Lisää elokuvia niille, jotka eivät vähästä hätkähdä – Näissä versioissa leikatut kohtaukset ovat paikallaan

Cursed.

Elokuvien sensuroimattomat Unrated-versiot on tarkoitettu niille katsojille, jotka eivät vähästä hätkähdä. Unrated-lisämainintaa on valitettavasti viime vuosina väärinkäytetty rankasti, mutta kaikki tämän artikkelin leffat kuuluvat siihen aitoon ja alkuperäiseen ”sensuroimaton versio” -muottiin.

Tämän juttusarjan edellisessä osassa ehdittiin pintaraapaista elokuvien alkuperäisjulkaisua rankempia Unrated-versioita. Valinnanvaraa on joka kategoriassa ja joskus jopa hyvinkin yllättävissä merkeissä. Nyt on aika kahlata läpi useampia tapauksia. Laput pois silmiltä, nyt mennään!

Liam Neeson ottaa ja ryhtyy väkivaltaiseksi

Vuonna 2008 ilmestynyt Taken räjäytti pankin toimien samalla Liam Neesonin odottamattomana comeback-elokuvana Hollywoodin kallispalkkaisimpien näyttelijöiden joukkoon. Toimintajännäri rävähti USA:n valkokankaille PG-13-ikärajalla (91 min), mutta muualla maailmassa nähtiin heti kättelyssä sensuroimaton kansainvälinen 94-minuuttinen versio. Lyhennetystä jenkkiversiosta ei puutu ainoastaan väkivaltaa, vaan jostain syystä myös puolen minuutin kohtaus, jossa Bryan (Neeson) soittaa keskellä yötä Lenorelle (Famke Janssen) varmistaakseen heidän tyttärensä olinpaikan.

Takenin PG-13-version sensuroinnit ovat pääosin lyhyitä, mutta niitä on runsaasti. Lähes kaikista väkivaltakohtauksista puuttuu jotain: ampumista, verenlentoa ja rajuja nyrkiniskuja. Myös heroiinipiikkien jättämät jäljet käsissä oli poistettava. Suurin ero on noin tunnin kohdalla olevassa kuulustelukohtauksessa, jossa Bryan kohdistaa vihaansa tuoliin sidottuun pahikseen. Kohtaus alkaa Bryanin nyrkiniskulla ja naulojen iskemisellä pahiksen polviin. Nuo saivat PG-13-versiosta lähteä aivan kuten pidennetyt sähkökidutuksetkin. Kohtaus on kansainvälisessä (Unrated) versiossa huomattavasti tuimempi.

Takenin kaksi jatko-osaa julkaistiin ykkösestä poiketen kaikkien maiden valkokankailla sensuroituina PG-13-versioina. Taken 2 -jatkon (2012) teatteriversiosta (92 min) tosin puuttuu väkivallan lisäksi myös runsaasti ”tavallisia” kohtauksia. Kotikatsomoihin julkaistussa Unrated-versiossa (98 min) on teatteriversiosta digitaalisesti poistettua verta ja siinä käytetään väkivaltahetkissä tapahtumia selkeämmin näyttäviä kuvakulmia. Räiskintää ja mättämistä on myös ajallisesti enemmän, kuten myös niskan murtumisen kaltaisia rujompia ääniefektejä.

Taken 3:n (2014) teatteriversio (109 min) ja Unrated-julkaisu (116 min) eroavat toisistaan samalla tavalla kuin sarjan toinen osa. Unrated-julkaisussa on mukana uusia juonellisia lisäyksiä mutta myös enemmän väkivaltaa. Muutama f-kirosanakin on siihen päätynyt.

Määrällisesti kolmososan Unrated-versiossa on vähemmän lisättyä väkivaltaa kuin kahdessa ensimmäisessä elokuvassa. Muutamassa kohtauksessa on paikoillaan teatteriversiosta digitaalisesti poistettu veri ja ampumiskohtaukset ovat astetta rankempia. Mitään erityisen raakaa tai suurta eroa ei väkivaltahetkissä ole, ja versioiden huomattava pituusero koostuukin lähinnä uusista puhekohtauksista.

Wes Cravenin kauhunhetket

Wes Cravenin ohjaama ihmissusileffa Cursed (2005) on loistava esimerkki siitä, miten elokuva muuttuu tuotantoportaan puuttumisen ja sensuroinnin johdosta. Itse leffan työstäminen oli pahin mahdollinen tuotantohelvetti, jota yksikään sen tekijöistä ei muistele lämmöllä. Filkka oli loppukohtausta lukuun ottamatta jo purkissa, kun tuottajat keskeyttivät projektin ja määräsivät 40 päivää kestävät uusintakuvaukset. Näyttelijöitä vaihdettiin ja käsikirjoitus pistettiin aikalailla uusiksi. Sekään ei riittänyt, vaan tuottajat vaativat sen jälkeen 20 päivää kestäneet uusintakuvaukset. Ja sen jälkeen vielä kolmannet 10 päivää kestäneet kuvaukset. Lopullisessa valmistuneessa elokuvassa olikin sitten vain 12 minuuttia materiaalia alkuperäisistä kuvauksista. Craven oli todella pettynyt kaikkeen tapahtuneeseen ja kertoi valmistuneen elokuvan olevan kaikkea muuta kuin mitä siitä piti tulla.

