Bunkkerissa jossain päin Iso-Britanniaa sotilaat kuljettavat tuoleihinsa sidottuja lapsia selleistä luokkahuoneeseen ja takaisin. Melanie on yksi lapsista, joka tuntee rutiinit ja osallistuu niihin aktiivisesti muistaen aina tervehtiä ja kiittää sotilaita, vaikka nämä suhtautuvat häneen avoimen vihamielisesti. Se ei Melanieta haittaa, kunhan hän pääsee mukavan neiti Justineaun tunneille. Tämä ei vihaa lapsia, vaan on täynnä lempeä ja lämpöä – mutta jostain syystä myös surua – ja kertoo heille tarinoita.
Melanie tekee kaikkensa miellyttääkseen muita, jopa avoimesti vihamielistä kersantti Parksia ja outoa tohtori Caldwellia, joka kyselee selliin lukitulta tytöltä ihmeellisiä, haastaviakin asioita. Nämä kaksi ovat avainasemassa, kun eräänä päivänä rutiinit järkkyvät. Hyökkäys bunkkeria kohtaan keskeyttää pelottavan operaation ja Melanie päätyy Justineaun, Parksin ja Caldwellin kanssa pakomatkalle maailmaan, jossa kuolema vaanii kaikkialla, mutta jossa pelkkä Melanien olemassa olo muuttaa asioita.
Tv-sarjojen parissa työskennelleen Colm McCarthyn esikoisohjaus on vakuuttava kauhugenren lajityyppivariaatio, joka antaa tilaa katsojan oivallukselle. Se jättää myös tulkinnanvapautta esimerkiksi sen suhteen onko tohtori Caldwell yksioikoisesti paha ja potentiaalisesti hullu tiedemies vai vain tunteensa sivuun asettava ammattilainen – tai onko Melanie vain viaton lapsi vai maailmaa paljon paljastamaansa enemmän aistiva luonnonoikku.
Aikuisroolit on kansoitettu erinomaisilla kyvyillä kuten Gemma Arterton välittävänä opettajana, uskomattoman hieno Glenn Close intohimoa kylmästi tuntevana tutkijana ja Paddy Considine surun vihaksi kääntävänä sotilaana. Sennia Nanua esittää mainiosti aikuisten hyväksyntää hakevaa pikkutyttöä, mutta ei aivan vakuuta, kun hänen pitäisi kasvaa itsenäisenä yksilönä. Samoin elokuvan loppupuolen muut lapsihahmot ovat jopa hieman kiusallisia Thunderdome-tapauksia.
McCarthyn ohjaus ja Mike Careyn käsikirjoitus kuitenkin kantavat lähes tarinan loppumetreille asti, ja on niille kunniaksi, että katsoja voi itse päättää onko lopetus julma tragedia vai hauraan toiveikas. Tutuista kauhuaihioista on edelleen mahdollista tehdä omaperäisiä versioita, jotka alleviivaamisen sijaan aukeavat vähitellen ja luovat jännitystä ilman äkkisäikyttelyä.