Oscar-palkitun Idan jälkeen maailma ei tuntunut tarvitsevan toista mustavalkoista puolalaisdraamaa enää vähään aikaan. Sen ohjaaja Paweł Pawlikowski päätti kuitenkin tehdä juuri sellaisen. Onneksi Cold War -elokuvan hurmioitunut vastaanotto Cannesissa osoitti että niille löytyy tilaa.

Cannesin elokuvajuhlat jatkavat suopeaa suhtautumistaan suomalaisia lyhytelokuvia kohtaan viime vuonna Special Jury Distinction -palkinnon saaneen Teppo Airaksisen Katon jälkeenkin. Mikko Myllylahden kirjoittama ja ohjaama Tiikeri sai vastikään ensi-iltansa Leica Cine Discovely -kisassa osana virallista La Semaine de la Critique -sarjaa. Oh là là!

Tietynlaisia elokuvia odottaa näkevänsä Cannesissa. Kolmituntinen, puun mukaan nimetty turkkilaisdraama? Jep. Elokuvaessee Jean-Luc Godardilta, jonka ei enää olisi kannattanut vaivautua? Ehdottomasti. Mutta kuten Eero Milonoff toteaa, Ali Abbasin Gräns (”Raja”) ei oikein sovi kuvaan.

Cannesissa saa aina varautua pariin asiaan. Aina on nälkä. Aina missää jonkin näytöksen, josta muut puhuvat haltioissaan. Aina joku mollaa ranskaksi yrityksestä salakuljettaa huonosti kätketty voileipä näytökseen. Aina avajaisleffa haisee.

Japanilaisohjaaja Naomi Kawase pysyy uskollisena tyylilleen, mikä joillekin on hyvä uutinen, joillekin huono.

Niin oudolta kuin vertailu saattaa kuulostaakin, The Death of Stalin on vähän kuin hieman vanhempi serkku. Serkku, joka tekee asioita, joita itse ei uskalla; joka yllyttää kertomaan sopimattomia vitsejä ja nauraa, kun menetät tietokoneenkäyttöoikeutesi niiden takia. Mutta päivän päätteeksi hän silti ostaa sinulle oluen.

Ricky Gervaisin uusi liveshow on hillittömän hauska.

Kyllästyttyään brittiläiseen politikointiin ja amerikkalaiseen varapresidenttiin skotlantilainen satiirikko Armando Iannucci tarttuu venäläiseen diktaattoriin ja onnistuu loukkaamaan lähestulkoon jokaista.

Menneisyys on kaikki kaikessa Robert Guédiguianin uudessa draamassa, joka tuntuu yhtä tutulta kuin kasvot, joihin hän taas kohdistaa kameransa.

Fakta: koirat saavat parempia rooleja. Ja miksi eivät saisi – ne seuraavat paremmin ohjausta ja oikeasti haluavat miellyttää. Torinon elokuvajuhlat, jotka jokin aika sitten pyhitti kokonaisen sarjan kuuluisille hiirenpyydystäjille, sai meidät miettimään suosikkejamme elokuvien kissojen joukosta.