Tekikö Joel oikein? Lue analyysi The Last of Us -sarjan päätöksestä

LeffaHamsteri analysoi menestyssarjan ensimmäisen kauden päätöstä.

1.4.2023 10:00

The Last of Us –sarjan alkuvaiheissa kirjoitin ensimmäisten jaksojen perusteella videopelifilmatisoinneista ja pienistä tarinamuutoksista, joita tekijät esittelivät sarjassa. Tämä ensimmäinen kirjoitus löytyy tästä linkistä, jos haluat lukea sen ennen tämän tekstin lukemista.

Varoitus: tästä edespäin teksti sisältää juonipaljastuksia sekä The Last of Us -videopelistä että tv-sarjasta.

Muutoksia

The Last of Usin ensimmäisen tuotantokauden jälkimmäinen puolikas oli todella itsevarma suoritus kaikin puolin.

Ensinnäkin videopelin fanin näkökulmasta oli ihanaa päästä näkemään, miten tv-sarjan luojat Neil Druckmann ja Craig Mazin saivat ujutettua peleistä tutut päänäyttelijät, Troy Bakerin (Joel) ja Ashley Johnsonin (Ellie) mukaan tv-sarjaan. Baker näytteli toiseksi viimeisessä jaksossa uskonnollisen yhdyskunnan David-johtajan oikeaa kättä, kun taas Johnson sai kunnian näyttäytyä sarjassa Ellien äitinä.

Ellien kirjaimellinen syntytarina näytettiin viimeisen jakson alussa, kun raskaana oleva Anna pakenee infektoitunutta metsässä. Anna onnistuu tappaa infektoituneen ja synnyttää terveen tyttärensä, mutta tuore äiti saa itse käsirytäkässä cordyceps-tartunnan. Marlenen ja muiden Tulikärpästen ennättäessä paikalle Anna vannottaa heidät huolehtimaan Elliestä.

Tämä pieni tapahtumien ketju tarjoaa selityksen sille, miksi Ellie on immuuni cordyceps-tartunnan saamiselle.

Tv-sarjan onnistui kokonaisuudessaan taustoittamaan ja antamaan tyydyttäviä vastauksia kysymyksiin, joita pelejä pelanneena en välttämättä olisi edes osannut kysyä. Itse otin monet pelissä esitetyt asiat itsestäänselvyytenä, mutta sarjan edetessä oli ilo huomata, miten maailmanloppua ja hahmoja taustoitettiin enemmän filmatisoinnin aikana. Tarina tuntui nyt ennen kaikkea laajemmalta kuin mitä se oli peleissä.

Druckmann on selvästi pohtinut näitä taustoja joko jo pelisarjaa tehdessä tai hänen onnistui hoksata nämä asiat vasta jälkikäteen tv-sarjan käsikirjoittamisen myötä.

Joka tapauksessa olen vakuuttunut siitä, miten hyvin pelisarjan luoja tuntee tarinansa.

Yksi parhaista muutoksista, minkä tv-sarjan ja pelin välillä huomasin, oli Joelin motivaatio pyytää Tommy-veljeään saattamaan Ellie Tulikärpästen luo. Pelissä Joel ei uskalla myöntää itselleen välittävänsä Elliestä, joten hän yrittää kiukkuisesti sysätä tytön Tommyn hoidettavaksi. Voimalalle sijoittuva kohtaus pelissä tuntui teennäiseltä konfliktilta. Tämä tunne saattoi johtua osittain siitä, että on outoa kohdata tässä vaiheessa tarinaa päähenkilön matkasta kieltäytyminen -hetki. Vastahakoinen sankari kieltäytyy usein heti matkalle kutsun jälkeen, joka on tarinan alussa.

Pelin versio Joelista on vihaisempi, ynseämpi ja vakavampi kuin tv-sarjan versio Joelista, joten ymmärrän hänen reaktionsa olleen realistinen pelin tarinan kontekstissa (siitäkin huolimatta, että pelaaja on varmasti kiintynyt Ellien hahmoon). Mutta kun tv-sarjassa Joel esittää tarinan samassa kohdassa pyynnön veljelleen, salakuljettaja on aidosti huolissaan Ellien turvallisuudesta.

