Los Angeles Times -sanomalehden toimittaja Paul Lieberman kirjoitti vuonna 2008 seitsenosaisen artikkelisarjan Tales of the Gangster Squad, joka kertoi Los Angelesin poliisien 1940-luvulla muodostamasta gangstereita vastaan taistelevasta erikoisjoukkueesta. Nämä gangsterijoukkueen tarinat koottiin kirjaksi, jonka pohjalta Will Beal rakensi faktaa ja fiktiota sekoittavan käsikirjoituksen rikoselokuvaan Gangsterisota.
Sodan melskeistä palannut rikosetsivä John O’Mara ei välitä siitä, että suurin osa poliisivoimista on antautunut rikollisuudelle. Iso osa poliiseista ei jaksa enää yrittää, kun lahjotut virkamiehet vapauttavat heidän vangitsemansa konnat, tai on itse siirtynyt gangstereiden palkkalistoille. Rehellisyys ei kannata, sen O’Marakin on huomannut, joten hän käyttää tarkoituksellisesti ylenpalttista väkivaltaa poliisitehtäviään suorittaessaan. Ehkä rikolliset pääsevät saman tien vapaiksi, koska hänellä ei ollut tuomarin allekirjoittamaa lupaa murtautua paheen pesään, mutta ainakin he joutuvat vähän aikaa nuolemaan haavojaan.
O’Maran toiminta kiinnittää rosvoihin kyllästyneen poliisipäällikön huomion, ja pian kaksi periaatteellista jäärää on perustanut salassa toimivan erikoisryhmän. Sen tehtävä on keskittyä Los Angelesia hallitsevan Mickey Cohenin huume- ja ihmiskauppaa sekä uhkapeliä pyörittävän imperiumin murskaamiseen. Tavoitteena on pudottaa Cohen jalustaltaan ja samalla varmistaa, ettei hänen tilalleen vain nouse uutta mafiapomoa.
Gangsterisota on roolitettu hyvillä ja näyttävillä tähdillä rintaman molemmilla puolilla. Yksioikoisen oloinen mutta hyvin erilaisiin rooleihin taipuva Josh Brolin on mainio jääräpäisenä O’Marana, jolla on sydän paikallaan. Hänen erikoisjoukkueensa koostuu rehellistä mutta kyynistynyttä poliisia näyttelevästä Ryan Goslingista, tekniikkaneroa esittävästä Giovanni Ribisistä sekä Anthony Mackiesta, Robert Patrickista ja Michael Peñasta. Lain toisella puolella Sean Penn selvästi nauttii rikollispomon roolista ja Emma Stone on pakollinen femme fatale, joka rimpuilee Cohenin ja Goslingin Jerry Wootersin välissä.
Vuoden 1949 Los Angeles on lavastettu pieteetillä, ja tekijät ovat selvästi katsoneet Hollywoodin gangsteriklassikoita. Valitettavasti kaupunkilavaste muuttuu Ruben Fleischerin Zombielandin mieleen tuovaksi ohjaajan henkilökohtaiseksi huvipuistoksi. Se tuntuu rakennetun vain siksi, että ohjaaja voi toteuttaa omia tuhoviettejään. Käsikirjoitus jää hyvin ohueksi, kun poliiseilla ei ole muuta suunnitelmaa kuin mitä voi rikkoa nyrkein tai tuliasein. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta henkilöhahmot ja heidän mielenliikkeensä jäävät pohjustamatta. Pahimmissa tapauksissa päähenkilöitäkin määritellään vain heidän hallitsemansa yksittäisen näppäryyden kautta.
Taustalta voi aistia Fleischerin kunnioituksen lajityypin historiaa kohtaan, mutta hän ei pysty pitämään tyyliään kasassa. Välillä tehdään tyylikästä rikoselokuvaa, välillä vieroitetaan sellaisen ystävät ääribrutaalilla modernilla väkivallalla ja paikoin tuntuu siltä, että kyseessä on pastissi lajityypin klassikoista.
Gangsterisota -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa