Vuonna 1989 ilmestyi mullistava supersankarielokuva – Näin Batmanista tuli synkkä ja musta

Vuoden 1989 Batmanista tuli suurmenestys, jonka myötä Tim Burtonista on tullut yksi maailman tunnetuimpia ohjaajia. Menestys ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Synkkä ja mustapukuinen Batman oli sarjakuvafanien mielestä outo ilmestys, eikä Michael Keatonia pidetty sopivana Batmanin rooliin.

Kun Tim Burtonia pyydettiin ohjaaman Batman, hän oli tehnyt vasta yhden pienen elokuvan. Hänen esikoisohjauksensa Pee-Ween suuri seikkailu (1985) ei saanut kovinkaan hyviä arvosteluja, mutta siitä tuli yllättävä kassamenestys.

Pee-Ween suuri seikkailu oli Warner-studion tuotanto, ja Warnerilla oltiin jo joitakin vuosia suunniteltu uutta Batman-elokuvaa, joten Burton löytyi tavallaan talon sisältä.

Burton oli halukas ottamaan pestin vastaan, mutta Warner odotti ensin, että Burtonin seuraava elokuva Beetlejuice sai ensi-iltansa.

– He eivät halunneet antaa minulle elokuvaa, mikäli Beetlejuice ei menestyisi, Burton kertoo Mark Salisburyn kirjassa Burton on Burton.

Beetlejuicen avausviikonloppu osoittautui menestykseksi, ja studio näytti sen jälkeen vihreää valoa Burtonille.

Burton kertoo, että hän ei itse asiassa ole koskaan ollut suuri sarjakuvafani.

– Luulen sen alkaneen jo lapsuudesta. En koskaan tiennyt, mitä ruutua pitäisi lukea. Pidin albumista Batman: Tappava pila, koska siinä tiesin ensimmäistä kertaa mistä lukea.

Vaikka Burton ei harrastanut sarjakuvia, hän oli aina ollut kiinnostunut Batmanin hahmosta.

– Batman on kuin vampyyri tai oopperan kummitus. Batmanissa on kauhuelokuvan kuvastoa paljon enemmän kuin muissa sarjakuvissa, mikä veti minua puoleensa, hän kertoo Batman-elokuvan kommenttiraidalla.

Burton piti Batmanin hahmoa jotenkin henkilökohtaisena. Häntä kiehtoi Bruce Waynen kahtia jakaantunut persoonallisuus ja se, että tämä haluaa pysytellä piilossa. Vähäpuheisena ja sisäänpäin kääntyneenä hän piti itseään hieman samanlaisena.

Batmanin esittäjää varten Burton tapasi monia ehdokkaita mutta ei pitänyt ketään sopivana. Rooliin ajateltiin kulmikasleukaista toimintasankarityyppiä, mutta Burton ei pystynyt kuvittelemaan ketään ehdokasta Batman-asussa. Hänen mielestään Arnold Schwarzeneggerin näköisen tyypin ei tarvitsisi pukeutua lepakoksi, vaan hahmon pitäisi olla sellainen, joka korostaa lepakkoasulla omaa olemustaan, siksi koska hän ei ole roteva machomies.

Burton oli työskennellyt Michael Keatonin kanssa Beetlejuicessa, ja hän piti näyttelijää täydellisenä Batmanin rooliin.

– Michaelin roolittaminen oli täysin oikea valinta. Kun häntä katsoo, näkee älykkyyttä ja intensiivisyyttä, Burton kertoo kommenttiraidalla.

Burton näki Keatonin silmissä tietynlaista hullun kiiltoa. Silmät olivat tärkeät roolihahmolle, joka käyttää naamiota.

– Jos hän olisi käynyt terapiassa, hän ei olisi pukeutunut lepakkoasuun. Hän ei käynyt, joten tämä on hänen terapiansa.

Burtonin mielestä valinta oli selvä, mutta monet Batman-fanit ja elokuva-alaa seuraavat eivät pitäneet Keatonia sopivana, ja roolivalinta herätti vastalauseiden myrskyn. Keaton oli paitsi väärän näköinen myös vääränlainen. Hänet tunnettiin etupäässä koomikkona, eikä uskottu että hän pystyisi esittämään vakavaa roolia.

Roolivalinnan lisäksi myös lepakkopuvun uudelleensuunnittelu herätti raivoa. Pukusuunnittelija Bob Ringwood muutti asun sinisestä mustaksi ja liitti siihen valelihaksia. Burtonin mielestä puvun piti olla nimenomaan musta, ei sininen tai harmaa kuten sarjakuvissa ja televisiosarjassa.

 

Batman_Joker-618216-mrj

Jos Batmanin roolihahmon valinta herätti myrskyn, Jokerin valinta oli puolestaan selvä alusta alkaen. Monet Hollywood-tähdet olivat kiinnostuneita roolista, mutta esimerkiksi Robin Williamsin lobbaaminen oli turhaa. Sekä Burtonin että kaikkien muidenkin asianosaisten mielestä Jack Nicholson oli täydellinen.

– Siitä tarvinnut edes keskustella. Hän oli Jokeri, kaikkien ykkösvalinta. Hän oli melkeinpä liiankin täydellinen.

