Mia Wasikowska näyttää hyvällä tavalla hermostuneelta. ”Se on epämukava ja melko häiriinnyttävä, mutta meidän todellisuutemme on joka tapauksessa tosi absurdi. Se on… hauska. Ei ääneen naurattavalla tavalla eikä koko ajan, se on… jollain muulla tavalla hauska. Epämukavalla tavalla hauska”, hän kuvailee uutta elokuvaansa ja saattaa olla oikeassakin.

Aki Kaurismäki seisoo kohteliaasti punaisella matolla. Hän tuntee kuviot. Joku pysäyttää hänet – pitäisi ottaa kuvia. Hän tanssahtelee hieman. Myöhemmin, kun elokuva on ohi ja kaikki taputtavat, hän näyttää lähtövalmiilta. Mutta se ei käy, ei Cannesissa, missä kaikki mittaavat ablodien keston. Sen sijaan hän tarttuu kiinni festivaalijohtaja Thierry Frémaux’sta ja ravistelee tätä hieman. ”Kiitos, kun olette niin kiinnostuneita elokuvastani, à bientôt, nähdään pian”, hän sanoo. Ja häipyy, ulos valoon.

Kuolleet lehdet on kerännyt ylistäviä kommentteja.

Kiva parfyymi. Uusi hittituote?

On hauska nähdä minkälainen hahmo on.

Scorsese tulee kovaa ja korkealta.

Pitääkö ”leegot” laittaa kuntoon?

Kohuja jo aamiaisaikaan, loukkaantunut Thierry Frémaux ja turhautuneet massat, jotka yrittävät saada lippuja uuteen Indiana Jonesiin – ilman menestystä. 76. Cannesin elokuvajuhlien ei todennäköisesti ollut tarkoitus alkaa näin, mutta oli miten oli, bienvenue en enfer. Tervetuloa helvettiin.

Tässä lienee Cannesin kohutuin ja puhutuin elokuva – monestakin syystä.

Hieno ura takana.

”Kiistanalainen valinta.”

Cannesin vieraat pääsevät nauttimaan kunnon seikkailusta.

Sellaisten ”kevyiden” pikkuelokuvien kuin 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää ja Valmistujaiset romanialainen ohjaaja Cristian Mungiu väittää edelleen, ettei ole pessimisti. Hän ei tosin onnistunut vakuuttamaan Episodin toimittajaa siitä Cannesissa kertoessaan uutuudestaan R.M.N. – Kylmä yö.