Philip Seymour Hoffmanin viimeisen elokuvan ohjaaja: ”Tiedän että hän oli itse ylpeä siitä”

9.10.2014 17:26

New Yorkin terrrori-iskuista on yli vuosikymmen, mutta Hampurissa, jossa terroristit asuivat ja suunnittelivat tekoaan, ollaan yhä hälytystilassa. Kun epäsiisti, viskiin menevä ja ketjussa tupakoiva antiterroristiviraston vetäjä Gunter Bachmann (Philip Seymour Hoffman) saa tähtäimeensä uuden tulokkaan, on liikkeellä kohta iso joukko tekijöitä, joilla on erilaisia motivaatioita. Ihmiselämä ja ammattilaisten maine on panoksena pelissä, jonka kohde on yksi mies, A Most Wanted Man.

A Most Wanted Man on elokuva pelosta, kun kehenkään ei voi luottaa – ei edes liittolaisiinsa.

Joy Division -yhtyeen keulakuva Ian Curtisista kertova Control-esikoinen (2007) oli valokuvaajana tunnetun Anton Corbijnin välitön läpimurto ohjaajana. Se vakuutti A Most Wanted Man -tuottajat jo ennen kuin Corbijnin toinen elokuva The American ilmestyi.

– A Most Wanted Man on hyvin eurooppalainen tarina, ja etsimme eurooppalaista ohjaaja, kertoo tuottaja Gail Egan.

– Pidimme Antonin tyylistä ja tavasta nähdä tarina.

Asiaa auttoi, että Corbijn tunsi hyvin tapahtuma- ja kuvauspaikkana toimivan Hampurin, jossa hän oli tehnyt ensimmäisen musiikkivideonsa jo vuonna 1983.

– Maailma on muuttunut paljon vuoden 2001 tapahtumien jälkeen, Corbijn perustelee kiinnostumistaan. – Tuomitsemme toisia nopeasti, kaiken pitäisi olla mustaa tai valkoista. Se on vaikuttanut meidän kaikkien elämään.

– Elokuvassa on kiinnostavaa, että siinä ei oikeastaan ole antagonistia, tuottaja Stephen Cornwell jatkaa. – Siinä on ihmisiä, jotka uskovat tekevänsä oikein, ja kaikilla on omat perustelunsa. He ajautuvat konfliktiin yhden ihmisen takia, jonka he näkevät ja haluavat eri syistä.

Käsikirjoittajaksi pestattiin Andrew Bovell, jonka jännitysdraamassa Lantana (2001) on paljon A Most Wanted Man -elokuvaankin haluttua tunnelmaa. Corbijn ja Bovell keskustelivat tarinasta pariin otteeseen kasvotusten, ja sitten Bovell kirjoitti käsikirjoituksen kotonaan Australiassa.

– Minun on helpompi tarttua valmiiseen tekstiin ja tehdä siitä sitten hieman enemmän itseni näköistä, Corbijn perustelee työtapaansa.

Yksi Corbijnin toiveista oli sijoittaa tapahtumat syksyyn, mihin hän sai taustatukea Hoffmanilta.

– Halusin elokuvaan syksyisen tunnelman, puiden lehtien väripaletin. Philip taas halusi pitää kesän vapaata. Käskin häntä sanomaan sen tuottajille, Corbijn nauraa.

John le Carré vieraili kuvauspaikalla usein, lähinnä tukemassa ja rohkaisemassa tekijöitä. Kirjojensa filmatisointeja seurannut le Carré tietää, että tekstin on tarvittaessa muututtava matkalla siirtyäkseen elokuvaksi.

