Harvalla näyttelijällä on yhtä suuret mahdollisuudet valita projektejaan kuin Brad Pittilla. Hän valitsi Fury-sotaelokuvan ohjaajan perusteella.
– Olen David Ayerin fani, aina Harsh Timesista Poliisit-leffaan. Näen hänen elokuvistaan kuinka paljon enemmän hän tietää kuin minä. Ajattelin, että voisin oppia häneltä jotain, se on minulle kaikki kaikessa. Dave on elänyt melkoisen elämän ja viettänyt aikaa ydinsukellusveneessäkin. Minua veti hänen tietämyksensä armeijasta ja kunnioituksensa sitä kohtaan. Ensilukemalta tiesin, että kyseessä on jotain erityistä ja rehellista, mutta vasta kun ryhdyimme töihin tajusin miten syvillä vesillä olimme, näyttelijä perustelee.
Pittin hahmo on amerikkalainen kersantti Don Collier, joka tunnetaan myös nimellä Wardaddy.
– Wardaddy on tankin komentaja, joten hän on vastuussa miehistöstään, sen taistelumoraalista. Heidän on pystyttävä työskentelemään yhtenä koneena. Jos yksikin osa pettää, kukaan ei palaa kotiin. Samalla komentajan on pidettävä silmällä ympäristöä ja kaikkia mahdollisia uhkia, koska sota vyöryy nopeasti ja armottomasti. Yksikin liian hidas päätös ja kaikki ovat mennyttä, Pitt kuvailee hahmoaan.
Hahmo vaikuttaa melkoisen kovaluontoiselta mieheltä, ja Pitt on samaa mieltä.
– Hän on ankara ja määrätietoinen. Taistelussa hänen täytyykin pitää mielensä selkeänä. Mutta hiljaisina hetkinä hän kantaa mukanaan syvää menetystä, reikää sydämessään. Sitä ei täysin avata, mutta kasautuva trauma on lyönyt leimansa hänen psyykeeseensä. Ryhmä on yksi harvoista, joka on sodan kurimuksessa pysynyt yhdessä ja selviytynyt. Saksan tankit olivat liittoutuneita parempia ja niitä oli enemmän. Olosuhteet eivät olleet puolellamme.
Kurinalainen joukko on pystynyt pitämään puoliaan ylivoimaa vastaan, mutta Furyn tarina alkaa tilanteesta, jossa ryhmän dynamiikka muuttuu.
– Elokuvan alussa ryhmä on menettänyt yhden jäsenen ja viidenneksi perheeseen saapuu nuori tulokas. Yritä kuvitella kuinka intiimi ympäristö tankki on. Miehistö syö, nukkuu, käy vessassa ja tappelee pienessä, ahtaassa metallilaatikossa. Se on kotimme. Kylki kyljessäkin meillä on omat mukavat paikkamme, omat työskentely- ja puhetapamme. Sitten joukkoon tipahtaa outo nulikka. Hän ei ole vain uusi, hänellä ei ole kokemusta tankeista. Niin kävi usein sodan loppuvaiheissa. Kokemuksen puute tekee hänestä todellisen uhkan selviämiselle. Jos hän ei osaa hommiaan, koko ryhmä ja sen tehtävä on vaarassa, tähti kuvailee elokuvan lähtökohtia.
Konkareiden ja uuden tulokkaan vastakkainasettelusta syntyy elokuvaan jännitettä.
– Nuori mies tuo mukanaan arvot, jotka kotona ovat kaikki kaikessa: viattomuus, idealismi, inhimillisyys. Niillä vain ei ole käyttöä taistelukentällä. Wardaddyn vastuusta tulee paradoksi: hänen on ajettava hyvä pois tulokkaasta ja valmisteltava hänet sodan kauhuihin. Komentajan on saatava hänet toimimaan, ei ajattelemaan. Kuinka se onnistuu päivässä?
Nuorukaisen ohjaamisesta tulee kasvun paikka myös Wardaddylle.
– Osa hänen matkastaan on kasvattaa itselleen poika päivässä ja joskus sellainen suhde on kivulias. Isän ei ole helppo rangaista lastaan, se sattuu usein vanhempaan vieläkin enemmän. Elokuvassa tapahtuu vaihtokauppa. Kova ja paatunut hahmo vastaan nuori viattomuus. Jossain matkan varrella… he oppivat toisiltaan.
Komentajan rooli syntyi Pittin mukaan jo tiimin valmistautuessa elokuvan tekemiseen ja jatkui ohjaajan huudettua ”poikki”.
– Koko kokemus oli koulutusta johtajuudesta. Jos meidän piti punnertaa, olin ensimmäisenä maassa. Luokassa opiskelin kovimmin. En kitissyt, purnannut tai valittanut, ellei sitten kyseessä ollut harjoitus, jonka tarkoitus oli luoda yhteishenkeä, Pitt hörähtää. – Muiden piti tietää, että työskentelin yhtä kovasti ellen enemmänkin kuin he. Minun tehtäväni oli luoda kuvauspaikan virettä, riippumatta siitä kävikö kamera vai ei.
