Naapurit voivat olla mukavia, raivostuttavia tai vaikkapa kamalia kyttääjiä. Erityisasemaan nousevat kuitenkin suoranaisen pelottavat naapurit, ja kun pelottavien naapureiden konseptiin sekoitetaan muutenkin hauras ensiraskauden tila, ollaan helposti Roman Polanskin ja Alfred Hitchcockin tunnelmien jäljillä. Tähän tiivistunnelmaisen draamatrillerin rakoseen solahtaa myös brittiläisen David Farrin esikoiselokuva The Ones Below – Alakertalaiset.
Kate (Clémence Poésy) ja Justin (Stephen Campbell Moore) rakentavat omaa pesää Lontoon laitamilla ja odottavat ensimmäistä lastaan. Heidän alakertaansa muuttaa asumaan David Morrisseyn esittämä kylmäkiskoinen liikemies Jon kauniin skandinaavivaimonsa, Laura Birnin esittämän Theresan kanssa. Jonin ja Theresan hieman oudot tavat huvittavat aluksi yläkerran pariskuntaa, mutta naapurisovun vuoksi he alkavat tehdä tuttavuutta alakertalaistensa kanssa. Etenkin kun näillekin on tulossa perheenlisäystä.
Naapureita yhdistäväksi tarkoitettu illallinen päättyy kuitenkin traagisesti ja rikkoo naapurisovun täysin luoden pariskuntien välille ammottavan kuilun. Alkaa hermoja raastava kyräily ja suoraviivainen vihanpito, joka uhkaa etenkin herkän Katen henkistä hyvinvointia ja vie kaiken ilon omasta lapsesta. Alakertalaisilla ei tunnu olevan täysin puhtaat jauhot pussissa, ja lopulta tilanne kasvaa jokaisen vanhemman painajaisen mittasuhteisiin. Vai onko kaikki sittenkin vain Katen kuvitelmaa?
Aiemmin pääasiallisesti teatterin puolella toimineen ja viimeksi John le Carrén romaaniin pohjautuvan Yövahti-tv-jännärin käsikirjoittajana tunnetun Farrin itsensä käsikirjoittama esikoisohjaus on ahdistava psykologinen trilleri. Se pitää tiukasti otteessaan kiemurrellessaan naapuriperheiden välisissä suhteissa, ensiraskauteen liittyvissä peloissa ja hetkissä ennen henkistä romahtamista. Kiero tarina ei päästä katsojaakaan helpolla leikitellessään henkilöhahmojensa psyykellä.
Perinteisen brittiläiseltä tuntuva ja näyttävä The Ones Below – Alakertalaiset kasvattaa jännitettä pienin keinoin. Tarinallisena vedenjakanana toimivan illallistapaamisen muutenkin kankea tunnelma muuttuu jäiseksi siinä vaiheessa, kun yläkerran pariskunta leppoisasti mainitsee raskautensa alkaneen helposti ja ongelmitta, kun taas alakerran pariskunta kertoo yrittäneensä saada lasta vuosikausia. Tällä samalla sydänalassa epämiellyttävästi puristavalla tunnelmalla Farr jatkaa traagisen illallistapaamisen jälkeen ja heittää lopulta myllyyn aimo annoksen onnistunutta vainoharhaisuutta.
Pääosanelikko hoitaa roolinsa vaikuttavana kokonaisuutena toisiaan häiriinnyttävässä kertomuksessa tukien. Poésy räpiköi onnistuneesti tarinan kannalta haastavimmassa roolissa henkisesti rikki menevänä nuorena äitinä, jonka pään sisällä todellisuus ja kuvitelmat sekoittuvat katsojankin mielikuvituksen solmuun pyöräyttäväksi sotkuksi. Suomalaisittain brittijännäristä tekee erityisen mielenkiintoisen Laura Birnin keskeinen rooli henkisesti epästabiilina naisena, jonka näyttelijätär hanskaa vakuuttavan hyytävällä tyylillä.