Raportti Tallinnasta: Haamukirjoittaja keräsi potin

Euroopan elokuva-akatemia jakoi tänä vuonna palkinnot parhaille eurooppalaisille elokuville ennätyksellisen lumisessa Tallinnassa Pimeät yöt -elokuvafestivaalin yhteydessä.

Virolaiset olivat panostaneet European Film Awards -tilaisuuteen, ja se olikin yllättäen sujuvin EFA, jossa olen ollut. Juontajina olivat mainio saksalainen koomikko Anke Engelke sekä eestiläinen näyttelijä Märt Avandi.

EFA on tehnyt töitä pari vuosikymmentä saadakseen eurooppalaisen elokuvan arvostuksen nousuun. Työ on yhä kesken, mutta syy taitaa olla elokuvantekijöissä itsessään. Oscar-palkintojen jakotilaisuudesta ei juuri koskaan kukaan jää pois – ikävä kyllä EFA:n kohdalla on juuri päinvastoin. Tänäkin vuonna valtaosa ehdokkaista ja palkituista loisti poissaolollaan.

Yhteensä 2 300 elokuva-alan ammattilaista, mukana myös suomalaisia, äänesti ehdokkaita 46:n leffan joukosta. Yksi oli tänä vuonna ylitse muiden: Roman Polanskin The Ghost Writer keräsi ennätykselliset kuusi palkintoa. Se valittiin vuoden eurooppalaiseksi elokuvaksi, Polanski itse vuoden ohjaajaksi, ja Ewan McGregor palkittiin pääosasta. Pystit irtosivat myös käsikirjoituksesta, musiikista ja tuotannosta. Kaikkein hollywoodmaisimman eurooppalaiselokuvan palkinnot saivat hieman epäilemään, olivatko raatilaiset edes katsoneet kaikkia ehdokkaita.

Eurooppalaisuuden käsitettä venytettiin, kun ehdolla olivat israelilainen Libanon, turkkilainen Bal sekä meilläkin levityksessä ollut argentiinalainen Katseeseen kätketty. Libanon palkittiin kuvauksesta, ja se sai Eurooppalainen löytö -palkinnon.

Kaupallisesti flopannut arvostelumenestys, Jaco van Dormaelin Mr. Nobody sai yleisöpalkinnon. Parhaaksi animaatioksi valittiin Jacques Tatin tarinaan perustuva The Illusionist ja parhaan näyttelijäpalkinnon sai Sylvie Testud roolistaan ranskalaisessa elokuvassa Lourdes.

Ensi vuonna 70 vuotta täyttävä sadan elokuvaroolin mies Bruno Ganz palkittiin elämäntyöstään. Palkinnon ojentanut EFA:n puhemies Wim Wenders kertoi kuinka Ganz oli suhtautunut jo vuonna 1977 Amerikkalaisen ystävän kuvauksissa äärimmäisen pedantisti ja paneutuen roolinsa jokaiseen yksityiskohtaan.

Elokuvan toinen päänäyttelijä Dennis Hopper oli saapunut paikalle Aasiasta suoraan Ilmestyskirja. Nyt! -elokuvan kuvauksista aineista sekavana, edellisen roolihenkilön kameroiden roikkuessa kaulassa. Ensimmäisenä kuvauspäivänä Hopper ei muistanut vuorosanojaan ja tilanteeseen tuskastuneelta Ganzilta oli palanut täysin pinna. Hän mottasi Hopperia turpaan eikä kuvauksista tullut mitään miesten tapellessa verissä päin. Seuraavana aamuna näyttelijät saapuivat töihin hyvinä ystävinä, ja Hopper oli ollut kuin muuttunut mies. Hän osasi jopa vuorosanansa ulkoa. Myöhemmin Hopper tunnusti Wendersille välikohtauksen Ganzin kanssa muuttaneen hänen itsetuhoisen elämänsä suunnan.

Timo Kuismin, Tallinna