Tiina Lymin ohjaamasta Myrskyluodon Maija -elokuvasta on kasvamassa suurmenestys. Anni Blomqvistin historiallisessa romaanisarjassa näyttää olevan jotain kestävää.
Vanhemmat katsojat muistavat tarinan Åke Lindmanin suosittuna 1970-luvun televisiosarjana, ja Lasse Mårtensonin tunnussävelmä on jäänyt elämään. Ahvenanmaalle sijoittuva Maijan selviytymistarina on löytänyt nyt myös uudet sukupolvet päivitettynä elokuvaversiona.
Uudessa Myrskyluodon Maijassa on monia ansioita. Se on näyttävä historiallinen elokuva, ja nimihenkilöä esittävä Amanda Jansson on roolissaan loistava. Silti elokuva jäi minulla hieman etäiseksi. En malta olla ajattelematta, että se voisi olla jotain muutakin kuin eeppinen rakkauselokuva ja selviytymistarina. Näen pinnan alla psykologisen kauhuelokuvan.
Myrskyluodon Maija alkaa kuin Tappajahai synkillä kuvilla merenpohjasta. Myrskyluodon Maijan hirviö ei kuitenkaan ole hai eikä mikään muukaan olento vaan meri itsessään.
Heti elokuvan alussa kuullaan enteellistä puhetta kuolemasta ja hukkumisesta. Puhutaan myös tontuista ja vedessä asuvasta hengestä. Lausutaan loitsuja ja tehdään taikoja veden äärellä. Ei saa katsoa peiliin. Salaperäinen kettu haluaa kertoa Maijalle jotain.
Erikoisen hääseremonian kohdalla nousee lisää mielikuvia kauhuelokuvasta. Outoon päähineeseen pukeutuva Maija tuo mieleen Ari Asterin ohjaaman kauhuelokuvan Midsommar – loputon yö, jossa vietetään juhannusta syrjäisessä ruotsalaiskylässä.
Päästyään kahden Maija ja Janne juoksentelevat alasti ympäri luotoa primitiivisen tunteen vallassa. Rakkaustarinaa varjostaa koko ajan kuolema ja sen pelko. Myöhemmin elokuvassa nähdään lapsen kuolema ja synkkä ruumissaatto. Kaikki tapahtuu syrjäisessä saaristomaisemassa 1800-luvulla.
Folk horror -lajityypin elokuvan sijoittuvat yleensä maaseutuympäristöön, ja niissä hyödynnetään kansanperinnettä sekä taikauskoa ja synkkää luontoa. Yleensä mukana on myös pakanallisia riittejä, pahoja enteitä ja taikauskoa. Myrskyluodon Maijahan on silkkaa folk horroria!
Jos uhkaavaa tunnelmaa korostettaisiin ja Lauri Porran tyylikäs musiikki korvattaisiin synkemmillä sävelillä, Myrskyluodon Maijan lajityyppi muuttuisi romanttisesta draamasta psykologiseen kauhuun. Ymmärrän, että ohjaaja Tiina Lymi ja elokuvan tuottajat ovat halunneet tehdä Myrskyluodon Maijasta elokuvan suuren yleisön makuun, mutta aineksista olisi voinut luoda myös jotain omaperäisempää.
Uusi Myrskyluodon Maija on taitavasti tehty elokuva, ja onnittelen sen tekijöitä menestyksestä. Minulle sen sisällä on kauhukertomus, joka jää perinteisen kerronnan sisälle piiloon.
Jussi Huhtala