Tänään oli Rakkautta & Anarkiaa-festivaalin viimeinen päivä. Viikko ja rapiat päälle meni kuin siivillä. Festivaalin päätöselokuvana toimi Jaco Van Dormaelin Mr Nobody, joka on hänen ensimmäinen elokuva 13 vuoden tauon jälkeen. Pääosassa loistaa myös paluun elokuvien pariin tekevä Jared Leto. Tosin Leton tauko elokuvista on vain muutaman vuoden mittainen.
Mr Nobody on kestoltaan yli kaksituntinen, mutta ajan kulumista ei huomaa eikä missään vaiheessa ehdi kyllästyä. Elokuva on hieman sekava, koska siinä kuljetetaan eri versioita Mr Nobodyn elämästä päällekkäin. Mr Nobody, eli Nemo Nobody on maailman viimeinen luonnollisen kuoleman kokeva ihminen. Ikää vanhalla miehellä on 118 vuotta. Kuolinvuoteellaan hän kertoo toimittajalle elämästään.
Elokuva kuuluu pakko nähdä-elokuvien sarjaan. Siinä on hienoja otoksia, mielenkiintoinen tarina ja upeita roolisuorituksia. Varsinkin Jared Leton näkeminen valkokankaalla oli miellyttävä kokemus. Ei uskoisi miehen olevan melkein 40-vuotias. Rakkautta & Anarkiaa-festarin nettisivulla elokuvasta kerrotaan näin: ”kokemus isolla K:lla – elokuva, jota ei yksinkertaisesti voi jättää näkemättä!” Siitä hieman taustatukea minun paria lausetta aiemmin ilmaistulle väitteelleni. Mr Nobody on elokuva, joka päätyy aikanaan DVD:nä minun hyllyyni.
Tämän vuotinen R&A oli minun ensikosketukseni tapahtumaan. Näin paljon hyviä ja mielenkiintoisia elokuvia. Monet niistä naurattivat, monet saivat hieman haikean ja liikuttuneen olon ja muutamat saivat pohtimaan rakkauden voimaa. Ja kun festivaalin nimi on Rakkautta & Anarkiaa, niin rakkaus-juttujen pohtiminen mielessään ja osittain näissä blogiteksteissäkin sopii paremmin kuin hyvin. Festivaalin tiimoilta tänne Episodin nettisivulle ilmestyy vielä videoita elokuvantekijöiden haastatteluista, mutta tämä blogi vaikenee tähän pisteeseen.
Kirjoittaja on Episodin toimitusharjoittelija.