Joel pelkää että hän ei pysty ikänsä puolesta saattamaan tyttöä turvallisesti Tulikärpästen luo. Pedro Pascalin Joel osaa olla toisin sanoen emotionaalisesti haavoittuvaisempi kuin pelin versio hahmosta. Pelissä Joel tekee  päätöksen lähteä saattamaan Ellietä Tulikärpästen luo, mutta tv-sarjassa Joel antaa Ellien tehdä päätöksen hänen ja veljensä välillä.

The Last of Usin pelissä on todella toimiva flow, joka johtuu siitä, miten peli pitää näkökulmansa vain päähahmojen kokemuksissa. Monet sivuhahmot – kuten Ellien hoiviinsa ottanut Marlene ja uskonnollisen, mutta nälkää näkevän yhdyskunnan johtajana toimiva David – saivat tv-sarjassa paljon enemmän ruutuaikaa, mikä on täysin ymmärrettävää. Tv-sarjassa on paljon helpompi leikata pää- ja sivutarinoiden välillä, koska katsojana hyväksymme elokuvamaisen kerronnan keinot hyödyntävän tv-formaatin leikkaukset osana kerronnan kieltä.

Videopelissä on paljon luontevampaa seurata pelkästään pelattavaa hahmoa ja antaa tarinan edetä hänen näkökulmastaan. Tv-sarjalla oli tässä tapauksessa mahdollisuus tarjota formaatin myötä aikaa tarjota lisää väriä ja syvyyttä tarinaan, kun Joelin ja Ellien ei ole pakko olla jatkuvasti sarjan keskipisteenä.

Tämä oli hyvä ratkaisu, koska sivutarinat peilasivat päähenkilöidemme temaattista matkaa.

Toivo ja epätoivo

Billin ja Frankin sivutarina kolmannessa jaksossa näytti toivon, valon ja rakkauden, joka on mahdollista löytää kotioven edestä vaikka sivilisaatio murenisi ympäriltä ja eristäytyisit muusta maailmasta. Rujo maailmanloppuun valmistautunut Bill pystyy kaikkia todennäköisyyksiä vasten luottamaan itselleen täysin tuntemattomaan Frankiin, joka jää hänen ansaansa.

Joel on yhtä kykenevä päästämään valon sydämeensä, jos hän uskaltaa raottaa sulkemaansa ovea. Aluksi Ellie on vain ”rahtitavaraa”, mutta tytön merkitys Joelille vain kasvaa heidän yhteisen matkansa aikana.

Druckmann ja Mazin ymmärtävät, että maailmanloppu saa ihmisistä esiin myös pahimmat puolemme. Siinä missä toivo ja rakkaus antoivat Frankille syyn elää (ja kuolla rauhassa), oman kaupunkinsa karanteenivyöhykkeen vapauttaneen Kathleenin elämän tarkoitus pyörii kostonhimon ympärillä.

Hänen veljensä oli vastarinnan anteeksiantavainen keulakuva, joka kavallettiin (hmm, kuulostaapa tutulta?). Kathleen nousi veljensä paikalle liikkeen johtohahmona ja vallankumouksen myötä saaneen vaikutusvallan ansiosta kylvää veljensä kuoleman oikeuttamana lisää kuolemaa ja kärsimystä. Kathleen on valmis kääntämään koko kaupungin ympäri etsiessään veljensä luottamuksen pettänyttä Henryä – ja tämän Sam-veljeä. Henry ja Sam yrittävät päästä pakoon ja lyöttäytyvät Joelin ja Ellien matkaan – kunnes Samin ja Henryn tarina päättyy traagisesti. Tarina ei esitä kostoa ja kostonhimoa mustavalkoisesti, vaan monimutkaisena kokonaisuutena. Katsojalle ei tarjota tyydyttävää jakoa hyviin ja pahoihin ihmisiin, koska kaikki ovat tavalla tai toisella murtuneita. Kaikki toimivat vain siten, miten parhaaksi näkevät toivottomassa tilanteessa.

