Highlander – kuolematon (1986) oli Euroopassa menestys. Jenkeissä yleisö vältteli sitä epäkoherenttien lyhennöksien ja käsittämättömän typerän mainoskampanjan myötä, mutta täälläpäin maailmaa suosio oli suurta – jopa sitä luokkaa, että jatko-osasta tuli välttämättömyys. Ensimmäisen osan eri versioista voit lukea tästä artikkelista, joka on julkaistu Episodissa 9/2021.
Highlander II – paluu (Highlander II: The Quickening) sai ensi-iltansa Saksassa tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 1991. Suomessa kahdella esityskopiolla ja K-18-ikärajalla 14. kesäkuuta ensi-iltaan tullut jatko-osa keräsi katsojia 26 310, eli hieman yli tuhat enemmän kuin ykkösosa viittä vuotta aiemmin.
Highlander II tylytettiin nopeasti yhdeksi kaikkien aikojen huonoimmista jatko-osista – ellei jopa elokuvista. Se ei ollut ainoastaan pahasti ristiriidassa ensimmäisen elokuvan kanssa – se käytännössä tuhosi alkuperäisen tarinan idean ja sydämen kokonaan. Elokuvan matka valkokankaalle oli kuitenkin ollut niin ohjaaja Russell Mulcahyn kuin tuottajien painajainen. Teos oli viety heidän käsistään jo kauan ennen ensi-iltaa.
Elokuvaa kuvattiin Argentiinassa vuoden 1990 alkupuoliskolla. Osaaminen oli maassa kuitenkin niin puutteellista, että paikan päälle jouduttiin lennättämään jenkkityöntekijöitä. Kaiken lisäksi paikalliseen kulttuuriin kuului päiväkännääminen. Tuottajat ymmärsivät pian, että mikäli ei saanut päivän otoksia purkkiin ennen lounasta, jolloin viinipullot avattiin, ei niitä välttämättä saanut enää iltapäivälläkään.
Varsinaiset ongelmat alkoivat kuitenkin vasta, kun inflaatio nosti hinnat pilviin. Ruoat ja palvelut kävivät niin kalliiksi, että tuotantorahojen takana seisonut ja kustannuksien noususta pelästynyt vakuutusyhtiö otti tilanteen hallintaansa. Viimeisen suuren toimintakohtauksen kuvaukset päättyivät kuin seinään ja vakuutusyhtiö alkoi työstää elokuvaa loppuun itsenäisesti, nopeasti ja mahdollisimman halvalla. Ohjaaja lukittiin editiointihuoneen ulkopuolelle.
Elokuvan Ison-Britannian levityksestä vastaavan Entertainment Film Distributorsin Nigel Green kuuli, miten vakuutusyhtiö oli ottanut elokuvan ohjaajansa käsistä. Hän käytti lisää rahaa tuottajien Bill Panzerin ja Peter Davisin kanssa tehdäkseen elokuvasta alkuperäiselle käsikirjoitukselle uskollisemman kuin mitä vakuutusyhtiö oli kyhännyt kasaan. Ohjaaja ei ollut paikan päällä leikkaamassa tätä eurooppaversiotakaan, mutta hän osallistui sen toteuttamiseen muistiinpanoja jakamalla. Pohjana tälle versiolle oli vielä julkaisematon USA-versio, johon lisättiin useita kohtauksia.
Ensimmäinen julkaisu
Useissa Euroopan maissa tammi-elokuussa 1991 julkaistu Highlander II oli kestoltaan 101 minuuttia. Tämä versio nähtiin myös Suomen valkokankailla ja myöhemmin videolla. Jälkimmäinen oli tosin videosensuurilain pakottamana sensuroitu K-16-ikärajalle sopivaksi; leikkauksia oli tehty yhteensä 91 sekuntia.
Rakenteeltaan tätä ensimmäistä eurooppaversiota voidaan sanoa USA-julkaisun ja Renegade Versionin hybridiksi. Jonkin verran kokonaisuutta elävöittäviä lisäkohtauksia on kymmenkunta minuuttia USA-versiota enemmän. Isona virheenä takaumat on sijoitettu USA-version tyylisesti heti elokuvan alkuun.
Harmittavasti musiikkipuoli jäi tässä versiossa pahasti vaiheeseen. Tunnelman kannalta tärkeiden kappaleiden lisensointia ei ehditty hoitaa ajoissa kuntoon, joten niiden kohdalla soi jotain ihan muuta kuin oli suunniteltu. Katsojan kannalta vielä pahempi harmi oli tähän versioon eksklusiiviseksi jäänyt loppukohtaus, jossa MacLeod (Christopher Lambert) ja Louise (Virginia Madsen) kirjaimellisesti leijuvat taivaalle kohteena Zeist-planeetta. Kohtaus jättää aikalailla sanattomaksi – niin kammottava se on. Tässä vaiheessa on tosin hyvä muistaa, että koko ”highlanderit tulevat Zeist-planeetalta” -idea ja lopun keijuliitely olivat osa alkuperäistä käsikirjoitusta.
Virginia Madsen ja Christopher Lambert ihailevat sinistä taivasta.
Elokuva sai huonon vastaanoton, ja etenkin loppua kritisoitiin rajusti. Tästä viisastuneena tuottajat nappasivat keijukaislopun pois ennen Espanjan syyskuista ensi-iltaa. Näin ollen Euroopan kankailla on esitetty ainakin kahta erilaista versiota.
Yhdysvaltojen pohjanoteeraus
Marraskuun ensimmäisenä päivänä Yhdysvaltojen kankaille saapunut The Quickening kesti vain 90 minuuttia. Se oli leikattu niin tyngäksi ja kohtausjärjestykseltään typeräksi, että se sai jälkikäteen ihan oman ”fanilaumansa”.
Yksi jenkkiversion typerimmistä poistoista oli Brendan kuoleman näyttävä kohtaus. Toinen oli kohtaus, jossa MacLeod ja Louise menevät suojan yläpuolelle tutkimaan sen tarpeellisuutta.
Mielenkiintoisesti USA-versioon lykättiin kaksi euroversiossa näkemätöntä kohtausta. Ilmeisesti tämän version leikanneet rahoittajat uskoivat Michael Ironsiden vetovoimaan, sillä hän on mukana niissä molemmissa. Ensimmäisessä Katana (Ironside) keskustelee MacLeodin kanssa samalla ankeriaan kuoliaaksi puristaen. Toisessa MacLeod on Brendan haudalla Katanan saapuessa paikalle keskustelemaan.
USA-versio loistaa alkuperäisen eurojulkaisun rinnalla yhdessä asiassa, ja se on soundtrack. Muun muassa niin Ramirezin (Sean Connery) pukuostokohtauksessa kuin hänen ja MacLeodin ensikohtaamisessa taustalla soinut rallattelumusiikki on korvattu paljon tunnelmallisemmilla sävelillä. Ja kun MacLeod laittaa baarissa jukeboksiin kolikoita, ei sieltä lähde soimaan Lisa Stansfieldin laulama A Kiss is Just a Kiss vaan Queenin It’s a Kind of Magic. Parissa muussa kohtauksessa on syrjäytetty Stewart Copelandin alkuperäinen leffasävellys laittamalla tilalle Michael Kamenin johtama orkesteriversio Who Wants to Live Foreveristä. Ensimmäisen elokuvan muisto on näissä hetkissä enemmän läsnä.
