Uusi Star Wars -sarja on tarinaltaan kuin fanifiktiota – Olisi jo korkea aika keksiä jotain uutta

LeffaHamsteri arvioi uuden Tähtien sota -sarjan tähän asti ilmestyneet neljä jaksoa.

14.6.2022 10:36

Olenko ainoa Tähtien sota -fani, joka odottaa sarjaa ja/tai elokuvaa, jossa ei käsitellä tai sivuta alkuperäisestä trilogiasta tuttuja hahmoja? Olenko ainoa, joka kaipaa tarinaa, joka ei liity millään tavalla George Lucasin alkuperäiseen Tähtien sota -trilogiaan tai esiosatrilogiaan?

The Mandalorian olisi voinut olla tuo sarja, mutta heti alkumetreiltä se alkoi kiusoittelemaan katsojaansa mystisellä hahmolla (joka paljastui Boba Fettiksi) ja Luke Skywalkerilla.

Pidän tutuista hahmoista siinä missä kuka tahansa fani. Pidän viittauksista tuttuihin tapahtumiin ja paikkoihin, koska se erittää aivoissani dopamiinia tunnistamisen hetkellä. En ole nostalgian yläpuolella.

Tunnistan Ewan McGregorin esittämän Obi-Wan Kenobin esiosatrilogiasta. Tunnistan brittinäyttelijälegenda Alec Guinnesin puhetyylin, jota McGregor matkii roolissaan. Tunnistan Tatooinen -aavikkoplaneetan (kymmenennen tuhannennen kerrannen!). Tunnistan Darth Vaderin hengityskoneen ja veteraaninäyttelijä James Earl Jonesin äänet.

Myös Lucasfilmin tuotantokoneisto tietää, että minä ja monet muut katsojat tunnistavat nuo samat asiat. Nautimme tuttujen asioiden tuomasta mielihyvän tunteesta, mutta siihen se jää uutuusarja Obi-Wan Kenobin kohdalla. Olen viimeisen neljän viikon aikana pohtinut, miksi tämä tarina pitää kertoa. Mitä voimme oppia siitä?

Esimerkiksi Top Gun: Maverick on yhtä aikaa täysverinen nostalgiamuistelo alkuperäiselle 80-luvun hittielokuvalle, se myös oikeuttaa nostalgian pettymyksiä ja menneisyyden taakkaa käsittelevän tarinansa kautta – ja on osoittautunut olevan yksi vuoden kehutuimmista viihde-elokuvista.

Tämän takia kysyn: olisiko jo korkea aika ottaa etäisyyttä Skywalker-saagaan? 

Olipa kerran Ben Kenobi

Disney+-suoratoistopalvelussa nähtävä Obi-Wan Kenobi –sarja on edennyt jo neljänteen jaksoonsa. Seuraavan kahden viikon aikana nähdään sarjan kaksi viimeistä jaksoa, jotka saavat tehdä aika paljon töitä.

En valitettavasti en ole lämmennyt vielä Obi-Wan Kenobille.

Sarja luottaa niin vahvasti katsojan nostalgiaan ja Ewan McGregorin kykyihin näyttelijänä, että se unohtaa kertoa minkäänlaista selkeää tarinaa päähenkilöstään, entisestä jedimestari Obi-Wan Kenobista.

Jos luet tätä, oletan sinun tuntevan Tähtien sota -elokuvien päätapahtumat. Luotan siihen, että osaat pääosin vastata kysymyksiin: miksi Obi-Wan asuu erakkona Tatooinella? Mitä jedeille tapahtui imperiumin nousun yhteydessä? Miksi Luke ja Leia ovat tärkeitä hahmoja, ja niin edelleen.

Myös Obi-Wan Kenobi ja sen käsikirjoittajat olettavat katsojan tietävän ja tuntevan esiosatrilogian tapahtumat. Lisäksi tunnettavien asioiden listalla ovat myös Tähtien sota -animaatiosarjat Clone Wars ja Rebels, joiden tapahtumat katsojan pitäisi tuntea. Itse en ole niitä nähnyt, joten joudun menemään täysin sen varassa, mitä Kenobi minulle kertoo. En esimerkiksi tunne jedejä metsästävien inkvisiittoreiden historiaa laisinkaan.

Oletus on pahaksi viihteellisessä tarinankerronnassa, koska jokaisen uuden tarinan pitäisi antaa katsojalleen käsitys omista keskeisistä jännitteistään ja konflikteistaan – myös siinä tapauksessa, että se on osa laajempaa jatkumoa. 