Elokuvan piti olla rankka R-ikärajan kauhutarina, mutta lopulta studio päätti tehdä siitä PG-13-ikärajalle sopivan teinifilkan. Tämä sensuroitu versio (97 min) päätyi sitten maailmanlaajuiseen levitykseen – ainoastaan kanadalaisissa teattereissa nähtiin 100-minuuttinen Unrated-versio.

PG-13-versiosta poisjääneet f-kirosanat olivat pieni murhe, mutta useiden kohtauksien veritehosteiden leikkaaminen muutti kokonaisuutta rajusti. Esimerkiksi alkukohtauksessa PG-13-versio ei paljasta mitä Beckylle (Shannon Elizabeth) lopulta tapahtuikaan; Unratedissa sen sijaan Ellie (Christina Ricci) ja Jimmy (Jesse Eisenberg) saavat niskaansa tämän puolikkaan elossa olevan torson. Viimeisillä voimillaan hän yrittää vielä raahautua eteenpäin. Noin 20 minuutin kohdalla oleva painajaiskohtaus on myös täysin erilainen; sensuroidussa versiossa se on nopeasti leikattu kollaasi eri visioita, Unratedissa Ellie puree Jackin kaulan auki yliammutun veripurskahduksen saattelemana. Muitakin rajumpia tehosteita puuttuu sieltä täältä, ja Unrated-versio onkin kokonaisuutena etenkin gorefaneille huomattavasti antoisampi leffakokemus.

Työkalujen väärinkäyttöä

Kauhuelokuvien rintamalla on varsin runsaasti Unrated-tarjontaa. Vuoden 2006 onnistunut uusioversio The Hills Have Eyes oli jo R-versiona (108 min) raju, mutta 109-minuuttisessa Unrated-versiossa hakulla isketään selkään, silmään ja takaraivoon huomattavasti rankemmin. Mukana on myös muita pieniä mutta verisiä lisäyksiä ja yksityiskohtia. Lisäksi yhden uhrin ampuminen näytetään lähikuvassa, kun R-versiossa samainen tapahtuu pelkällä äänellä seinää ja siihen roiskahtavaa verta kuvaten. Vuonna 2007 ilmestyneestä jatko-osasta on myös R- ja Unrated-versiot.

Seitsemän alkuperäistä Saw-elokuvaa (2004–2010) julkaistiin kaikki kotiteatterimarkkinoilla Unrated-versioina. Jokainen niistä on tehosteiden suhteen enemmän tai vähemmän hurmeisempi. Ensimmäisessä ja seitsemännessä osassa erot ovat parinkymmenen sekunnin luokkaa, mutta osien 2–6 kohdalla puhutaan jo useiden minuuttien muutoksista. Unratedeissa sahataan katsojan silmään shokkitehosteita selkeästi enemmän sekä raaemmin, ja onpa elokuvissa muitakin muutoksia. Kolmas osa on siitä poikkeus, että siitä tuli Unrated-version (114 min) lisäksi vielä siihen pohjautuva Director’s Cut (121 min) kahden lisäkohtauksen ja erilaisen lopun kera.

Saw-leffojen rajuimpiin muutoksiin kuuluvat sekä vitos- että seiskaosien alkukohtaukset, joiden Unrated-versioissa ei verta tai suolenpätkiä säästellä. Molemmissa halkaistaan uhrit kahtia hyvinkin graafisesti.

Erikoiset komediatapaukset

Sensorit eivät väkivaltaisten ja mässäileviä kauhutehosteita sisältävien leffojen ohella katso hyvällä niin sanottuja härskimpiä komedioita. Aitojen Unrated-komedioiden olemassaolo jää kuitenkin helposti tiedostamatta.

Esimerkiksi Pähkähullu professori II: Klumpit (2000) on julkaistu varsin vähän tunnettuna sensuroimattomana Unrated-versiona. Maailmanlaajuisesti julkaistu PG-13-versio (107 min) sai USA:n kotiteatterimarkkinoilla rinnalleen hieman ronskimman Uncensored Director’s Cut -julkaisun. Tätä 109-minuuttista tuotosta ei lapsille suositeltu, minkä ymmärtää, kun tietää jenkkien varovaisuuden härskejä vitsejä kohtaan. Mistään hurjasta meiningistä ei Unratedissa ole kuitenkaan kyse. Mukana on muutamia sana- ja lauselisäyksiä (esimerkiksi teatteriversiossa isoäiti sanoo ”I have fantasies about Stone Phillips” mutta Unratedissa ”I have wet dream fantasies about…”) ja lopputekstejä ennen tulee puolitoista minuuttia enemmän pilalle menneitä otoksia. Pieniä mutta hyviä lisäyksiä.

