Lyhytelokuvat avasivat Rare Exportsin tien menestykseen

Uudella ohjaajalla ei usein ole työnäytteitä, ja rahoittajien kiinnostusta on vaikea herättää pelkällä idealla. Rare Exports -lyhytelokuvia käytettiin esittelemään konseptia ja osoittamaan, että tekijöillä on elokuvailmaisu hallussa. Niiden avulla projekti pääsi kahteen keskeiseen elokuvamarkettiin Hollannissa ja New Yorkissa. Myyntityötä tehtiin myös Cannesin ja Berliinin elokuvajuhlien yhteydessä.

Lyhytelokuvien myötä tunnettuus kasvoi, mutta yksityistapaamisissa törmättiin myös levittäjiin ja myyntiedustajiin, jotka olivat jo niiden faneja. Lyhärit tunnettiin varsinkin Ranskassa, jossa Luc Besson oli valinnut ensimmäisen osan vuoden parhaita lyhytelokuvia sisältävälle dvd:lleen ja ne on siellä esitetty tv:ssäkin.

Rare Exports on kuin lasten tai nuorten seikkailu, jossa on mukana vakavaa, koskettavaa draamaa ja kauhuelokuvan aineksia. Helander sanoo, ettei miettinyt lajityyppiä sekuntiakaan.

– Tämä on ainut tapa jolla osaan leffaa tehdä, se on minun tyylini, minulle luonteva paketti. Olen iloinen, ettei kukaan pysty asettamaan sitä yhteen lokeroon tai vertaamaan johonkin muuhun elokuvaan.

Jokisalon mukaan Jalmarin käsitys fantasiasta on, että se voisi oikeasti tapahtua.

– Lajityyppien kanssa pelaaminen on vaikeaa. Jenkeissä katsotaan tällä hetkellä mielenkiinnolla Skandinaviaa. Siellä on kulutettu loppuun jatko-osien ja uusintojen tekeminen ja etsitään uusia tapoja kertoa, rikkoa genrejä, joita siellä on tehty iät ajat. Pohjoismainen off beat -mentaliteetti tuntee lajityyppien lainalaisuudet, mutta on vapaa liikkumaan niiden välillä. Jalmari on sen kaltainen ohjaaja.

Lue koko juttu uudesta Episodista!