Edellisistä huomattavista parannuksista huolimatta USA-versio on katastrofaalinen, kiitos leikkauksen. Olisi hauska kuulla rahoittajilta näkemystä siitä, mitä he esimerkiksi ajattelivat siirtäessään noin puolessa välissä olevan MacLeodin ja Katanan välisen varastossa tapahtuvan miekkailukohtauksen elokuvan loppuun. Yhdistäen siis sen elokuvan päättävään miekkailukohtaukseen tehden niistä yhden pitkän taistelun. Ei siinä mitään, että vaatteet ja itse MacLeodin miekkakin vaihtuvat lennossa…
Niin yleisö kuin kriitikot olivat järkyttyneitä elokuvan huonoudesta.
Ensimmäinen luopioversio
Vuoden 1995 lopulla julkaistu Renegade Version (110 min) pisti paletin täysin uusiksi. Highlander-faneja miellyttääkseen ohjaaja poisti kaikki viittaukset Zeist-planeettaan ja lisäsi elokuvaan roppakaupalla uusia kohtauksia. Hän jopa kuvautti loppuun vuonna 1990 kesken jääneen toimintakohtauksen, jossa MacLeod ja Katana tappelevat liikkuvan auton katolla: kaikki päätähdet palasivat näyttelemään kohtauksen valmiiksi viisi vuotta alkuperäisten kuvauksien jälkeen.
Renegade Version sisältää hyvin erilaisen tunnelman kuin aiemmat julkaisut. Se on paljon järkevämmin tahditettu, epäloogisuuksissaankin loogisemmin kerrottu ja ennen kaikkea siinä on edes jotain sitä henkeä, josta fanit ensimmäisen osan kohdalla nauttivat. Lisäksi versiossa on muutama takauma ripoteltuna sinne tänne pitkin elokuvaa – aivan kuten ensimmäisessä elokuvassa. Vanhaa Dolby Stereo -ääniraitaakin ehostettiin runsaasti miksaamalla se 5.1-muotoon.
Renegade Versio näyttää jo elokuvalle. Tavallaan se on itse asiassa jo hyvinkin nautittava sellainen. Kun juonessa on edes jotain järkeä, katsoja pystyy keskittymään leffan muuhunkin antiin. Esimerkiksi lavasteet: katsokaa kuinka upeita ne ovatkaan!
Toinen luopioversio
Highlander II:n tarina ei päättynyt Renegade Versioon. Leffasta tuli vuonna 2004 vielä yksi versio: Special Edition (110 min).
Kyseinen versio on leikkaukseltaan lähestulkoon identtinen Renegade Version -painoksen kanssa. Special Editionin isoimmat muutokset koskevat kuvaa ja ääntä. Elokuvaan tehtiin yli sata uutta visuaalista efektiä ja korjausta, jotka antavat useille kohtauksille aiempaa kauniimman ja ennen kaikkea vakuuttavamman ulkoasun. Suojan punainen väri on vaihtunut siniseksi, kaupunki näyttää entistä komeammalta ja nopeasti alkuperäisen julkaisun alla tehdyt suttuiset erikoisefektit on korjattu paljon järkevämmän näköisiksi. Myös ääniraitaa käsiteltiin uusien tehosteiden ja 6.1-miksauksen kera.
It’s a Kind of Magic!
Käydäänpä seuraavaksi läpi kaikki Special Editionin eroavaisuudet Renegade Versioon verrattuna visuaalisia muutoksia lukuun ottamatta.
Ensimmäinen muutos nähdään 38. minuutilla. Kadulla tapahtuvan seksikohtauksen musiikki on vaihdettu Kamenin johtamaan Who Wants to Live Forever -esitykseen. Toki ymmärtää, mitä tuottajat ratkaisulla hakivat, mutta rehellisyyden nimissä se ei vain tässä kohtaa toimi.
62. minuutilla Ramirezin kuiskaus tummahiuksisista naisista mykistetään puolivälissä, kun ”… like to sit on men’s faces” -lauseesta kuullaan vain kolme ensimmäistä sanaa. Tässä tuottajat selkeästi jänistivät jälkikäteen, sillä Renegade Versionissa koko lause on selkeästi kuultavissa.