Minusta Obi-Wan Kenobin käsikirjoitus tuntuu valmiin tekstin sijaan ensimmäiselle versiolle, joka kaipaa työstöä. Tarina on ideoitu ja kirjoitettu ylös, mutta käsikirjoitusta ei ole työstetty tai hiottu timanttiseksi ja kellon tarkaksi. Samasta ongelmastahan kärsivät myös Lucasin esiosatrilogian elokuvat.

Moni on ehtinyt ylistämään sarjaa käsikirjoituksen puutteista huolimatta. Näin internetissä kommentin Obi-Wan Kenobin ensimmäisen jakson jälkeen, jossa mainittiin sarjan noudattavan samoja Joseph Campbellin popularisoimia tarinankerronnan rakenteita, joita Tähtien sodan isähahmo George Lucas sovelsi alkuperäisissä elokuvissaan.

Huomatkaa pieni nyanssiero: sarja noudattaa samoja rakenteita, joita Lucas sovelsi omissa elokuvissaan.

Esimerkiksi yksi askel Campbellin teoretisoimassa sankarin matka –tarinoiden kaavassa on ”kutsusta kieltäytyminen”. 

Tarinan päähenkilö saa kutsun seikkailuun, mutta syystä tai toisesta hän kieltäytyy siitä. Sankarit ovat yleisesti ottaen aina hiukan vastahakoisia lähtemään seikkailuun – eiväthän he muutoin olisi sankareita. Alkuperäisessä Tähtien sota -elokuvassa Luke saa kutsun lähteä pelastamaan prinsessa Leia pahan imperiumin ja Darth Vaderin kynsistä, mutta hän kieltäytyy, koska hänen on pidettävä huolta sedästä ja tädistään. Imperiumin sotilaat murhaavat sedän ja tädin, joten Lukella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä seikkailuun.

Moni populaarikulttuuristamme tuttu elokuva ja tv-sarja on Tähtien sodan jälkeen hyödyntänyt samaa sankaritarinan pohjapiirrosta. Se on nähtävissä myös Obi-Wan Kenobissa, kun entisen jedimestarin kykyjä tarvitaan, mutta Obi-Wan kieltäytyy avun pyynnöstä.

Tärkein ero alkuperäisen Tähtien sodan ja uusimman spin-off-sarjan välillä on se, että alkuperäisen elokuvan ruutuajassa mitattuna kutsusta kieltäytyminen -vaihe kesti noin minuutin verran. Obi-Wan Kenobissa jedimestarimme kieltäytyy kutsusta ja tämä sama vaihe kestää koko ensimmäisen jakson ajan.

Mistä tämä johtuu? 

Selkein syy voisi olla se, että tekijöillä ei ole oikeastaan selkeää kaarta mielessään, joten ainoa vaihtoehto on pitkittää kukin vaihe sen pisimpään mahdolliseen pituuteen. Tällöin kuuden jakson minisarja on oikeutettu kestonsa puolesta puolentoista tunnin mittaisen elokuvan sijaan. 

George Lucas sentään ymmärsi alkuperäisen elokuvan tapauksessa sen, että tarinan liike-energia sakkaa, jos päähenkilön kieltäytyminen kestää liian kauan (tämä tosin on täysin hypoteettista, koska tunnetusti Lucasin tiimiin kuulunut silloinen vaimo Marcia Lucas auttoi leikkausprosessin aikana huomattavasti muovaamaan elokuvan lopulliseen muotoonsa – esimerkiksi Luken Tatooinelle sijoittuvat sivujuonet karsittiin elokuvasta pois kokonaan).

Ensimmäisen neljän jakson käsikirjoitukset ovat laadultaan suorastaan välttäviä. 

Joko tarina ei liiku mihinkään (Obi-Wan saa kaksi avunpyyntöä ensimmäisen jakson aikana eikä hän reagoi niihin) tai se vain toistaa itseään (neljän jakson aikana pikku-Leia pelastetaan kaksi kertaa). 

Hahmojen psykologia ja motivaatiot ovat täysin katsojan arvuuttelun varassa (miksi Obi-Wan pelkää käyttää jedimestarin kykyjään?).

Sarja selvästi pelkäsi menettävänsä katsojansa kärsivällisyyden, koska se päätti pelata kaikista suurimman korttinsa jo heti sarjan puolivälissä. Kolmannessa jaksossa näemme Darth Vaderin (puvun alla Hayden Christenssen) ja Obi-Wanin välisen kaksintaistelun, jota olisin kyllä mieluusti pantannut vasta sarjan loppuhuipennukseksi.

