Mikäli Hiidenpadan puiden kiemurtelevat juuret, rauniolinnojen synkät holvit ja hirviömäiset ihmisolennot vaikuttavat tutuilta, se johtuu siitä, että animaatiolla ja edellä mainituilla sarjakuvilla on ihan oikea yhteys. Frankensteinin ja ihmissuden paras artisti, Mike Ploog, nimittäin siirtyi 1980-luvulla elokuvien puolelle, ja hän taiteili Hiidenpadan konseptikuvitusta animaattoreiden malliksi.
Hiidenpata on itsekin jonkin sortin Frankensteinin hirviö. Se on vuosien tuotannon aikana useiden ihmisten työn palasista koostettu ja määrätietoisen mutta asiaa tarkemmin ajattelemattoman miehen henkiin herättämä. Ehkä siksi siitä tuli niin pelottava.
Fantasiatarina perustuu Lloyd Alexanderin 1960-luvulla kirjoittamiin The Chronicles of Prydain -fantasiakirjoihin, jotka oli suunnattu nuorille lukijoille. Disney-studio osti oikeudet kirjoihin jo 70-luvun alussa. Sen jälkeen alkoi vuosia kestänyt työ tiivistää monia hahmoja sisältävä tarina yksittäiseksi animaatioelokuvaksi. Projekti osoittautui ennakoitua ongelmallisemmaksi, ja niin konseptiartistit, animaattorit, käsikirjoittajat kuin hankkeen vetovastuullisetkin vaihtuivat tiuhaan. Ennakoitua ensi-iltaakin piti siirtää vuosilla.
Moni nykykatsoja muistelee Hiidenpataa lapsuuden järisyttävän jännittävänä kokemuksena, ja sen vuoksi elokuva on yllättävän suosittu. Se olisi kuitenkin voinut olla vieläkin hurjempi. Mutta kun lapsiyleisö pakeni kauhuissaan koenäytöksestä, Disney-studion tuore pomo Jeffrey Katzenberg vaati siihen lukuisia muutoksia.
Elokuvasta leikattiin 12 minuutin verran raakuuksia. Siksi John Hurtin ääninäyttelemän Hornansarven aavemaisesti henkiin heräävä raatosotilaiden armeija ei tunnu tekevän mitään muuta kuin vain marssivan sinänsä riittävän selkäpiitä karmivasti. Animaatioon ja tarinaan tehtiin jatkumoa korjaavia muutoksia.
Vaikka kummitusarmeijan veritekojen katoaminenkin tietty harmittaa, rampauttaa viattomampi muutos elokuvaa todella pahasti. Päähenkilöiden kohtaaminen keijukansan kanssa on typistetty lähes olemattomiin, ja piskuisten olentojen tehtävä on lähinnä paljastaa Hiidenpadan sijainti. Ihan kiva, mutta se nollaa koko sitä astista elokuvaa motivoineen Hen Wen -oraakkelipossun merkityksen.
Vieläkin pahempaa on, että muutos riisuu päähenkilöt lopullisesti vähäisestäkin persoonallisuudesta ja kasvun mahdollisuudesta. Poistettu kohtaus on julkaistu kotiteatteriversioiden lisämateriaaleissa, ja se osoittaa, kuinka Taran-pojan ylpeys johtaa paikan paljastumiseen ja siten Hornansarven suunnitelmien toteutumiseen. Se olisi motivoinut pojan halua korjata aiheuttamansa vahinko paremmin kuin pelkkä tieto siitä, että hän nyt vain on tarinan sankari, joten totta kai homma lankeaa hänen hoidettavakseen.
Kun päähenkilöt – joita ei lainkaan taustoiteta, eikä heidän taikaesineillään lopulta ole mitään tarinaa edistävää merkitystä – ovat kuin tapettia, korostuu konnien merkitys. Hiidenpataa vahtivat noidat ovat kliseisyydestään huolimatta vinkeroita tapauksia ja tietysti Hornansarvi on yksi vaikuttavimmista ja ehdottomasti pelottavin kaikista Disney-pahiksista.
Onkin huomioitava, että elokuvan juhlajulkaisu-dvd:n ikäraja 3, eli käytännössä kaikille sallittu, on virheellinen. Se perustuu vuonna 1998 julkaistulle videolle annettuun ikärajaan, mutta vuonna 2012 ikäraja on päivitetty seitsemään. Niin ollen elokuvan saisi nykymääräysten mukaan katsoa jo nelivuotias aikuisen seurassa.
Vanhempien kannattaa kantaa vastuunsa ja tutkailla elokuvan sopivuus omalle jälkikasvulleen etukäteen. Itse olen nimittäin sitä mieltä, että K12 ei sekään olisi välttämättä ollut huono ikäraja harvinaisen pelottavalle Disney-elokuvalle.
Hiidenpata (The Black Cauldron)
1985
Disney-klassikko #25
Katselukertojen määrä: 4
Erityistä: Ensimmäinen Disney-piirretty, jossa hyödynnettiin tietokoneanimaatiota. Sillä toteutettiin kuplia, pakokohtauksen vene, Eilonwyn valopallo sekä itse pata.
