Nicolas Cage tekee Mandyssä vahvan roolityön miehenä, jonka onnellinen arki saa käänteen, kun uskonnollinen kultti tunkeutuu hänen elämäänsä, ja rauhalliset tunnelmat muuttuvat veriseksi kostoretkeksi. Ohjaaja Panos Cosmatos kertoi Episodille elokuvan synnystä.
Ensimmäinen elokuvasi ilmestyi jo vuonna 2010, joten Mandyn tuotanto taisi olla pitkällinen projekti?
Aloin kirjoittaa Mandyä samaan aikaan, kun kirjoitin ensimmäistä elokuvani Beyond the Black Rainbow. Jossain vaiheessa huomasin, että Black Rainbow olisi helpompi saada tuotantoon, kun taas Mandy vaatisi monenlaista tutkimustyötä. Sen takia pistin Mandyn ensin sivuun. Kesti kahdeksan vuotta, ennen kuin sain kaikki palaset loksahtamaan paikoilleen.
Miten Nicolas Cage tuli mukaan projektiin?
Hän oli tavannut [Mandyn tuottajan] Elijah Woodin ja kertonut haluavansa työskennellä kiinnostavien indie-elokuvien parissa. Sitä kautta hän päätyi lukemaan Mandyn käsikirjoituksen. Ensin ajattelin, että Cage olisi esittänyt konnan roolia, ja hän olikin siitä kiinnostunut. Mutta kun tapasin Cagen, hän kertoikin haluavansa mieluummin esittää päähenkilö Red Milleriä. En osannut odottaa sitä, ja jäin miettimään asiaa. Kului muutama viikko, ja näin unessa Mandyn valmiina elokuvana Cage pääosassa. Tajusin, että se olisi tosi mielenkiintoista. Herättyäni soitin heti tuottajalle ja sanoin, että nyt on otettava Cageen yhteyttä.
Millainen Elijah Woodin osuus oli Mandyn tuotannossa?
Hän tuki projektia kaikin tavoin. Elijah on yksi SpectreVision-yhtiön perustajista, ja hän antoi arvoa käsikirjoitukselleni. Hän ja muut tuotantoyhtiön tyypit olivat hyvin omistautuneita projektille vuosien ajan. He eivät missään vaiheessa menettäneet uskoaan.
Miksi halusit, että elokuva sijoittuu vuoteen 1983?
Minulle se on merkittävä ajankohta, joka antoi elokuvalle inspiraation. En saanut lapsena katsoa kauhelokuvia, joten menin videovuokraamoon ja tutkin kaikenlaisten outojen elokuvien vhs-kansia ja niiden pelottavia juonikuvauksia. Kuvittelin mielessäni, millaisia nuo elokuvat voisivat olla. Näistä muistoista tavallaan syntyi sekä ensimmäinen elokuvani että Mandy.
Onko sinulla erityisiä suosikkeja 1980-luvun kauhu- ja eksploitaatiogenressä?
Nuorena fanitin tehostesuunnittelijoita ja maskeeraajia, kuten Stan Winstonia ja Rob Bottinia. Pidin myös todella paljon Paul Verhoevenin elokuvista ja kaikesta, jossa oli jonkinlainen futuristinen näkökulma, kuten vaikkapa RoboCopissa. George Romeron Dawn of the Dead ja Ihmissusi Lontoossa ovat myös suosikkejani.
Mandyn 80-lukulainen tunnelma ja visuaalinen tyyli on todella vakuuttava. Miten sait sen aikaan?
Tavoitteenani oli saada aikaan sekä Mandyssä että ensimmäisessä elokuvassani intensiivinen ja rikas audiovisuaalinen kokemus, joka tavallaan muistuttaisi musikaalia. Halusin molempiin elokuviin runsaan kuva- ja äänimaailman.
Isäsi George P. Cosmatos on tunnettu ohjaaja, joka teki muun muassa Rambo – taistelija 2:n ja Cobran. Mitä olet oppinut häneltä?
Kun olin lapsi, keskustelimme valtavasti elokuvista, sillä isäni on todella kova elokuvafani. Hänellä oli jättiläismäinen kokoelma DAT-nauhoja, joille hän oli tallentanut elokuvia kaapelitelevisiosta. Siitä tuli tavallaan minun varhainen elokuvakouluni. Hylly oli täynnä elokuvia eri maista ja eri lajityypeistä. Valitsin sieltä elokuvia katsottavaksi, ja keskustelimme niistä yhdessä.
Mandyn musiikin sävelsi yhtenä viimeisistä töistään hiljattain edesmennyt Jóhann Jóhansson, joka tunnetaan muun muassa Denis Villeneuven yhteistyökumppanina. Millainen kokemus oli tehdä töitä arvostetun säveltäjän kanssa?
Se oli suuri kunnia. Puhuttuani pari minuuttia hänen kanssaan puhelimessa tajusin, että meillä oli paljon yhteistä, ja halusin tehdä hänen kanssaan yhteistyötä, sillä hänen lähestymistapansa sopi minulle täydellisesti. Toivon, että olisimme voineet jatkaa yhteistyötä, sillä tämä on vain jäävuoren huippu kaikesta, mitä olisimme voineet yhdessä tehdä.