalistudio loi hämähäkit ja niiden liikkeet, jotka koreografioitiin käsipelillä. Kun näyttelijät tappelivat tekopuissa hämähäkkejä vastaan, jättiötököitä esittivät stunt-näyttelijät. He saivat vihreine pehmusteineen kokea ”kääpiöiden” keppien iskut. Kepit ja pehmohämähäkit korvattiin myöhemmin miekoilla ja CG-ötököillä.

Eläinhaasteiden lisäksi Jackson kertoo teknisesti vaikeimmaksi kohtaukseksi kääpiöiden hurjan joenlaskun tynnyreissä, joka alkaa metsähaltijoiden valtakunnan uumenista. Samanaikaisesti kääpiöt tappelevat heitä rantapenkereellä jahtaavien örkkien kanssa.

– Vedessä kuvaaminen on aina vaikeaa, mutta koska halusimme kuvata näyttelijät ilman kantta olevissa tynnyreissä, jotka poukkoilevat kuolettavan nopean virran vieminä, vaikeustaso nousi huomattavasti. Lisäksi joessa vellovia tynnyreitä, joissa on ihmisiä, ei voi kuvata yhtenäisenä kohtauksena, vaan jokainen tynnyri muodostaa oman teknisen kokonaisuuden, kertoo Jackson.

Kuvauspaikkoja miettiessään hän muisti käyneensä Eteläsaaren pohjoisosassa sijaitsevan Marlboroughin alueella kauan sitten.

Kääpiöiden kulkuneuvoja
Kääpiöiden kulkuneuvoja (klikkaa kuva isommaksi).

– Olin käynyt lapsena vanhempieni kanssa Pelorous-joella. Muistin sen jyrkät kallioseinämät ja kiviset rannat, joiden ajattelin sopivan täydellisesti kohtaukseen. Onneksi mikään ei ollut muuttunut 40 vuoden aikana. Heitimme näyttelijät ja tynnyrit jokeen, joka virtasi mielestäni hitaasti, mutta Richard joutui pyörteeseen. Jouduimme lähettämään stunt-miehet pelastamaan hänet.

Lilly alkaa nauraa tässä vaiheessa ääneen ja muistuttaa kuulijoita siitä, mitä hän sanoi aiemmin Jacksonin kunnioituksen puutteesta näyttelijöiden työtä kohtaan.

– Tilanteessa ei ollut mitään hauskaa, painottaa Jackson.

Monimutkainen jokikohtaus ei kuitenkaan päättynyt tähän.

– Rakensimme lisäksi huvipuistojen mekaanisia vesiliukumäkiä muistuttavan kanavan studioon, jotta pystyimme kontrolloimaan veden virtaamisnopeutta. Käytimme myös tietokone-efektejä ja kuvasimme Aratiatian padolla, jonka alapuolella on yleensä kuiva mutkitteleva joenuoma. Padon sulut avataan neljä kertaa päivässä kymmenen minuutin ajaksi, jolloin joki tulvii suurella voimalla. Asetimme kameroita puolentoista kilometrin pituisen joen varrelle ja heitimme tyhjät tynnyrit veden vietäviksi. Lisäsimme niihin näyttelijät myöhemmin tietokoneella, Jackson kertoo.

Haastattelu ja kuvat Johanna Juntunen

 

Aiheeseen liittyvät jutut