Yhteys näyttelijöiden välille syntyi jo olosuhteiden pakosta.
– Voit kuvitella, että kokemus lähensi. En ole maailman puheliain luonteeltani, mutta meitä oli viisi äijää metallilaatikossa, ja minä olin ikäpresidenttimme. Katsoin velvollisuudekseni olla suora ja avoin heidän kanssaan. Osa on vasta aloittelemassa tätä hommaa, ja yritän kannustaa heitä, sillä ala voi olla hyvin hämmentävää varsinkin nuorille näyttelijöille. Olen huolissani heidän puolestaan, sillä heidät voidaan käyttää loppuun nopeasti, ennen kuin he ovat edes kehittäneet kykyjään. Heillä pitää olla järkeä päässään ja mielellään hyvä opas. Heidän on osattava sanoa ”ei”. Se on bisneksemme vahvin sana, mutta sen oppiminen kestää aikansa. Ajoittain on osattava pitää puolensa.
Pitt vertaa tankin miehistöä perheeseen.
– Ryhmässä on kinastelua, harmin aiheita, naurua, hajuja, läheisyyttä… On tunnistettava toisten mielialat ja ennakoitava heidän liikkeensä. Perheen patriarkkana Wardaddy tarvitsee komentajana auktoriteettia, mutta hän ei voi käyttää miestensä luottamusta väärin. Hänen on tasapainoiltava: rohkaistava tai nujerrettava tilanteen vaatimusten mukaan. Hänen on ison ja rikkonaisen perheen moraalinen pää.
Ohjaaja Ayer laittoi tiimin kovaan rääkkiin jo ennen kuvausten alkamista.
– Niin halusimmekin. Halusimme epämukavuusalueillemme. Meillä oli päässämme jotain käsityksiä, mutta ne vaativat tuuletusta. Emme halunneet liian lukkoon lyötyjä asioita, sillä yllätysiskut auttoivat löytämään yllätyksiä omasta suorituksestaankin. Meistä oli hyvä olla varpaillaan ja ylläpitää tunnetta, että mitä tahansa voi tapahtua. Toimimme niin päivittäin ja lopputuloksena syntyi uskomattomia hetkiä, joita ei olisi voinut suunnitella.
Osana valmisteluita ryhmä tapasi toisen maailmansodan veteraaneja.
– Olin nähnyt aikakauden kamalia kuvia ja lukenut kirjoja. Niinpä sodasta selvinneiden uskomattomien miesten seurassa istuminen ja heidän kokemuksistaan kuuleminen oli koskettava kokemus. Niiden perusteella meille syntyi oikea käsitys, enkä voi oikein kuvailla sitä suunnatonta kunnioitusta, jota tunsimme poistuessamme tapaamisesta. Toivon, että he tunnistavat jotain kertomastaan totuudesta elokuvassamme.
Myös Pittin oma perhe sai tutustua kuvauspaikkaan.
– Vanhin poikani on varsinainen tankkiasiantuntija, projektin alussa jopa kysyin häneltä neuvoja. Hän on kasvattanut tuntemustaan omillaan pienestä pitäen. Toin viisivuotiaani kuvauspaikalle, ja tankki teki häneen vaikutuksen. Vaikka hän ei ymmärrä sodan konseptia tai tankin tarkoitusta, se veti häntä välittömästi puoleensa. Se on mielestäni osoitus koneiden selittämättömästä viehätyksestä.
Itse Pitt ei nuorempana koskaan suunnitellut sotilasuraa.
– Olin liian holtiton… ilman suuntaa. En koskaan edes harkinnut sitä nuorena. Ajelehdin ja mieluummin tutkin kaikkea mahdollista. Nyt kun tiedän enemmän ja varsinkin tämän elokuvan kokemusten jälkeen, arvostan tavattomasti sitä mitä nämä nuoret miehet ja naiset tekevät puolestamme. Kunnioitan heitä todella paljon.
Seuraavaksi Pitt näyttelee yhdessä vaimonsa Angelina Jolien kanssa tämän ohjauksessa. Ohjaaja on tärkeä elementti näyttelijän roolivalinnoissa.
– On paljon vahvoja ohjaajia, joiden kanssa haluaisin vielä työskennellä. Arvostan ohjaajaa, jolla on oma ääni, joka haastaa elokuvan tekemisen sääntöjä ja jolla on hyvin, hyvin selkeä näkökulma. Sillä loppujen lopuksi olemme heidän käsissään, Pitt toteaa kuitaten kuka on kuvauksissa todellinen komentaja.
Toimittanut: Jouni Vikman
Haastattelu: © 2014 CTMG
Kuvat: Walt Disney Studios Motion Pictures Finland