Obi-Wan Kenobi ei ole missään nimessä laadukasta tv-sarjan tarinankerrontaa, mutta ymmärrän, miksi siitä pidetään. Ewan McGregor tekee parhaansa hänelle annetulla materiaalilla ja jälleen kerran tehosteet ovat hienoja ja isolla rahalla tehtyjä. En vain pysty käsittämään, miten näin isolla rahalla satsattu sarja voi jättää tarinankerrontansa lukioikäisen Tähtien sota –fanin fanifiktion tasolle?

Räikein esimerkki tästä on kysymys: miksi Obi-Wan on pelokas jedimestarin taitojensa suhteen?

Sarja antaa ymmärtää, että hän on kymmenen vuoden aikana menettänyt parhaan teränsä: hän on ruosteessa. Kun Obi-Wan lopulta lähtee pelastamaan Leiaa, hän kylläkin osaa judo- ja karateliikkeillä tainnuttaa vartijoita ja tarvittaessa ampua laserpistoolilla tappavan tarkasti ja torjua laserammuksia valomiekallaan. Sarja vain vihjailee ja antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa dramaattista syytä Obi-Wanin vastahakoisuudelle. 

Ymmärrän kyllä, mitä Obi-Wanin pelokkuudella haetaan, mutta hahmon psykologia ei vain välity ruudulta lainkaan. Hänen pitäisi tehdä virheitä ja yrittää oppia näistä virheistä, mutta pakoon juokseminen tappaa kaiken draaman ja tarkoituksen tarinasta. Onko hän epäonnistunut taitojensa kanssa viimeisen vuosikymmenen aikana? Mistä pelko kumpuaa? Mitä hänen pitäisi oppia tarinan aikana? Pitäisikö hänen unohtaa tekonsa vai oppia elämään niiden seurausten kanssa?

Kun en ymmärrä Obi-Wanin pelkoa, en osaa kannustaa häntä voittamaan omia demoneitaan. Hahmon ymmärtäminen auttaa myös ymmärtämään tarinan panoksia. Mitä hän voi voittaa? Mitä hän voi saavuttaa? Mikä estää häntä saamasta sen, mitä hän tavoittelee? Mitä hän on valmis tekemään tai uhraamaan, jotta tuo asia saavutetaan? En osaa juhlia tai iloita, kun entinen jedimestari onnistuu käyttämään kykyjään esimerkiksi pysäyttäessään Leian putoamisen. Tällöin aktiivisen jännittämisen sijaan vain reagoin tarinassa esitettyihin tapahtumiin.

Joku voi tietysti pitää näitä pieniä yksityiskohtia mitättöminä. Riittää, että on hyvät näyttelijät ja tehosteet ja tutut hahmot. Hei! Vader tappeli valomiekalla! Eikö ollutkin upea kohtaus?

Sarjassa on ollut paljon hyvää, mutta nostan nämä kriittiset näkökulmat esille, koska ne ovat juuri samat näkökulmat, jotka nostavat materiaalin hyvästä legendaariseksi. Ero voi olla hiuksen hieno, mutta teho sitäkin suurempi.

Muistatteko vielä, kuinka Han Solo tulee viime hetkellä pelastamaan päivän Kuolemantähden taistelussa? Entä jos tuo kyseinen kohtaus olisi pelattu eri tavalla (lue: huonommin)? Hanin suhde Lukeen olisi jäänyt epämääräiseksi ja arvuuttelevaksi ja lopussa hän tulee paikalle kuin mikäkin deus ex machina konsanaan. Sen sijaan lopullisessa versiossa Hanin paluu on katartinen, koska hän tiedämme hänen kasvaneen hahmona. Hän ei välitä enää vain rahasta. Han Solo tulee tarvittaessa myös ystäviensä avuksi. 

Ero on hiuskarvoja nostattavan hieno.

Panosten ja hahmon sisäisen draaman luominen on viihdetarinankerronnan alfa ja omega, joten miksi Obi-Wan Kenobi ei tee pohjatyötään tarinansa suhteen kunnolla?

Tyly vastaus on, että sen ei periaatteessa tarvitse!

Kun tunnistamme hahmon edellisten elokuvien perusteella, meillä on jo valmiiksi kiintymys ja kiinnostus hahmon hyvinvointiin ja onnistumiseen. Sarjan ei tarvitse nähdä vaivaa ja rakentaa kiintymystämme alusta alkaen.

