James Bondina ja Simon Templarina tutuksi tullut näyttelijä Roger Moore kuoli toukokuussa 89-vuotiaana. Käsikirjoittaja Mark Haynes jakoi koskettavan tarinan Mooren kohtaamisesta Facebook-sivuillaan, joka tapahtui vuonna 1983 Haynesin ollessa 7-vuotias.
Haynes muistuttaa, ettei silloin lentokentillä vielä ollut erityisiä tiloja ensimmäisessä luokassa matkustaville. ”Olin isoisäni kanssa Nizzan lentokentällä ja näin Roger Mooren istuvan portilla, lukevan sanomalehteä. Kerroin isoisälleni nähneeni juuri James Bondin ja kysyin voisimmeko mennä hakemaan nimikirjoitusta.” Isoisä ei tiennyt kuka Bond tai Moore oli, joten kävelimme hänen luokseen. Silloin Haynesin isoisä sanoi: ”Pojanpoikani sanoo että olet kuuluisa. Voisitko signeerata tämän?”
Tällöin Moore kysyy charmantisti Haynesin nimeä ja signeeraa lentolipun takapuolelle nimensä ja tervehdyksensä. Kun he palaavat paikoilleen istumaan, Haynes huomaa lipussaan jotakin outoa. Nimikirjoituksesta on vaikea saada selvää, mutta ei siinä ainakaan lue James Bond. ”Isoisäni katsoo lippua ja sanoo siinä lukevan Roger Moore. Minulla ei ollut mitään käsitystä kuka hän on ja sydämeni muljahtaa. Kerroin isoisälleni, että hän signeerasi väärin, että se on jonkun toisen nimi. Joten isoisäni menee takaisin Mooren luokse, pitäen kädessään juuri nimmaroitua lippua.”
Haynes muistaa istuneensa paikallaan, kuullen isoisän sanovan: ”Hän sanoo, että kirjoitit väärän nimen ja että nimesi on James Bond.” Tällöin Mooren kasvoille tuli ymmärtävä ilme ja hän viittoi nuoren Haynesin luokseen. ”Kun olin hänen polvensa vieressä, hän kurottautui lähelleni, katsoi ympärilleen, nosti kulmakarvansa ja kuiskasi hiljaisella äänellä: ’Minun on kirjoitettava nimekseni Roger Moore, koska muuten… Blofeld saattaisi saada selville että olen täällä.’ Hän pyysi etten kertoisi kenellekkään nähneeni Bondia ja kiitti minua salaisuutensa varjelemisesta. Isoisäni kysyi signeerasiko hän nyt James Bond, vastasin että olin ymmärtänyt kaiken väärin – työskentelin James Bondille nyt.”
Tarina on itsessään suloinen jo nyt, mutta se jatkuu vielä vuosia myöhemmin, kun Haynes toimi käsikirjoittajana UNICEF:in projektille. Moore oli paikalla nauhoittamassa lyhyttä haastattelua kameralle hyväntahdonlähettiläänä. ”Hän oli herttainen ja kun kameramiehet järjestelivät kamojaan, kerroin hänelle tarinan Nizzan lentokentältä. Hän oli iloinen kuullessaan tarinan, naurahti ja sanoi: ’En muista sitä, mutta olen iloinen kun pääsit tapaamaan James Bondin.’ Se oli mukavasti sanottu.”
Tämän jälkeen hän teki jotakin nerokasta. Filmausten jälkeen Moore käveli käytävää pitkin autolleen ohitseni – mutta kohdallani hän pysähtyi, katsoi ympärilleen, nosti kulmakarvansa ja kuiskasi hiljaa: ”Totta kai muistan tapaamisemme Nizzassa. Mutta en voi sanoa mitään täällä kameramiesten takia… Kuka tahansa heistä saattaa työskennellä Blofeldille.”
Haynes kertoo olleensa yhtä ilahtunut ja täpinöissään 30-vuotiaana kuin 7-vuotiaana. Kukapa ei olisi ollut? Independent uutisoi tarinasta.
Kuva elokuvasta Elä ja anna toisen kuolla