Burtonin mukaan Nicholson toimi tavallaan eräänlaisena kummisetänä hänelle ja koko elokuvalle. Hän antoi Burtonille tukensa, ja hänen läsnäolonsa antoi koko projektille energiaa, Burton muistelee kommenttiraidalla.

Batmanin ensimmäisen käsikirjoituksen oli laatinut Tom Mankiewicz jo vuonna 1983. Burton ei pitänyt siitä. Mankiewicz oli laatinut myös vuonna 1978 ilmestyneen Teräsmies-elokuvan käsikirjoituksen, minkä takia aihepiiri oli hänelle tuttu, mutta Burtonin mielestä siinä piili myös ongelma.

– Mankiewiczin Batman-käsikirjoitus oli pohjimmiltaan Teräsmies, nimi oli vain vaihdettu. Siinä oli sama leikillinen sävy. Se teki minulle entistä selvemmäksi, että Batmania ei voinut käsitellä kuten Teräsmiestä tai tv-sarjaa, koska se kertoo lepakoksi pukeutuvasta hepusta.

Burton piti Batman-televisiosarjasta, mutta hän ei halunnut tehdä elokuvasta samantyylistä. Hän halusi elokuvastaan synkemmän. Hän pyysi käsikirjoittajaksi Sam Hammin. Hammilla oli käsikirjoittajana takanaan vain yksi elokuva, Disney-tuotanto Kun sudet ulvovat, mutta hän tunsi sarjakuvat hyvin.

Burtonin ja Hammin yhteinen näkemys oli täysin päinvastainen kuin camp-henkisessä televisiosarjassa. Batmanista tehtiin psykologisesti monitasoinen ja synkkä hahmo. Huumoria ei kuitenkaan täysin unohdettu.

Warner-studio antoi Hammin käsikirjoitukselle tukensa. Tummasävyisempi näkemys oli linjassa 1980-luvun puolivälissä alkaneen sarjakuvabuumin ja Frank Millerin uusien Yön ritari -tarinoiden kanssa. Siitä huolimatta että Burton oli todella tyytyväinen käsikirjoitukseen, se meni vielä kahden muun käsikirjoittajan käsittelyyn. Warren Skaaren (Beetlejuice) ja Charles McKeown (Paroni von Münchhausenin seikkailut) tekivät käsikirjoitukseen studion toivomia parannuksia, mutta ohjaaja ei sellaisia kaivannut, etenkin kun kuvaukset ehtivät jo alkaa prosessin ollessa vielä kesken.

– Yritimme koko kuvausten ajan parannella kaikkea, mutta tässä tapauksessa tuntui, ettei elokuva parantunut siitä enää yhtään, hän kertoo Burton on Burton -kirjassa.

 

batman2
Batman kuvattiin Englannissa Pinewood-studiolla. Siellä oli suuret ulkoalueet, jonne Gotham City rakennettiin. Burton oli tyytyväinen kuvauspaikkaan. Gotham Cityn haluttiin muistuttavan New Yorkia, mutta Burtonin mielestä oli parempi ettei sitä kuvattu Teräsmiehen tapaan New Yorkissa. Hän pestasi lavastajaksi englantilaisen Anton Furstin (1944–1991), joka oli tehnyt vaikuttavaa työtä Neil Jordanin elokuvassa Sudet tulevat. Burton oli itse asiassa halunnut Furstin lavastajaksi jo Beetlejuiceen, mutta Furst oli sitoutunut Jordanin elokuvaan Haamuhotelli (1988).

Furstin ja Burtonin yhteistyö sujui erinomaisesti, ja lopputulos oli upea. Batmanin tapahtumapaikka muistuttaa New Yorkia, mutta se on jotain aivan muuta. Gotham City on elokuvassa kuin rinnakkaisen todellisuuden New York, joka on yhtä aikaa moderni, futuristinen ja vanhanaikainen. Furst ja elokuvan toinen lavastaja Peter Young palkittiin Oscarilla.

– Kuvittelimme millainen New Yorkista olisi tullut ilman suunnittelulautakuntaa, Furst kuvaili Time-lehdessä.

Batman sai ensi-iltansa 23. kesäkuuta vuonna 1989, ja se oli suurmenestys. Se oli ensimmäinen elokuva, joka rikkoi sadan miljoonan dollarin rajan kymmenessä päivässä, ja se oli tuottoisin DC-kustantamon sarjakuviin perustuvista elokuvista vuoteen 2008 saakka, jolloin Yön ritari meni edelle. Arvostelutkin olivat pääasiassa hyviä, vaikka joissain kritiikeissä sitä pidettiin liian synkkänä.

Burton itse ei ymmärtänyt puhetta synkkyydestä. Hän kertoo Burton on Burton -kirjassa, että kaikki riippuu tulkinnasta.

– En koskaan ajattele asioita pimeinä tai valoisina. Joskus katselen jotakin, jossa ihmiset eivät näe mitään omituista, ja minusta juttu näyttää hyvin vaaralliselta. Sitten ihmiset katsovat jotakin minun tekemääni ja sanovat: ”Tuo on todella synkkä”, enkä minä näe sitä.

Aiheeseen liittyvät elokuvat

Aiheeseen liittyvät jutut