Syyskuussa päättynyt Venetsian elokuvajuhla oli erikoinen tapaus: Johnny Depp kumosi vihdoinkin teorian, että miehet paranevat vanhetessaan, äkeä Amos Gitai käänsi ihmisiä minuuteissa palestiinalaisten leiriin ja journalistinen arvokkuus kärsi uudesta martini-loungesta. Isoin yllätys ja samalla märkä rätti naamaan oli Netflix-elokuvan läsnäolo kilpasarjassa!
On mielenkiintoista, että kaikista elokuvafestivaaleista vanhin ja ehkä perinteisin antoi Netflixille siunauksensa. Italialaiset näkivät muutoksen tuulet siinä missä ranskalaiset eurooppalaisen elokuvatuotannon lopun. Netflixin tuotannosta vastaava Ted Sarandos sai Cannesissa sellaisen höykytyksen, että vanhan kaartin puolustumisasemiin kaivautuminen on selviö.
Ennen kuin elokuvan kuolemaa ryhtyy julistamaan, on huomattava, että Beasts of No Nation ei näy ainoastaan Netflix-tilaajille, se pyörii myös joissakin teattereissa Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa. Netflix ei haudo vielä täyttä vallankumousta – se vasta testaa vesiä.
– En usko, että olisin tehnyt sen ilman teatterielementtiä, totesi ohjaaja Cary Fukunaga Episodille Venetsian ensi-illan jälkeen.
– On oma kokemuksensa istua muukalaisten keskellä ja tuntea miten energia huoneessa muuttuu. Mutta pitkän päälle tekijä haluaa mahdollisimman monen näkevän elokuvansa. Ymmärrän, että tämä saa paljon huomiota.
Huomio on lievä sana, kun elokuva sai festivaalin hehkuvimpia arvioita ja sen päähenkilö nuorelle näyttelijälle luovutettavan The Marcello Mastroianni -palkinnon.
Isot amerikkalaiset teatteriketjut boikotoivat elokuvaa niiden periaatteiden vastaisen samanaikaisen suoratoiston vuoksi, joten Beasts of No Nationilla on paljon pelissä. Se ei ole vain käyntikortti ohjaajalleen vaan myös mallikappale Netflixin omista tuotantoresursseista. Sen epäonnistuminen olisi saanut monet huokaamaan helpotuksesta. Se on kuitenkin kellunut kuin gondola. Kukaties syyskuun 3. vuonna 2015 muistetaan vielä päivänä, jolloin perinteinen elokuvalevitysmalli sanoi lopullisesti ciao bella.
(EPISODI/Marta Bałaga)