Minuuttia myöhemmin tulevassa takaumassa Brenda kuolee MacLeodin edessä. Mozartin Requiem: Lacrimosa -kappale on vaihdettu leffan säveltäjän Stewart Copelandin dramaattiseen ja erittäin hyvin kohtaukseen sopivaan musiikkiin.
Kun Louise alkaa 67. minuutilla lukea MacLeodin lokikirjaa, kuullaan tässä versiossa – Lambertin taustaäänellä – koko merkintä pelkän päiväyksen sijaan. Pieni äänilisäys kuullaan myös 76. minuutin kohdalla MacLeodin ja Ramirezin kilistellessä laseja. Tässä versiossa Ramirez vastaa MacLeodin ”To magic” -skoolaukseen lauseella ”Magic works”.
98. minuutilla on tehty erikoinen muutos. Lähes minuutin mittainen kohtaus, jossa MacLeod ampuu vartijoita antaen aseen lopulta Louisille, on poistettu.
Edellisten muutosten lisäksi lopputekstejä on minuutin verran enemmän.
Jotta tilanne olisi kuluttajalle mahdollisimman epäselvä, tunnetaan tämä Special Edition nykyään nimellä Renegade Version. Esimerkiksi kaikki elokuvan blu-ray-julkaisut on merkitty kyseisellä lisätittelillä, mutta ne siis sisältävät oikeasti tämän vuonna 2004 viimeistellyn leikkauksen.
Toisaalta, tämä 2004 Renegade Version -lisänimelläkin tunnettu versio on kaikista julkaisuista paras. Olisiko siis aika unohtaa kaikki aikaisemmat?
Seuraavassa artikkelissa hypätään ajassa 50 vuotta taaksepäin vuoden 1973 erikoisversiotarjontaan tutustuen.
Miten nähdä artikkelin elokuvat?
Alkuperäisen eurooppaversion (101 min) käsiin saaminen on vaikeaa. Paras julkaisu siitä on Hongkongissa vuonna 1991 julkaistu laserdisc. Italiassa julkaistu dvd on mitä ilmeisimmin joko elokuvan espanjalainen teatteriversio tai sitten kolmas Euroopassa julkaistu teatteriversio; pari minuuttia alkuperäistä Euroversiota lyhyempi se joka tapauksessa on.
USA-versio (90 min) on julkaistu vhs:n ja laserdiscin lisäksi dvd:llä ainakin Australiassa ja Japanissa.
Renegade Versionin (110 min) ensijulkaisu oli vhs:llä ja laserdiscillä. Myöhemmin se saapui dvd:lle ympäri maailmaa. Myöhempi 2004 Renegade Version (110 min) on julkaistu niin dvd:llä kuin blu-raylla.
Myös näistä Highlander-elokuvista on julkaistu erikoisversio
Highlander – kuolematon (1986) on nähty useampanakin versiona. Kyseiset julkaisut läpikäytiin Episodissa 9/2021.
Highlander III – saalistaja (1994) julkaistiin USA:ssa sensuroituna (PG-13) ja Euroopassa sensuroimattomana. Myöhemmin siitä ilmestyi efekteiltäänkin muokattu Director’s Cut sekä sen ja Euroopan version hybridijulkaisu.
Highlander – pelin loppu (2000) julkaistiin teatteriversion lisäksi huomattavasti pidempänä Producer’s Cut -versiona. Dvd:llä nähtiin myös viimeistelemätön Rough Cut -versio.
Highlander: The Source (2007) -jatko-osasta on julkaistu ainakin 86- ja 99-minuuttiset versiot. Vaihtelevien kohtauksien lisäksi niissä on hyvin erilainen soundtrack.
Teksti: Tom Kajaslampi
Lue myös: Oodi ihanan hullulle 1980-luvulle – Onko Highlander aikansa syvällisin kulttielokuva?
