Supersankareihin, CGI-grafiikkaan ja loputtomiin takaa-ajokohtauksiin tottuneelle sukupolvelle elokuva, jossa ei tehdä käytännössä mitään muuta kuin rupatellaan yhdessä huoneessa, voi olla kauhistus.
Elokuvahistoria tuntee esimerkkejä, joissa näistä aineksista voi loihtia klassikkoelokuvan. Tässä kolme teosta, joissa leffan mielenkiinto perustuu rajattuun tilaan ja dialogiin.
1. Valamiesten ratkaisu (1957)
Aliarvostetun ohjaajanero Sidney Lumetin esikoisteos on tänäkin päivänä mykistävä kokemus. Henry Fonda kääntää koko muun valamiehistön pään selvältä näyttävässä murhajutussa. Elokuva kelpaisi opetusvideoksi niin oikeustieteiden-, psykologian-, kuin retoriikankin perusopintoihin.
2. The Man from Earth (2007)
Playboy-elokuvilla 1990-luvulla aloittanut Richard Schenkman osui napakymppiin vuonna 2007.
Akateeminen läksiäisjuhla saa kummallisen käänteen, kun professori väittää olevansa cro-magnonin ihminen, joka on elänyt maapallolla esihistorialliselta ajalta lähtien.
Väite on järjetön, mutta argumentit kuulostavat fiksujen ihmisten korviin pelottavan uskottavilta. Elokuva saa mielikuvituksen laukkaamaan ja pitää otteessaan.
3. Köysi (1948)
Alfred Hitchcockin innovatiivinen trilleri ei ainoastaan sijoitu yhteen huoneeseen. Sen lisäksi se vaikuttaisi olevan kuvattu yhdellä otolla. Oikeasti ottoja on useampi, mutta Hitchcock leikkasi elokuvan niin, että vaikutelma syntyy.
Kaksi Nietzschen yli-ihmisyydestä innostunutta nuorukaista on tehnyt mielestään täydellisen murhan. Kaksikko ylpeilee asialla piilottamalla ruumiin olohuoneeseen ja järjestää ympärille juhlat. Paineet alkavat kasaantua, kun poikien entistä opettajaa näyttelevä James Stewart saapuu vieraaksi ja haistaa palaneen käryn.
Alkuperäisessä näytelmässä Brandon Shaw’n ja Phillip Morganin välinen suhde ei ollut kaverillinen, vaan he olivat pariskunta.
