Roger Moore elää rooliensa kautta ikuisesti: ”Minulla ei ole aikomustakaan lähteä minnekään”

Tiistaina kuollut Roger Moore tunnetaan ennen kaikkea James Bondin roolista, mutta hän oli paljon muutakin.

24.5.2017 13:18

Kun Roger Moore (14.10.1927–23.5.2017) otti vastaan James Bondin roolin, hän oli jo 45-vuotias. Hän on virallisen elokuvasarjan vanhin ensikertalainen Bondin roolissa.

Mooren 007-agentin ura alkoi vuoden 1973 elokuvalla Elä ja anna toisten kuolla. Hän otti pestin vastaan sen jälkeen, kun Sean Connery oli kyllästynyt esittämään agenttia ja riitaantunut tuottajien kanssa. George Lazenby oli valittu seuraavaksi Bondiksi, mutta hän esitti roolia vain kerran, elokuvassa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa (1969).

Connery teki välissä vielä elokuvan Timantit ovat ikuisia (1971), mutta sitten löytyi Bondin esittäjäksi Moore, joka oli valmis tekemään useamman elokuvan sopimuksen.

Moore teki roolihahmon eri tavalla kuin Connery, jonka Bond oli väkivaltainen ja raaka hahmo kuten Ian Flemingin kirjoissakin. Conneryn Bond ei ollut täysin huumorintajuton, mutta Mooren roolihahmossa oli huomattavasti enemmän pilkettä silmäkulmassa.

Moore oli sitä mieltä, että Bondin kaltaista agenttihahmoa ei voinut ottaa täysin vakavasti, joten hän halusi leikitellä roolilla. Hän onnistuikin siinä erinomaisesti. Aina voi väitellä, kuka on paras Bond, mutta Moore on 007-agentin esittäjistä charmikkain, sympaattisin ja hauskin. Humoristisesta otteesta huolimatta Mooren 007 ei ollut mikään parodiahahmo. Upseerina brittiarmeijassa palvelleella Moorella oli tarvittavaa auktoriteettia, karismaa ja fyysisiä raameja, ja hän osasi esittää toimintasankaria uskottavasti.

Mooren viimeinen Bond-elokuva oli vuoden 1985 tuotanto 007 ja kuoleman katse. Mooren 12-vuotinen Bond-aikakausi on toistaiseksi pisin. Moore oli Kuoleman katseen kuvausten aikaan 57-vuotias ja monien mielestä liian vanha. Niin hän ajatteli itsekin. Moore kertoo elämäkertakirjassaan Nimeni on Moore, Roger Moore (My Word is My Bond, 2008), että elokuvan ilmestyttyä hän oli tuottaja Albert Broccolin kanssa yhtä mieltä siitä, että nyt oli nuoremman näyttelijän aika tarttua Walther PPK:hon, eikä siinä ollut mitään dramaattista. Moore kertoikin, että ainoa ihminen joka vuodatti asian suhteen kyyneliä, oli hänen agenttinsa.

Moore oli jo ennen Bondin roolia maailmankuulu näyttelijä Pyhimys-televisiosarjan ansiosta. Moore näytteli sarjassa vuosina 1962–1969. Tony Curtisin kanssa tehty Veijareita ja pyhimyksiä muistetaan myös hyvin. Se oli suuri hitti kaikkialla maailmassa paitsi Yhdysvalloissa. Veijareita ja pyhimyksiä -sarjaa tehtiin vain yksi kausi vuosina 1970–1971. Moore oli jo siinä vaiheessa siirtymässä televisiosta valkokankaan puolelle, joten hänelle olikin parempi, että sarja ei sitonut häntä. Veijareita ja pyhimyksiä eli The Persuaders! muistetaan etenkin upeasta alkutekstijaksosta ja John Barryn tunnusmusiikista.

Moore oli erittäin pidetty henkilö, ja häntä on sanottu yhdeksi elokuvabisneksen mukavimmista näyttelijöistä. Hän oli vanhan ajan englantilainen herrasmies, joka mielellään vähätteli saavutuksiaan. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että Moore olisi ollut vaatimaton. Itseironisuudestaan huolimatta hän oli hyvinkin omanarvontuntoinen. Moore rakasti ylellistä elämää eikä tinkinyt palkkioistaan.

Huumoria hän kohdisti muihinkin kuin itseensä. Elämäkertakirjassaan Moore kertoo, miten hän vaihtoi Q:ta esittävän Desmond Llewellynin monenlaista teknistä sanastoa sisältävien käsikirjoitusliuskojen tilalle omat hatusta vetämänsä vuorosanat. Tekniikkaa tosielämässä vierastanut Llewellyn opetteli sivukaupalla monimutkaista jargonia vain huomatakseen, että se oli Mooren sepittämää hölynpölyä.

Mooren elämäkertakirja ja suomentamaton Last Man Standing -muisteluteos (2014) pursuavat paitsi Mooren leppoisaa kerrontaa myös lukuisia hupaisia anekdootteja kuvauspaikoilta vuosikymmenien varrelta. Hän pysytteli kuitenkin positiivisissa asioissa.

”Jos minulla ei ole ollut jostakin ihmisestä mitään hyvää sanottavaa, olen jättänyt sanomiset sikseen”, hän kirjoitti.

Bond -elokuvien jälkeisistä näyttelijärooleista ei ole paljon kerrottavaa. Ehkä Moorella ei suuria kunnianhimoja näyttelemisen suhteen enää ollutkaan. Viimeisinä vuosinaan Moore keskittyi hyväntekeväistyöhön ja kiersi maailmaa Unicefin hyväntahdonlähettiläänä. Moore vieraili Unicefin edustajana Suomessakin vuonna 2005. Toisen kerran hän kävi Suomessa vuonna 2009 promotoimassa elämäkertaansa.

Moore oli korkeasta iästään huolimatta aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Mooren virallisella Twitter-tilillä nähtiin usein hauskoja letkauksia. Hänen Facebook-sivuillaan järjestettiin säännöllisesti kyselysessioita, joissa hän vastaili mutkattomasti fanien kysymyksiin.

Moore kertoo elämäkertansa loppupuolella, että hän ei halua hautakirjoitusta.

”Minulla ei ole aikomustakaan lähteä minnekään, joten sitä ei tarvita”.

Hän oli oikeassa. Rooliensa kautta Moore elää ikuisesti.

Lisää luettavaa