Iron Man -ohjaajan vuoden 2014 elokuva on kuin viiden tähden ateria

LeffaHamsteri ihmettelee Iron Man -ohjaajan ja The Mandalorianin luojan uran unohdettua helmeä.

24.11.2023 08:45

Moni elokuvien ystävä osaa tunnistaa Jon Favreaun joko hänen ohjaustöistään, rooleistaan tai kirjoittamiensa tarinoiden kautta.

Kaksikymmentä vuotta sitten ilmestyneen jouluisen komediahittinsä Elf ansioista Favreau nousi varteenotettavien viihde-elokuvien ohjaajien joukkoon. Varsinainen jymymenestys odotti Favreauta, kun hänet kiinnitettiin erään jo 1990-luvun puolivälistä asti tuotannossa olleen elokuvan ohjaajaksi.

Favreau nousi ohjaaja-käsikirjoittajana populaarikulttuurin aallonharjalle ja Marvel-fanien tietoisuuteen vuonna 2008 ilmestyneen Iron Man -elokuvan myötä. Tämä samainen pikkubudjetin indie-elokuva aloitti myös erään suht hyvin menestyneen supersankariuniversumin. Ohjauspestinsä lisäksi Favreau näytteli Iron Man –elokuvassa Robert Downey Jr:n vierellä Tony Starkin luotetun avustajan Happy Hoganin roolissa.

Sittemmin Favreau on työskennellyt Disney/Lucasfilmin Mandalorian ja The Book of Boba Fettin luojana ja käsikirjoittajana ja jatkanut Happy Hoganin roolissaan Marvelin elokuvissa, vaikka häntä itseään ei ole Iron Man 2 -elokuvan jälkeen nähty ohjaajan tuolissa.

Favreaun monista elokuvista ohjaus-, kirjoitus- ja näyttelijän töistä haluaisin tällä kertaa nostaa raamille ohjaaja-käsikirjoittajan unohdetun mestariteoksen.

Kyseessä on tietysti 2014 ilmestynyt Chef.

Isojen blockbuster-elokuvien jälkeen Favreau halusi omien sanojensa mukaan palata takaisin perusasioiden äärelle. Tästä syystä hän käsikirjoitti elokuvan, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan käsittelee ruuanlaittoa, kokkaamista.

Viiden tähden ateria

Carl Casper (Favreau) toimii Gauloises-ravintolan pääkokkina (eli niin sanottuna head chefinä). Karismaattinen ja työtään rakastava, ja alaisiaan innostava Casper ottaa kuitenkin yhteen ravintolan omistajan, Rivan (Dustin Hoffman) kanssa. Riva toivoo kokkinsa pysyttelevän ravintolan klassikkoannoksissa kokeilevan keittiön sijasta. Casper rakastaa työtään, mutta hän yrittää viettää aikaa Percy-poikansa (Emjay Anthony) kanssa ex-vaimonsa, Inezin (Sofia Vergara) pyynnöstä.

Tarinan varsinainen pääkonflikti syttyy, kun Casper kuulee maineikkaan ruokakriitikon saapuvan ravintolaan vieraaksi. Ylistävän arvion sijaan kriitikko laittaa kokille jauhot suuhun. Kriitikon ja kokin välille syttyy Twitter-riita, joka johtaa lopulta Casperin potkuihin ja matkaan, jonka aikana kokki joutuu pohtimaan omia juuriaan ja suhdetta poikaansa.

Chef on mahdollista nähdä käsittelevän Hollywoodin elokuvakoneistoa ja sen sisältämiä jännitteitä. Ravintolan omistaja (elokuvantuottaja) tarjoaa puitteet, jossa pääkokki (elokuvaohjaaja) pystyy toimimaan keittiöapulaistensa (kuvausryhmän) kanssa. Tietysti rahan takana seisova omistaja haluaa sijoitukselleen vastinetta, joten hän pyytää pääkokkia (ohjaajaa) pysymään ravintolan klassikkoaterioissa ja jatkavan niiden valmistamista (tekemään jatko-osia). Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin ravintolan maksavien asiakkaiden (elokuvayleisön) pitämisestä tyytyväisenä, mutta tietysti soppaa sekoittaakseen ruokakriitikot (elokuvakriitikot) voivat haastaa tutun kaavan toistamista.

Tavallaan tämä luenta sopii Favreaun henkilökohtaiseen tarinaan. Intohimoisesti ruokaan ja ruuan laittoon suhtautuva ohjaajakäsikirjoittaja voi itse tarkastella omaa suhtautumistaan erilaisiin projekteihin. Menestynyt kokki joutuu palaamaan juurilleen saamansa kritiikin ja siitä syntyneen somemyrskyn myötä. Hän hankkii pienen ruoka-auton ja lähtee ajamaan sillä Amerikan halki, kunnes lopulta asettuu sen kanssa Los Angelesiin.

Isosta supersankari- ja tehoste-elokuvista pienempään perhedraamaan siirtynyt Favreau tuntuu olevan elementissään tarinassa, jossa ei ole mitään suurta seikkailua. Kuuluisaksi kokiksi noussut Carl Caspar on käytännössä uhrannut perhe-elämänsä liiketoiminnan takia, joten hänen on opittava olemaan läsnä pojalleen, joka haluaa viettää yhdessä aikaa ja auttaa isänsä ruoka-autobisnestä.

Favreau ei vaikuta olevan mitenkään teknologiaa vastaan, vaikka hän tekeekin pienemmän mittaluokan elokuvan. Pikemminkin tarinan opetuksena on ottaa uuden sukupolven viestintävälineet haltuun ja oppia kommunikoimaan. Tarinassa nähty suurin konflikti syntyy siitä, kun Caspar ei osaa käyttää Twitteriä (nykyisin X). Hän haluaa lähettää ruokakriitikolle yksityisviestin, mutta vahingossa tekeekin julkisen julkaisun kaiken kansan nähtäväksi.

Casparin poika opettaa häntä hyödyntämään sosiaalista mediaa, jonka avulla ruoka-auto saa näkyvyyttä ja menestystä. Elokuvateollisuuden allegoriaa jatkaakseni somen edustaman uuden teknologian hyödyntäminen oikein liiketoiminnan (elokuvateollisuudessa käytetyt tietokonetehosteet) välineenä edesauttaa sen menestystä.

Chefin jälkeen Favreau ohjasi Disneylle uudet versiot sekä Viidakkokirjasta että Leijonakuninkaasta, jotka käyttivät uusimpia kuvaustekniikoita liikkeenkaappauksesta realistisiin animaatioihin. Tämän lisäksi hän loi Disneyn suoratoistopalvelun ensimmäisen Tähtien sota -tv-sarjan The Mandalorian ja sen spin-off-sarjan The Book of Boba Fett.

Favreaun 2020-luvun uraa tarkastellessani ja pohtiessani aina silloin tällöin mietin, voisiko hän palata Chefin kaltaisten tarinoiden pariin.

Chef on yksinkertainen, mieltä ylentävä kasvutarina, joka tarjoaa selvän alun, keskiosan ja lopetuksen. Elokuvaa katsoessa tulee suorastaan nälkä – monessakin mielessä.

Ville Vuorio
Leffahamsteri

Lisää luettavaa

Aiheeseen liittyviä elokuvia