Vuonna 2008 Martin McDonagh ohjasi Brendan Gleesonia komediassa Kukkoilijat (In Bruges). Sen tähtinimi oli Colin Farrell, mutta Gleeson varasti kaikki kohtauksensa lomailevista tappajista kertovassa rikoskomediassa. Jos pitää Kukkoilijoista, nauttii varmasti myös Martin McDonaghin veljen John Michael McDonaghin ohjaamasta The Guard -elokuvasta. The Guardin iso nimi on amerikkalainen Don Cheadle, mutta Brendan Gleeson on elokuvan kiistaton päähenkilö. Irlannissa The Guard on ohittanut Ken Loachin historiallisen The Wind That Shakes the Barley -draaman menestyneimpänä paikallisena indie-elokuvana.
Gleeson on pienen irlantilaispaikkakunnan ylikonstaapeli Gerry Boyle. Hän on totaalisen tylsistynyt työhönsä ja mieluummin odottaa, että paikalliset pikkunilkit hoitavat itsensä ja toisensa pois päiviltä ennemmin kuin ryhtyy aktiiviseen toimintaan. Gerryn harmiksi isot, kansainväliset huumerikolliset ovat ottaneet hänen asemapaikkansa tähtäimeensä suuren huumelastin salakuljetusoperaatiota varten. Aivan kuin paikallisesta IRA:n väestä ei olisi tarpeeksi murhetta.
Konnien saapuessa Gerryn innokas uusi kollegakin (Rory Keenan) katoaa. Käytännössä Gerryä kuitenkin pännii eniten se, että käytännössä koko maan poliisivoimat taskuunsa käärineet rikolliset kehtaavat yrittää ensin kiristää häntä hänen suosikkiprostituoitunsa kautta ja sitten lahjoa hänet. Niin ei vain sovi tehdä!
Salakuljetussuunnitelmat ovat tuoneet maahan myös FBI:n etsivän, joka pyytää paikallisilta viranomaisilta apua. Kaikkia ihmisiä hyvin omaperäisellä huumorintajullaan testaava Gerry ei ole pahemmin innostunut Don Cheadlen esittämästä Wendell Everett -agentista, mutta hyväksyy lopulta ajatuksen, että tämä on hänen ainut mahdollisuutensa nousta sopivaisuuden rajat ylittäneitä rikollisia vastaan. Gerryn takaraivossa kasvaa myös suunnitelma siitä, miten Wendelliä voi hyödyntää tukalasta tilanteesta selviämiseen lopullisesti.
The Guard on Brendan Gleesonin näyttelijätaitojen juhlaa. Hän tekee Gerrysta hahmon, jonka lukeminen on aluksi lähes mahdotonta. Poliisi tekee ja sanoo poliittisesti täysin epäkorrekteja asioita, mutta pienistä kehon ja kasvojen liikkeistä on aistittavissa niiden takana oleva suunnaton kieroutunut huumorintaju, joka nauttii muiden tasapainon järkyttämisestä. Omat hedonistiset nautinnot, jotka koostuvat alkoholista ja säännöllisistä peuhaamisista ilotyttöjen kanssa, ovat Gerrylle tärkeämpiä kuin etsiväntyö, joka ei hänen mielestään yhden vuorokauden viiveestä muutu miksikään. Aina hyvä Cheadle jättäytyy suosiolla Gleesonin fyysiseen ja henkiseen varjoon.
The Guard tuo mieleen kieli poskessa mutta naama peruslukemilla tehdyn Tappava ase -elokuvan – ja lukemattoman määrän muita eripuraisista poliisikumppanuksista kertovia rikoskomedioita. Tyylikkään The Guardin erottaa massasta käytännössä juuri Gleesonin mainio roolisuoritus.
Jouni Vikman
The Guard – Traileri