– Kirja on Johnin mutta elokuva Antonin, Cornwell summaa. – Sovitus on aivan oma teoksensa. Romaanissa on elementti, jota ei löydy elokuvasta. Sillä on oma kielensä ja tapansa kertoa tarinaa, kuten hyvällä sovituksella pitääkin. Silti se on uskollinen alkuteoksen teemoille ja kunnioittaa sitä.
AMWM-01096
Corbijnilla oli selkeä näkemys näyttelijöistä kaikkiin tärkeimpiin rooleihin, ja suurimmaksi osaksi hän sai haluamansa tähdet mukaan. Ensimmäisenä projektiin lähti vuoden 2006 Capotesta Oscarin voittanut Hoffman. Hänen Bachmanninsa pyrkii pehmein keinoin kohti pitemmän tähtäimen maaleja eikä arvosta näyttäviä iskuja pikkutekijöitä kohtaan.

Terrorismin vastaisen taistelun lisäksi elokuva kertoo Hoffmanin Bovellin kanssa käymien keskustelujen mukaan miehestä, joka pakkomielteisesti yrittää saada läpi yhtä ja samaa asiaa ja joutuu aina huomaamaan, ettei muu maailma ole samaa mieltä hänen kanssaan pahisten hoitelemisessa. Se tietää turhautumista, kun Bachmann yrittää jahdata isoja kaloja, miehiä jotka vetelevät naruista ja yrittävät saada muut räjäyttämään itsensä ilmaan vuokseen.

Hoffmanin paneutuminen teki vaikutuksen kanssanäyttelijöihin.

– Hän psyykkasi itsensä tiettyyn mielentilaan, ja hänellä oli uskomaton keskittynyt läsnäolo, muistelee saksalaisnäyttelijä Daniel Brühl. – Yleensä meidän on opeteltava amerikkalaista tai englantilaista puhetapaa, ja nyt asia oli päinvastoin. Kerrankin jenkkinäyttelijöillä oli puheopettajia opettamassa vierasta aksenttia!

– Hoffman oli mahtava kollega, koska hän uppoutui työhön niin vahvasti, komppaa Nina Hoss. – Hänen kanssaan pystyi todella keskustelemaan hahmoista. Hän saattoi sanoa: ”Sinun pitäisi sanoa tämä repliikki, koska se sopii paremmin sinun hahmollesi kuin minun”.

Hossin hahmo on Bachmannin läheisin työtoveri, ja he muodostavat hyvä poliisi/paha poliisi -aisaparin. Jälkimmäistä edustavan Bachmannin tylyistä otteista saa tuta kanadalaissyntyinen Rachel McAdams, joka esittää idealistista ja aavistuksen naiivia ihmisoikeuslakimiestä. Hän saa Bachmannin niskaansa ryhtyessään auttamaan salaperäistä Issa Karpovia tämän yrittäessä saada miljoonaomaisuutta käsiinsä. McAdams kiinnostui tarinan yksinäisyyden teemasta.

– Kaikki henkilöt etsivät rakkautta eri tavoin. He tavoittelevat henkistä yhteyttä Jumalaan tai fyysistä rakkautta toiseen ihmiseen. Välillä he panostavat väärään kohteeseen eivätkä saa vastakaikua, näyttelijätär pohtii. – Anton tuo hyvin esiin miten he kurottavat muita kohtaan tai miten he valitsevat eristäytyä.

Monet näyttelijät olivat kiinnostuneet Issa Karpovin roolista, elokuvan halutusta ja etsitystä miehestä. Corbijn halusi menneisyyden painaman tsetseenin rooliin suhteellisen vähän tunnetun näyttelijän, mielellään Itä-Euroopasta.
AMWM-01235
– Issan löytäminen oli vaikeaa, ohjaaja myöntää. – Grigori [Dobrygin] oli todellinen löytö, on ilo esitellä hänet maailmalle.
Dobryginilla on paljon yhteisiä kohtauksia McAdamsin kanssa, ja tämä havaitsi yhteyden venäläisnäyttelijän ja Corbijnin välillä.

– Anton on taloudellinen, McAdams selittää. – Hän sanoo paljon vähällä. Pelkkä katse tai tunnelma kertoo mitä hahmojen välillä tapahtuu. Grigori on todella hyvä siinä. Hän pitää yleisön epävarmana itsestään kuten Issan pitääkin tehdä, hän oli oikea mysteeri.

Willem Dafoe ja Corbijn ovat tunteneet vuosia, kun näyttelijä tykästyi Corbijnin hänestä ottamiin kuviin. Corbijn halusi välttää helppoja ratkaisuja, ja valitsi Issalle myötämielisen pankkiirin rooliin usein pahiksia esittävän näyttelijän. Dafoe nautti tilaisuudesta esittää miestä, joka tavallaan yrittää korjata isiensä syntejä.

– Hän ihailee McAdamsin hahmon rohkeutta, Dafoe kertoo. – Tämä antaa hänelle toivoa siitä, että hän voi tehdä oikeita asioita rahalla.

Tuottaja Egan kehuu Corbijnin dynaamisuutta.

– Hänessä on joustavuutta, joka juontunee hänen valokuvaajan urastaan. Hän etsii koko ajan uutta visuaalista kieltä vangitakseen hetken ja kertoakseen tarinan säästeliäin kuvin.

Käsikirjoituksessa oli paljon kuvattavaa 40 päivässä. Corbijn kyky reagoida nopeasti auttoi aikataulussa, vaikka joka päivä kuvattiin eri puolilla Hampuria.

– Kerrankin olimme juna-asemalla saadaksemme oton saapuvasta junasta, muistelee tuottaja Malte Grunert. – Puolen tunnin odotuksen jälkeen saimme kuulla, että junamme oli liekeissä jollain muulla asemalla. Kävimme kuvaamassa jotain ihan muuta samalla kun junaamme sammutettiin.

Corbijn antoi näyttelijöille vapautta ja vastuuta sitouttaen heitä prosessiin.

– Hän on kiltti ja positiivinen, McAdams hehkuttaa. – Hänellä oli aina jotain hyvää sanottavaa kohtauksen jälkeen. Näyttelijät tarvitsevat välillä egon silittelyä. Antonilla on uskomaton aisti sille mikä on kaunista ja esteettisesti kiinnostavaa ja silmää odottamattomille pienille hetkille, jotka rikastavat tarinaa.

Ohjaaja kannusti improvisointiin, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti.

– En pitäydy siinä mitä paperilla lukee, vaan kuuntelen mitä minua kokeneemmilla ihmisillä on sanottavaa. Mutta jos he ovat väärässä, en noudata heidän toiveitaan.

– Anton tietää mitä haluaa, Dafoe vahvistaa. – Harjoittelemme ennen kuvauksia, mutta emme tee monia ottoja, emmekä tee paljon perinteisiä lisäkuvia. Hän ei näe tarpeelliseksi vääntää asioita rautalangasta, hän näkee oton ja tietää milloin voi rakentaa kohtauksen sen ympärille.

Joustavuutta ja nopeaa ajattelua tarvittiin, koska elokuvaa kuvattiin pääosin Hampurissa, koska se on kirjassa kuvattu niin oleelliseksi osaksi tarinaa. Tekijät saivat kuvat niin satamassa, teollisuuskomplekseissa kuin punaisten lyhtyjen alueellakin. Kaupunki sulki katuja ja tunneleita ja vastapainoksi työryhmä pyrki tehokkuuteen.

– Käytimme paljon käsivarakameraa, ja mitä tahansa haasteita kuvauspaikkojen tai liikenteen kanssa tulikin, ne saatiin ratkaistua päivän aikana, kehuu Egan.

Odotettavissa on vielä kahteen osaan jaettu Nälkäpelin päätösosa, jossa Philip Seymour Hoffman esittää pelinsuunnittelija Plutarch Heavensbeeta, mutta lokakuussa ensi-iltansa saava A Most Wanted Man on helmikuussa kuolleen näyttelijän viimeinen elokuva, jonka kuvauksissa hän oli mukana loppuun asti. Corbijnin mukaan Seymour Hoffman oli ’jättiläinen ihmiseksi’.

– En ole varma mistä päästä Philipin uraa ja vaikutusta lähtisi purkamaan, se on niin valtava laajudessaan ja syvyydessään, Corbijn totesi tähden kuoleman jälkeen. – Hänen vahvuutensa oli täydellinen eläytyminen pieniinkin rooleihin ja itseriittoisuuden puute. Se oli hänen kirouksensa. Hän repi itseään palasiksi sisäistäessään hahmojaan.

Corbijnin mukaan hänen tyttöystävänsä ehdotti Hoffmania luettuaan A Most Wanted Man -käsikirjoituksen.

– Jälkikäteen ajatellen hän oli ainut oikea valinta. Hän herätti hahmon henkiin. Kun katsoin elokuvan raakaversioita Philin kanssa, en voinut uskoa, että vieressäni istuva mies oli sama henkilö kuin valkokankaalla. Hahmoon uskoi täydellisesti. Oli hänellä omassa elämässään mitä muita ongelmia tahansa, hänen roolisuorituksestaan sitä ei koskaan huomannut.

Corbijn ja Hoffman keskustelivat elokuvasta jo vuonna 2011, kun Corbijn oli kuvaamassa näyttelijää Vogue-lehteen New Yorkissa.

– Hänen housujaan korjattiin naapurihuoneessa, ja hyödynsimme luppoajan puhumalla roolista. Hän istui alushoususillaan, mutta ei antanut tilanteen outouden häiritä hetkeäkään. Hän suhtautui työhönsä vakavasti.

Yhteistyö ei kuitenkaan sujunut heti aivan saumattomasti.

– Aluksi välimme eivät olleet kuvauspaikalla kovin hyvät, mutta laitan kitkan sen piikkiin, että en ollut kokenut ohjaaja enkä osannut muuttaa sanoiksi toivomiani asioita, Corbijn myöntää. – Hiljalleen löysimme tilan, jossa elokuva alkoi muodostua luonnollisesti, eikä hän enää tarvinnut ohjaustani niin paljon.

– Öisin viestittelimme seuraavista kohtauksista ja mitä halusimme irti niistä. Hänellä oli uskomaton ote hahmosta ja elokuvasta kokonaisuutena, ja oli hienoa jakaa se hänen kanssaan. Lopulta meitä yhdisti moni asia, varsinkin musiikki. Tein hänelle koosteen kappaleista, joita halusin käyttää elokuvassa, ja hän piti etenkin Tom Waitsin Hoist That Rag -kappaleesta.

Vielä viime vuoden kesällä Corbijn ja Hoffman illastivat yhdessä, ja kaikki tuntui olevan hyvin.

– Hän oli hyvällä tuulella ja loistavaa seuraa. Hän oli suuri ihminen kaikin tavoin ja hänen kuolemansa oli menetys niin taiteelle kuin inhimillisesti. Hän oli 200-prosenttinen ihminen kaikkine huolineen ja vikoineen – ja siitä varmaan kumpusi hänen nerokkuutensa taiteilijana.

– En pysty tekemään hänelle oikeutta pelkillä sanoilla, mutta toivon että sen tekee elokuvamme, jossa hän on loistava. Tiedän, että hän oli itse ylpeä siitä. Kun tapasimme vain pari viikkoa ennen hänen kuolemaansa, hän sanoi: ”Toivottavasti pääsemme tekemään tämän uusiksi, kun nyt tiedämme molemmat enemmän. Luulen, että sovimme hyvin yhteen, eikä meitä ravistele enää mikään.”

– Valitettavasti niin ei ikinä tapahdu, ja se tekee elokuvan lopusta vieläkin vaikeampaa katsottavaa.

Toimittanut Jouni Vikman
Haastattelut: Filmnation Entertainment
Kuva: Kerry Brown

A Most Wanted Man ensi-illassa 10. lokakuuta.

Lisää luettavaa