Valitettavasti sarja ei hyödynnä aiempaa tietämystämme ja käytä aikaa tehokkaasti toisaalla. 

Sarja ei nimittäin ole laiska ja epämääräinen vain pelkästään Obi-Wanin, mutta myös inkvisiittori Revan (Moses Ingram) roolin suhteen. Tavallaan Ingramin roolityöskentely ja vuorosanojen rivien välistä tulkitseminen antaisi ymmärtää suuren juonipaljastuksen olevan tulossa. Pettivätkö jedit Revan luottamuksen? Tai tarkemmin: pettikö juuri Obi-Wan Kenobi hänen luottamuksensa? Etenkin neljännen jakson dialogi pikku-Leian kuulusteluissa antaisi ymmärtää syvän vihan alla kumpuavan hylätyksi tulemisesta. 

Mutta sitä se on vielä tässä vaiheessa: arvailuja arvailujen perään. 

Periaatteessa hahmojen taustatarinoiden kortit tulisi lyödä mahdollisimman aikaisin pöytään, jotta olemme hahmojen kanssa samalla sivulla. Obi-Wanin kaltaisissa tarinoissa olisi hyvänä periaatteena toivoa katsojan ymmärtävän myös päähenkilön vastustajan motivaatioita. Jos seuraavan parin jakson aikana paljastuu Revan olleen yksi sarjan alussa nähdyistä jedioppilaista, jotka yrittivät paeta Palpatinen joukkojen tuhovoimaa, sanonpahan vaan: sarja ei tiedä, miten sen tulisi lähestyä omaa tarinaansa (tai vielä pahempaa olisi, jos sarjan aloitus jää täysin irralliseksi kohtaukseksi).

Revan taustatarinan mahdollinen juonipaljastus toimisi tällöin vain paljastuksena, sen sijaan että sitä käytettäisiin merkityksellisenä hahmon kehityksen pohjana. Marvelin tuottamassa Disney+-sarjassa WandaVisionissa oli sama ongelma: jos katsoja pystyy päättelemään, mistä on kyse, ennen kuin sarja itse paljastaa sen, se ei ole enää juonipaljastus, vaan juoniolettamus.

Revan hahmosta puheen ollen, haluan vielä ilmaista täyden tukeni näyttelijä Moses Ingramille. Ingram on jälleen yksi uusi naisnäyttelijä Tähtien sodan parissa, joka on joutunut rasistisen somekäsittelyn kohteeksi. Monet fanit ovat olleet avonaisen vihamielisiä näyttelijää kohtaan ja hänen hahmoaan kohti suunnattu kritiikki on kohdistunut vihana itse henkilöön.

Ingramissa tai hänen työskentelyssään ei ole mitään vikaa. Näyttelijä ei voi olla vastuussa siitä, jos hänen hahmonsa on kirjoitettu laiskasti. Näyttelijä tekee näytellessään vain työtään.

Ingramin saama kohtelu vain osoittaa sen, kuinka Tähtien sota on edelleen valkoisten heteromiesten omima tuote. Rasismi nousee pintaan aina, kun tuotteeseen ollaan tavalla tai toisella tyytymättömiä. Edellisen kerran The Last Jedin Rosea näytellyt Kelly Marie Tran sai tyytymättömiltä faneilta rasistisia vihakommentteja niskaansa.

Uskon, että osa on vihasta on turhautumisen purkamista näkyvässä roolissa olevaan henkilöön. Tämänkaltainen turhautuminen on täysin turhaa, koska kyseessä on kuitenkin vain tv-sarja.

Uskon kuitenkin myös osan vihaisen rasististen kommenttien ja reaktioiden olevan myös täysin sitä itseään: peittelemätöntä rasismia, jolla halutaan osoittaa haluttomuus hyväksyä eri ihonväriset näyttelijät osana Tähtien sota -universumia.

Rasismi ei kuulu Tähtien sotaan. 

Tai jos kuuluu, niin vain osana sithien työnkuvaa.

Joten jos spin-off -tv-sarjan näyttelijävalinnat eivät miellytä, suosittelen irtisanomaan Disney+-palvelun tilauksen ja polttamaan kaikki hyllystä löytyvät Tähtien sota -elokuvien fyysiset kopiot.

Olkoon Voima kanssanne, kuten Gandalf sanoi Game of Thronesissa.

Ville Vuorio
LeffaHamsteri

Lisää luettavaa