Sarja lisäksi yhdisti The Last of Us –videopelin lisäosaksi tarkoitetun, Ellien taustoja avaavan Left Behind -tarinan osaksi tv-sarjan kudosta. Left Behind keskittyy Ellien ja hänen ystävänsä Rileyn väliseen iltaan, joka päättyy kohtalokkaasti. Sarja lisäsi sen jaksoon, jossa Ellien on tehtävä ratkaisu haavoittuneen Joelin suhteen: pelastaako hän vain itsensä vai jääkö hän auttamaan Joelia.

Rileyn kanssa koettu tragedia valaisee katsojalle Ellien sisäisen vahvuuden määrän. Tyttö joutui kokemaan parhaan ystävänsä infektoitumisen, joten Ellie tietää hyvin panokset. Vaikka hän auttaisi Joelia parhaansa mukaan, hänen isähahmonsa ei välttämättä selviä vakavasta haavastaan. Ellie on kuitenkin valmis valitsemaan toivon epätoivon sijaan.

The Last of Us nostaa esille ikivanhan kahtiajaon pimeyden ja valon; rakkauden ja vihan; toivon ja epätoivon välillä.

Meissä jokaisessa on kyky antautua näistä kahdesta kummalle tahansa.

Lopun alku

Sarjan viimeisessä jaksossa Joel ja Ellie selviävät monista vaikeuksista ja pääsevät lopulta Tulikärpästen luo Salt Lake Cityn sairaalalle. Joel saa tehtävänsä suoritettua toimitettuaan ”rahtinsa” perille asti – mutta Ellie ei enää tässä olekaan rahtitavaraa, vaan Joelin suojatti ja tyttären korvike.

Tulikärpäsiin kuuluva Marlene kertoo Joelille hyvät ja huonot uutiset: lääkärit uskovat pystyvänsä tekemään lääkkeen vastalääkkeen cordyceps-sienestä, mutta Ellie kuolisi operaation seurauksena. Cordyceps kotiutuu kohteensa aivoihin, joten ihmiskunnan pelastaminen vaatisi heiltä kaikilta Ellien uhraamisen.

Joel ei yksinkertaisesti hyväksy tätä uhrausta. Hän kokee Ellien menettämisen henkilökohtaisena menetyksenä, ei ihmiskunnan pelastuksena. Joel reagoi vaistomaisesti ja päättää tappaa kaikki hänen ja Ellien väliin asettuvat Tulikärpästen sotilaat mukaan lukien myös Marlenen, joka toimi pitkään Ellien huoltajana.

Lopulta kun Ellie herää nukutusaineen vaikutuksesta Joel valehtelee hänelle, mitä sairaalassa oikeasti tapahtui. Näin ollen Ellie ja Joel palaavat Tommy-veljen luo kaupunkiin, jossa he voivat aloittaa uuden elämän.

Peliä pelanneet tiesivät odottaa näitä traagisia tapahtumia, johon ensimmäisen osan tapahtumat tulisivat päättymään. Pääasiallinen pelkoni sarjan edetessä oli se, onnistuisiko sarja kuvaamaan näin emotionaalisesti rankkaa ja ristiriitaista lopetusta.

HBO:n tuottaman sarjan ja The Last of Us -pelin suurin ero on toimintakohtausten määrässä. Moni videopelin fani olikin harmistuneena valitellut toimintakohtausten puutetta sarjassa – toisaalta taas muistan lukeneeni myös, että sarjan keskivaiheilla nähty toimintakohtaus olisi ollut luonteeltaan liian videopelimäinen.

Ota näistä nyt sitten selvää.

