Yves Saint Laurent nousi muodin huipulle 21-vuotiaana, ja vastuu olisi musertanut hänet, ellei hän olisi löytänyt rinnalleen kumppania, joka tuki häntä sekä ammatillisella että henkilökohtaisella rintamalla. Ohjaaja Jalil Lespert halusi tarinasta eeppisen rakkauskertomuksen.
Jalil Lespertiä ei kiehtonut pelkästään Yves Saint Laurentin luomisvoima muodin nerona.
– Minuun teki vaikutuksen Yvesin ainutlaatuinen karisma mutta myös hänen haavoittuvuutensa ja viattomuutensa. Sitten minua liikutti hänen elämänmittainen rakkaustarinansa Pierre Bergén kanssa.
Muotia pidetään usein naisten hömppänä, jolla ei ole merkitystä todellisen maailman kanssa. Lespert ei jaa tätä mielipidettä ainakaan Saint Laurentin suhteen.
– Hän oli luova, valtavan tuottelias, ja aina edellä aikaansa. Hän myös ymmärsi vaatteiden merkityksen jokapäiväisessä elämässä, ja teki asuja moderneille naisille, joita vielä pidettiin toisen luokan kansalaisina.Yves ei ollut tarkkailija vaan vaikuttaja. Hänellä oli pokkaa pukea naiset miesten vaatteisiin, smokkiin ja housuihin – kieltämättä heidän naiseuttaan. Se oli siihen aikaan uranuurtavaa.
Lespert ei kaihtanut esittää neroa rehellisessä valossa ja tuoda esiin maanis-depressiiviseksi diagnosoidun Saint Laurentin pimeitä puolia, raivostuttavaa luonnetta ja uskottomuutta.
– Tämä on kertomus miehestä, joka oli alansa täydellinen nero vuosina 1956–1976. 21-vuotiaana Yves koki kunnian ja rakkauden. Hänestä tuli hetkessä Diorin luova johtaja, ja Dior oli siihen aikaan valtava yhtiö. Musertavan paineen alle joutunut nuorukainen kohtasi Pierre Bergén ja he viettivät seuraavat 18 vuotta yhdessä. Mutta vaikka hän oli tuottelias, hän sai hermoromahduksia ja kärsi ”avioelämän” rutiineista, ja lopulta hänellä oli vakava eksistentiaalinen kriisi.
– Rakkaustarinassa panokset nousevat, kunnes on kysyttävä: ”pysyvätkö he yhdessä?” Yvesin ja Pierren tapauksessa vastaus tuli vuonna 1976, kun heillä oli heidän pahin kriisinsä ja Yves julkaisi täydellisimmän työnsä, Ballets Russess -kokoelman, ohjaaja analysoi.
Bergéä näyttelevä Guillaume Gallienne jatkaa samasta ajatuksesta:
– Se oli täydellisyyden ruumiillistuma. On helppo rakastua henkilöön, joka pystyy luomaan sellaista taidetta. Silti sellaisen ihmisen kanssa eläminen ei ole helppoa. Jalil mainitsi Amadeuksen ja sanoi, että Salieri ei vihannut Mozartia vaan rakasti tätä. Se kertoi minulle liikuttavalla tavalla, miten näytellä Bergéä, lojaalia rakastajaa miehelle, joka oli yhtä sairas kuin hän oli nerokas.
Teksti: Jouni Vikman
Haastattelut: WY Productions
Yves Saint Laurent nyt elokuvateattereissa. Lue lisää elokuvasta uudesta Episodista 4/2014.