Kolumni: Presidentintekijät on loukkaus suomalaista elokuvayleisöä kohtaan

Tuukka Temosen dokumentti Presidentintekijät on herättänyt kohua jo reilusti ennen ensi-iltaansa.

Tekijöiden ja dokumentin kohteena olevan kampanjapäällikön riita on tuonut mukanaan paljon palstatilaa ja samalla myös ilmaista mainosta elokuvalle. On sitten toinen juttu, miten paljon kohu näkyy katsojamäärissä. Lehdistönäytöksessä oli harvinaisen paljon väkeä, ja suuri osa oli muita kuin elokuvatoimittajia.

Kohua on puitu monessakin paikassa, joten haluaisin keskittyä itse elokuvaan. Se on minusta huono. Oikeastaan Presidentintekijöiden nimittäminen elokuvaksi on liioiteltua. Minusta koko dokumentti on loukkaus suomalaista elokuvayleisöä kohtaan.

Presidentintekijät ei ole oikea elokuva, vaan lähes puolitoista tuntia kestävä kooste huonosti kuvattua videomateriaalia.

Suuri osa elokuvasta näyttää ihmisiä istumassa palavereissa, joissa käsitellään vähäpätöisiä asioita, jahkaillaan, puhutaan päällekkäin ja esitetään tympeää naamaa. Tai sitten kierrellään Kokoomuksen puoluetoimiston ankeilla käytävillä, puhutaan kännykkään ja tuijotetaan tietokoneen ruutua. Välillä käydään vaalitilaisuuksissa kuuntelemassa huonoa livemusiikkia, ja kuva muuttuu suttuisen lisäksi hämäräksi.

Koko dokumentin ajan kuva heiluu ja sitä tarkennetaan kesken kohtauksen. Välillä kamera heilahtaa yhtäkkiä toiselle puolelle huonetta, kun joku avaakin suunsa yllättäen.

Isot työpalaverit ovat usein tylsiä. Olen istunut sellaisissa elämäni aikana monta kertaa ja pitkästynyt. En haluaisi katsoa sellaisia Tennispalatsin isolta kankaalta.

Presidentintekijät on kuin ylipitkä jakso A-studiota tai Ajankohtaista kakkosta ilman toimituksellista osuutta. En ymmärrä, miksi tällaista levitetään Suomessa teattereissa ja nimitetään elokuvaksi. Eikä tämä ole ensimmäinen presidenttiin keskittyvä dokumentti. Tarja Halosesta kertova Rouva Presidentti oli tehty samaan kotivideotyyliin ja lisätty mukaan Pohjois-Koreasta ja entisestä Neuvostoliitosta lainattua henkilöpalvontaa.

Kokoomuslaisen Temosen Presidentintekijöistä puuttuu henkilöpalvonta, mutta elokuvassa on sama perusongelma. Se koostuu lähes kokonaan huonosta videokuvamateriaalista, joka kasataan kokoon ja myydään elokuvayleisölle dokumenttina. Tällaisten filmien oikea levityspaikka on televisio tai netti. Presidentintekijät vie hyvää valkokangastilaa oikeilta elokuvilta.

Kyse ei ole siitä, että aiheessa olisi sinänsä jotakin vikaa. Poliittisista tai yhteiskunnallisista aiheista on tehty hyviä ja kiinnostaviakin dokumentteja. Mielenkiintoisen dokumentin pitäisi kuitenkin sisältää muitakin aineksia kuin kännykkätason kuvaa ja tyhjänpäiväistä keskustelua. Kampanjan kulissien takana näyttää varmasti hyvinkin erilaiselta kuin julkisuudessa, mutta entä sitten. Ei siellä mitään ihmeellistä silti tunnu tapahtuvan. Kampanjan tuloksen jokainen tietää etukäteen. Presidentintekijät on epämääräinen vaalivideon jämä eikä mikään elokuva.

Kamalinta on, jos Presidentintekijöistä tulee menestys, ja vastaavia epäelokuvia tuotetaan suosion myötä lisää. Pelkään jo, että seuraavaksi tulee teattereihin perussuomalaisen ohjaajan tuotos nimeltä Jytkyntekijät. Ehkäpä sellaista suunnitellaan jo.

Jussi Huhtala

Kirjoittaja on Episodin toimituspäällikkö. Seuraa Twitterissä: @JussiHuhta1a