The Last of Us on joka tapauksessa perinteistä pulmanratkaisua ja selviytymiskauhun elementtejä ja toimintakohtauksia yhdistelevä peli, joka toisaalta nojaa myös maailmanloppunsa realismiin. Pelissä kaikki raaka-aineet ovat vähissä, etenkin vaikeimmilla vaikeusasteilla, mikä tarkoittaa, että ammuksista voi tulla äkkiä pula. Tästä huolimatta peli sisältää useamman ison toimintakohtauksen, jossa pelaaja pääsee räiskimään päällekäyviä infektoituneita ja muita väkivaltaisia hyökkääjiä. Pelissä on varmasti lähemmäs toistasataa vastustajaa, jotka pelaajan pitää voittaa (lue: tappaa) edetäkseen tarinassa eteenpäin.

Tv-sarjan kohdalla selkeästi tehtiin päätös vähentää räiskinnän määrää ja keskittyä sen sijaan draamaan. Tämä on sinällään oikea ratkaisu, koska katsoja ei ehdi tv-sarjassa tottua jatkuvaan tappamiseen. Jokainen väkivaltainen teko tuntuu sarjassa paljon voimakkaammalta, ainakin toivon niin.

Pelissä pitää olla jännittäviä kohtia ja vaarallisia tilanteita, joten matkalla Amerikan halki Joel ja Ellie joutuvat tappamaan vastustajia: infektoituneita ja eläviä ihmisiä.

Tv-sarjaa katsoessa katsoja ei pääse näkemään Pedro Pascalin näyttelemää Joelia määrällisesti yhtä mittavissa tappopuuhissa, vaikka Joelin veriseen menneisyyteen monta kertaa viitataan. Toisaalta tämä ei ole huono asia. Aivan liian usein nämä apokalyptiset elokuvat ja -sarjat toimivat voimafantasian periaatteella: haluamme nähdä itsemme voimakkaampina selviytyjinä, vaikka todellisuudessa olisimme ensimmäisiä, jotka kuolisivat (jos oletamme, että vain muutama prosentti ihmiskunnasta selviää hengissä). Todennäköisyydet eivät ole puolellamme.

Pelissä käy täysin selväksi, että Joel on kylmäverinen murhaaja, joten lopun Tulikärpäsille annettu selkäsauna (lue: massamurha) tuntuu luontaiselta jatkumolta. Pascalin Joel on varuillaan ja vaarallinen, mutta hänestä ei saa lähellekään yhtä psykopaattista kuvaa. Pascalin pääosin hiljainen, mutta empaattinen roolisuoritus saa katsojan jopa pitämään hänestä enemmän ja asettumaan puolelleen.

Ajattelin tämän olevan sarjan lopetuksen kannalta huono asia.

Pelissä Joel on huomattavasti sisäänpäin vetäytyneempi, ankarampi ja hänen henkinen haarniskansa on armottomampi. Tähän tietysti vaikuttaa huomattavasti Troy Bakerin hillitty ääninäyttely. Bakerin suoritus tihkuu vihaa ja väsymystä monessa kohtaa, mikä maalaa Joelista enemmän itsekkään kusipään. Pascalin Joel nojautuu lähemmäs särkynyttä ja hiljaista isää, jonka tunteet ovat vain tukahtuneet. Ainoastaan toiseksi viimeisen jakson kohdalla nähdään vilaus Joelin sielun kylmimpiin kolkkiin, kun hän ensin kiduttaa ja lopulta tappaa kylmäverisesti kaksi Davidin apulaista etsiessään Ellien sijaintia.

Pelissä ja sarjassa nähdään sama kohtaus (hiukan eri konteksteissa tosin), jossa Ellie kysyy Joelilta tämän kuolleesta tyttärestä. Pelissä Joel uhkaavasti varoittaa Ellien ”kävelevän ohuella jäällä”; toisin sanoen, Joel varoittaa voivansa räjähtää, jos Ellie ei lopeta uteluitaan. Kyseinen vuorosana on jätetty pois tv-sarjasta kokonaan.

Mutta sarjan yhdeksäs jakso osoitti pelkoni olevan turhat.

