Ranskalaisen elokuvan meilläkin erittäin hyvin tunnettu vakiokasvo Daniel Auteuil on Paul, menestyvä neurokirurgi, joka elää kuivahkoa mutta miellyttävää elämää luksustalossa Lucie-vaimonsa (Kristin Scott Thomas) kanssa. Eräänä päivänä hän törmää baarissa pistäytyessään nuoreen ja kauniiseen naiseen, joka kiitollisena kertoo olleensa Paulin potilas vuosia aikaisemmin. Hieman myöhemmin Paulin kotiin ja työpaikalle alkaa saapua yhä uusia kukkalähetyksiä, jotka Paul yhdistää Leïla Bekhtin esittämään Louhin.
Aluksi Paul ja Lucie suhtautuvat kukkakimppuihin huvittuneen harmistuneesti, mutta kun Paul alkaa myös törmätä Louhin siellä sun täällä, hän hyökkää tytön kimppuun. Lou kuitenkin vannoo viattomuuttaan niin lähetyksiin kuin hänen mukaansa täysin selitettävissä oleviin yhteentörmäyksiinsä.
Huonoa omatuntoa käytöksestään tunteva Paul alkaa lämmetä arvoituksellista tyttöä kohtaan, mutta samalla hän muuttuu kotirintamalla kärttyisäksi, mistä saavat osansa varsinkin kylässä käyvä poika vaimoineen. Myös Lucie alkaa epäillä, että Paul salaa häneltä asioita. Tästä harmistuneena Paul lähentyy ennestään Louta, joka pitää miehen jatkuvasti varpaillaan itsestään paljastuvilla asioilla.
Omalla tahollaan Lucie alkaa pohtia liittonsa ja sen eteen tekemiä uhrauksia. Parisuhteen reunamilla pyörii Paulin ja Lucien pitkäaikainen ystävä, joka ei välttämättä katsoisi pahalla Lucien vapautumista.
Ohjaaja Philippe Claudel on käyttänyt käsikirjoituksensa pohjana omaa kirjaansa, mutta olisi varmaan ollut parempi, jos prosessissa olisi ollut mukana joku tarinaa ulkopuolelta katsova. Mysteeripuoli ensin kukkalähetysten ja sitten Loun suhteen on pitkään todella kiehtova, vaikka jännitysjuoni lopulta hieman töksähtäen loppuukin. Paulin ja Lucien yhteiselämää on kuvattu pienin, ymmärtäväisin piirroin, mutta lopulta heitä yhdessä pitäviä asioita ei pahemmin esitellä. Lucien elämä tuntuu pyörivän puutarhan ja miehensä odottamisen ympärillä, eikä Paul osoita vaimoaan kohtaan tilanteeseen tyytyväistä kummempia tunteita.
Loppujen lopuksi Loun edustama, salaperäinen ja potentiaalisesti vaarallinen maailma ja hulppeassa, aidatussa puutarhassa ystäville ja sukulaisille järjestettyjen päivälliskutsujen piirit eivät kohtaa kuin hipaisunomaisesti. Porvaristo voi käydä läpi henkilökohtaisia kriisejä analyyttisen hillitysti, mutta elämäntavan lommot on oikaistavissa, kun on valmis sulkemaan silmänsä.
Tämä on sinänsä harmi, sillä näyttelijäsuorituksissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Daniel Auteuil on tapansa mukaan hyvä miehenä, joka yhtäkkiä havahtuu kipuilemaan keski-iän kriisiä, joka muuten tuntuu jättäneen hänet rauhaan. Kristin Scott Thomasista ei kai ole mahdollista saada ulos huonoa roolisuoritusta, ja Philippe Claudel osaa löytää aikaisemmin elokuvassaan Olen aina rakastanut sinua (2008) käyttämästään näyttelijättärestä hienoja pieniä vivahteita.
Eksoottisen kaunis Leïla Bekhti puolestaan on erinomainen vastapaino tunnustusta keränneille veteraaneille. On helppo uskoa, miten turvallista elämää viettävässä miehessä herää hänen vuokseen suojeluvaisto, joka ohjaa vaarallisille poluille.
Jouni Vikman