Suomen ensimmäinen supersankarielokuva sai alkunsa parikymmentä vuotta sitten, kun ohjaaja Jesse Haaja piirsi Rendel-hahmon ollessaan seitsemännellä luokalla koulussa. Vuonna 2014 Haaja löysi vanhat piirustuksensa ja julkaisi kuvan sosiaalisessa mediassa. Rendel-hahmo keräsi lumipalloefektinä mediahuomiota ja odotuksia elokuvasta, joten Haajan ei auttanut kuin tehdä filmi ilman minkäänlaista kokemusta elokuva-alalta. Rendelistä jalostui hahmo, johon Haaja poimi vaikutteita Deadpoolilta, Batmanilta ja Tuomarilta.
Elokuvassa Rendel (Kristofer Gummerus) taistelee VALA-rikollisjärjestöä vastaan henkilökohtaisten motiiviensa ajamana. Tarinan ytimessä on kaksi erilaista isää, jotka kasvattavat lapsiaan eri tavoin mutta ovat molemmat valmiita tekemään mitä tahansa lastensa hyväksi.
Tarina kertoo odotetusti uuden supersankarin syntytarinan, mutta tuppisuinen Rendel ja hänen pehmo alter egonsa Rämö jäävät elokuvan pääpahiksen varjoon. Rami Rusinen tekee loistavaa työtä lyhythermoisena ja lapsellisena Rotikkana, joka kamppailee henkilökohtaisten ongelmiensa kanssa samalla, kun yrittää kukistaa järjestönsä jäseniä lahtaavan Rendelin.
Synkkäsävyisessä elokuvassa kaikki saavat tasapuolisesti ja armotta turpaansa iästä ja sukupuolesta riippumatta. Erityisen mielenkiintoisen elokuvasta tekeekin sen yllätyksellisyys ja brutaalius. Riemukkaimpien hetkien joukossa on taistelu, jossa mätkintää säestää pirteä ja menevä iskelmäkappale.
Rendel ei ole pelkkää taistelumätkintää, kiroilua ja huvittavaa suomijunttiutta. Haajan, Pekka Lehtosaaren, Miika Norvannon ja Timo Puustisen käsikirjoitus on rakennettu niin, että tarinasta on vaikea paljastaa juuri mitään kertomatta liikaa. Elokuvaa voi pitää isäsuhteita ruotivana tarinana tai uuden supersankarin esittelynä.
Vaikka käsikirjoitus toimii, on siinä hiukan liikaa tavaraa. Sekavankin oloinen juoni lukuisine hahmoineen hämmentää mutta pitää mielenkiinnon yllä. Vasta loppupuolella alkaa pikkuhiljaa selvitä, miten henkilöt ja tapahtumat liittyvät toisiinsa ja mikä ajaa kostonhimoista Rendeliä rikollisjärjestön jäsenien perään.
Mikkelin kaupunki voisi olla mikä tahansa elokuvamainen suurkaupunki kirkontorneineen ja öisine katuineen. Suurimmaksi osaksi yöaikaan kuvattu elokuva henkii suomalaista synkkyyttä ja tukee tunnelmaltaan Rendelin kostonhimoista toimintaa. Pääosin tehdashalliympäristössä kuvatut taistelut ovat tarpeeksi uskottavia vaikka sortuvatkin välillä näyttämään luonnottoman koreografioiduilta.
Rendelin erikoinen syntytarina, ohjaajan ensikertalaisuus ja laaja mediahuomio saivat aikaan pelonsekaisia odotuksia. Pelko osoittautui turhaksi ja elokuva positiiviseksi yllätykseksi. Rendel on erilainen sekä supersankarielokuvana että Suomi-leffana.