Jäljet

/ / / / GENRE , ENSI-ILTA 28.07.2017 TÄHDET

Agnieszka Hollandin Hopeisen karhun voittajassa vanha nainen puolustaa eläinten oikeuksia ja nauraa patriarkaatille päin partaa. Ei kaikkien feministien tarvitse käyttää reisivarsisaappaita ja elää Themysciran saarella.

Vaikka osa-aikainen opettaja ja innokas astrologi Janina Duszejko yrittää pysyä omissa oloissaan, hän on pikkukylänsä naurunaihe. Lähinnä rakkaudestaan eläimiin, mitä ei ymmärretä kulttuurissa, jossa metsästäjiä ylistetään kirkoissa. Kun Janinan rakas koira katoaa eikä poliisi taaskaan reagoi, hän ei enää viitsi pyytää apua. Paikallispamppujen alkaessa tipahdella kuin kärpäset hän joutuu huomion keskipisteeseen.

”Ylistys Teille, Herrani, kaikista Teidän luoduistanne” julisti Franciscus Assisilainen. Kunpa useampi kuuntelisi. Ympäristöystävällisellä Miss Marple kohtaa Greenpeacen -sanomallaan Jäljet-elokuvaa voisi pitää lauseen täydellisenä kuvituksena. Mutta koska se on puolalainen eikä amerikkalainen, on turha odottaa uutta Marley & Me -elokuvaa. Jäljet on synkkä ja väkivaltainen, ja sen huumori kumpuaa odottamattomista asioista, kuten isoista miehistä Punahilkan asuissa. Se on myös poliittisempi kuin Oliver Stone haastattelemassa Putinia.

Olga Tokarczukin kirjaan perustuva Jäljet on niin tiukasti ankkuroitu Puolan nykytilaan, että on ihme kuinka se on päässyt rajojen yli – on täysin järkeenkäypää, että sen ainut hyvä mies on tsekki. Agnieszka Holland on tosin aina ollut kansainvälinen ohjaaja, joka on tehnyt sellaisia hyvin epäpuolalaisia tuotantoja kuin Salainen puutarha ja Washington Square ja vastannut Langalla-sarjan parhaista jaksoista. Kuin myös Jälkiä jättämättä. Ja House of Cards. Googlatkaa vaikka.

Ehkä juuri siksi Jäljet on yllättävän universaali huolimatta kaikista viittauksistaan Puolan oikeistohallitukseen ja sen uuteen ympäristöstrategiaan (puu = paha). Myönnettäköön, että alkuteosta tuntemattomille tarina voi olla hieman hämmentävä, sillä sen mysteeri ei ole niin ovela kuin kuvittelee, ja välillä se kallistuu maailmoja syleileväksi. Silti Jäljet on verisistä raadoista ja sovinistisioista huolimatta myös yllättävän leikkisä, etenkin Hollandin elokuvaksi. Tämän lähemmäs komediaa hän ei ole ikinä päässyt.

Hyödyttääkö ennakkotietämys puolalaisesta kulttuurista? Ehkä. Mutta kuten voitto Berliinissä todistaa, Jäljet toimii myös tarinana näkymättömästä, halveksitusta naisesta, joka ottaa asiat omiin käsiinsä. Vaikka hänen valitsemansa polku on ehkä hieman epätavallinen, se on epäilemättä myös tyydyttävä.