Itse asiassa tv-sarjassa nähdyn Joelin hahmoon tehdyt pienet muutokset saattoivat jopa voimistaa kauden traagista päätöstä. Jaksossa nähtiin pelin tarinalle uskollinen verilöyly, mutta ohjaaja Ali Abbasi esitti sen tunteettomalla etäisyydellä, jota myös Joel varmasti koki. Pascalin mukavasta isukista kuoriutuu aina tunteeton tappokone, kun tilanne sitä vaatii. Hänhän pystyi myös kiduttamaan kahdeksannessa jaksossa Ellien siepanneen ryhmän jäsentä täysin armottomasti. Tämä sama tunteettomuus näkyi myös väkivallassa, jota hän harjoitti sairaalassa Tulikärpäsiä kohtaan.

Sarjan luoneet Neil Druckmann ja Craig Mazin teroittivat pelin teemat partaveitsen teräväksi. Maailmassa, jossa ihmiskunta on menettänyt kaiken, on edelleen mahdollista löytää asioita, joiden puolesta taistella.

Mutta mikä on sen hinta?

Lopussa Joel saa pitää Ellien kasvattinaan, mutta tytön olemassaolo vaati häneltä ihmiskunnan tuomitsemisen ikuisesti infektoitujen vaaralle asettamisen lisäksi suoraa murhaamista ja valheita. Intuitiotaan kuunteleva Ellie aistii, että jotain Joelin sepittämässä tarinassa on pielessä. Näin hän pyytääkin Joelin vannomaan hänen sanojensa olevan totta.

Joelin vannoessa puhuvansa totta hän samalla luo perustan kaikelle sille sydänsurulle, joka tullaan todennäköisesti näkemään toisella kaudella.

Sarja seurasi peliä tarkasti vuorosanoja myöten, mutta taustoitti tarvittaessa hahmojen ja tapahtumien motiiveja.

Druckmannin ja Mazinin luoma sarja jätti kuitenkin tärkeimmän kysymyksen pelin tavoin avoimeksi.

Tekikö Joel oikein?

Tähän kysymykseen ei ole yksinkertaista vastausta.

Mitä sinä olisit tehnyt Joelin asemassa?

Olisitko valinnut tytön vai ihmiskunnan tulevaisuuden?

Ansaitsiko Joel tyttären korvikkeen?

Olisiko ihmiskunta ansainnut pelastuksen?

Kerromme itsellemme tarinoita sankareista, jotka uhrautuvat ja antavat henkensä perheensä, ystäviensä tai jopa koko ihmiskunnan puolesta. The Last of Us ymmärtää, että vaikka nämä tarinat ovat inspiroivia, ne eivät useinkaan inspiroi meitä oikeisiin tekoihin asti.

Kathleenin veli yritti levittää anteeksiannon ja armahduksen sanomaa, mutta hänen siskonsa omaksui täysin toisen tien. David lukee Raamatusta suoria lainauksia seuraajilleen, mutta hän ei itse toimi itse sanan varsinaisessa hengessä.

Ellie halusi, että hänen matkallaan – ja tuskallaan – olisi jokin tarkoitus. Joel ei pelkästään estänyt Ellien matkan päätöstä, hän valehteli Tulikärpästen lääkäreiden lopettaneen vastalääkkeen etsimisen. Olisiko Ellie uhrannut itsensä, jos olisi tiennyt ihmiskunnan pelastuksen hinnan?

Traagisen tästä tekee se, että Ellien koko elämän ajan tuntenut Marlene oli valmis olemaan epäitsekäs ja uhraamaan tytön. Minkälaisen valinnan Tommy olisi tehnyt, jos Joelin veli olisi päätynyt saattamaan Ellien sairaalalle.

Tämä yksinkertaisesti voimakas ja ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia herättävä lopetus on se, mikä tekee The Last of Usin tarinasta yhden kaikkien aikojen parhaista.

The Last of Us -tv-sarja teki kaiken oikein päästäkseen siihen ja – kyllä – se riitti.

Ville Vuorio
LeffaHamsteri

Lisää luettavaa