South Parkin luojien Trey Parkerin ja Matt Stonen nukke-elokuva Team America: World Police (2004) pistää sen sijaan Unrated-versiossa (99 min) ranttaliksi. Leffan kuuluisa seksikohtaus on tässä harvinaisessa versiossa puolisen minuuttia yleistä R-versiota (98 min) pidempi. Nukkeparin touhut menevät siinä todella likaisiksi, mikä ei tietenkään yllätä tekijäparin tuntien. Yllättävästi Unrated-versiossa ei kuitenkaan ole mitään muita lisäyksiä.

Varsinaista irroittelua ja ilottelua nähdään Sex Drive (2008) -leffan Unrated-versiossa. Kun oli aika julkaista elokuva kotiteattereihin, pistivät ohjaaja Sean Anders ja tuottaja John Morris homman täysin läskiksi. Jo itsessään melko härskin R-ikärajalla varustetun teatteriversion (110 min) lisäksi julkaistu Unrated-pläjäys (130 min) on sellaista sähellystä ettei paremmasta tai pahemmasta väliä! Jo alussa oleva ohjaajan ja tuottajan pariminuuttinen pohjustus selventää, että nyt pelleillään ja kunnolla.

Sex Drive: Unrated ei ole mikään tavallinen kokemus. Itse asiassa sitä ei kannata katsoa ollenkaan ainakaan jollei ole nähnyt normijulkaisua. Unratedissa on nimittäin sekalainen määrä kohtauksia ja piloja, jotka rikkovat elokuvaimmersion täysin. Ne ovat kuitenkin normiversion nähneille faneille ja huonon huumorin ystäville silkkaa hubaa: runsaasti ronskimpaa dialogia, kuvaan lisättyjä ja täysin tarpeettomia alastomia ihmisiä sekä pilalle menneitä otoksia. Lisätty materiaali on hulvatonta ja roskafilkkojen ystäviä hymyilyttävää, mutta oikeasti katsomiskelpoinen Unrated on ainoastaan, jos on aluksi nähnyt normaalin version.

Edellä läpikäydyt elokuvat edustavat Unrated-versioiden oikeaa kastia. Mutta kuten edellisessä numerossa todettiin, tuo sana ei varsinkaan enää nykyisin välttämättä tarkoita elokuvan sensuroimatonta versiota. Näitä ”huijaustapauksia” on lukuisia; ehkä härskein mahdollinen tapaus on vuoden 2011 jatko-osa Street Kings 2: Motor City. Leffan Unrated-versio on muutoin sama kuin R-versio, mutta siitä on poistettu yksi 45-sekuntinen kohtaus! Aina ei siis kannata uskoa levykotelon päällä olevaa Unrated-mainintaa. Parasta onkin jos mahdollista hankkia aina sellainen julkaisu, jossa on Unrated-version lisäksi alkuperäinen teatteriversio. Näin selviää niistäkin sudenkuopista, joissa Unrated onkin vain leikkaamon lattialle kuuluneilla puhekohtauksilla pidennetty turhuus.

Seuraavassa osassa tutustutaan persoonallisiin tapauksiin, jolloin elokuvasta on julkaistu useampi versio ilman, että asiaa olisi mitenkään erikseen mainittu, mainostettu tai perusteltu. Tiedossa on kulmakarvoja nostattavia yllätyksiä.

MITEN NÄHDÄ ARTIKKELIN ELOKUVAT?

Taken 1–3 -elokuvat: Unrated-versiot saatavilla dvd:llä ja blu-raylla, toisen osan teatteriversio myös blu-raylla. Käytännössä kaikki striimiversiot ovat Unrated-julkaisuja.

Cursed: Unrated-versio on julkaistu Kanadassa, Saksassa ja USA:ssa dvd:llä. Kaikki muut fyysiset julkaisut ja striimipalvelut tarjoavat vain leikattua PG-13-versiota.

The Hills Have Eyes 1 & 2: R-versio saatavilla ainoastaan USA:sta dvd:llä. Muut levyjulkaisut ja melko suurella varmuudella kaikki striimipalvelut sisältävät Unrated-version.

Saw-elokuvat: Ensimmäisen ja toisen osan R-versio julkaistu Suomessa dvd:llä. Unrated-versiot kaikista elokuvista julkaistu Suomessa blu-raylla, kolmannesta eteenpäin myös dvd:llä. Erikoispitkä Unrated Director’s Cut julkaistiin Itävallassa ja Ranskassa blu-raylla. Striimipalvelujen versioiden pitäisi olla Unrated-versioita.

Pähkähullu professori II: Unrated-versio julkaistu USA:ssa dvd:llä ja blu-raylla. Muut julkaisut ja striimipalvelut sisältävät normaalin PG-13-version.

Team America: Unrated-versio saatavilla ainoastaan USA:ssa dvd:llä. Kaikki muut julkaisut ovat R-versioita.

Sex Drive: Unrated-versio julkaistu Isossa-Britanniassa ja USA:ssa sekä dvd:llä että blu-raylla. Muut julkaisut ja striimipalvelut sisältävät perinteisen R-version.

Teksti: Tom Kajaslampi

Aiheeseen liittyvät jutut