Vuonna 2010 ohjaaja-käsikirjoittaja Derek Cianfrance ja Ryan Gosling tekivät yhteistyötä elokuvassa Blue Valentine. Michelle Williamsille pääosa-Oscar-ehdokkuuden tuonut romanttinen draama oli julkaisuvuotensa pieniä yllättäjiä, mikä puolestaan nosti odotuksia Cianfrancen seuraavaa tuotantoa kohtaan.
The Place Beyond the Pines on Blue Valentinea kunnianhimoisempi, ja se yllättää katsojan monitasoisuudellaan. Erillisten tarinaosioidensa kautta yhteenlinkittyväksi kokonaisuudeksi muodostuva rikosdraama kattaa kahden aikuisen miehen tarinat, mutta kolmannessa osiossa valokeilaan astuukin toinen sukupolvi. Kertomuksen sydämeksi nousevat isä–poika-suhteet, isien synnit ja niiden vaikutukset seuraavaan sukupolveen.
Handsome Luke (Gosling) on moottoripyörällä taiteileva, tatuoitu uskalikko, joka esiintyy kiertävän tivolin vetonaulana surmanajajana. Tivolin vieraillessa parin vuoden tauon jälkeen pienessä kaupungissa hän tapaa uudelleen vanhan heilansa Rominan (Eva Mendes). Sosiaalisesti rajoittuneen miehen elämä muuttuu, kun hän saa sattuman kautta tietää tulleensa isäksi.
Luke jättää tivolin ja muuttaa asumaan autokorjaamoa pitävän Robinin (Ben Mendelsohn) takapihan asuntovaunuun, jotta voisi elää lähellä poikaansa. Raha ei kuitenkaan meinaa riittää ja niinpä Luke lähtee Robinin houkuttelemana mukaan ryöstämään pankkeja. Pankkiryöstöt johtavat Luken puolestaan yhteen Bradley Cooperin esittämän nuoren poliisin kanssa, millä on kauaskantoiset seuraukset tulevaisuuteen.
Luken hahmossa on paljon samaa kuin Goslingin roolissa Nicolas Winding Refnin elokuvassa Drive. Hän on samalla tyylillä jäyhä ja puhumaton mutta hyväsydäminen ja hieman yksinkertainen mies, joka karskin kuorensa alla haaveilee paremmasta elämästä. Fyysiseltä habitukseltaan hän on vahvasti tatuoitu mies, joka pukeutuu Metallica-paitaan tai rähjäiseen, nurinpäin käännettyyn t-paitaan. Lukesta kertova elokuvan ensimmäinen osio on pidätettyjen tunteitensa alle verhoutuvana tunnelatauksena elokuvan vahvin mutta toisaalta myös viihteellisin osuus.
Tarinan siirtyessä Cooperin hahmoon, lainkuuliaiseen ja korruption vastaiseen poliisiin, käsikirjoitus menettää hieman otettaan. Elokuvan loppupuolisko kärsii hienoisesti liiallisesta pituudesta, eikä se onnistu saamaan kokonaisuuteen aivan samanlaista syvääluotaavaa dynamiikkaa ja hahmokemiaa kuin mihin ensimmäinen osuus yltää. Osittain tämä johtuu siitä, että muita hahmoja ei ole rakennettu aivan yhtä kiinnostavan kompleksiseksi kuin Goslingin Luke, mutta osittain myös siitä, että Gosling onnistuu näyttelijänä tuomaan ilmeettömään ja puhumattomaan hahmoonsa pinnan alla kuohuvaa elämän kiihkoa ja voimaa, mitä Cooper tai nuoremman sukupolven näyttelijät Dane DeHaan ja Emory Cohen eivät samalla tasolla hallitse.
Pituudestaan huolimatta The Place Beyond the Pines koukuttaa katsojan tarinansa syövereihin ja saa välittämään elokuvan hahmoista, elämän antisankareista. Tarina kasvaa ja kehittyy hiljaa ja tasaisesti, yllättää katsojansa tämän tästä ja muodostaa draamallisesti tyylikkään kokonaisuuden. Tämän ja Blue Valentinen kautta Cianfrance vakuuttaa elokuvantekijänä, jolla on kiehtovan omalaatuinen ote tarinaansa ja jolta voimme odottaa urallaan vielä paljon mielenkiintoisia elokuvia.
The Place Beyond the Pines -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa