Hassut hurjat hirviöt perustuu Maurice Sendakin vuonna 1963 ilmestyneeseen lastenkirjaklassikkoon. Kirjasta on kaavailtu filmatisointia pitkään. Jo 80-luvun alussa Disneyn ja Pixarin animaatioguru John Lasseter suunnitteli siitä pitkää animaatioelokuvaa, jossa olisi ollut mukana tietokoneella luotuja hahmoja. Tuo elokuva jäi työpöydälle, mutta 2000-luvun alkupuolella alettiin toteuttaa aivan uutta filmatisointia, jonka ohjaajaksi pestattiin surrealistisesta visuaalisesta tyylistään tunnettu Spike Jonze (Being John Malkovich, Adaptation).
Alkuperäisteos on kuvakirja, jossa on tekstiä hyvin vähän. Elokuvaa varten kertomusta onkin laajennettu, ja siihen on lisätty uusia aineksia. Sendakin vaikutus näkyy myös elokuvan tarinassa, sillä Jonze ja toinen käsikirjoittaja Dave Eggers ovat olleet käsikirjoitusvaiheessa yhteistyössä Sendakin kanssa.
Hassut hurjat hirviöt oli tulossa alun perin teattereihin jo vuoden 2008 toukokuussa, mutta tuotantoyhtiö Warner Bros. oli niin tyytymätön elokuvan ensimmäiseen versioon että halusi antaa ohjaajalle potkut ja hyllyttää koko materiaalin. Jonzelle annettiin kuitenkin elokuvan viimeistelyyn lisäaikaa, ja hän sai lopulta aikaan version, johon myös studiopomot olivat tyytyväisiä.
Miltään kompromissilta elokuva ei kuitenkaan näytä. Hassut hurjat hirviöt on unenomainen, kiehtova seikkailusatu, joka sopii myös aikuisille. Kuten eräs toimittaja totesi lehdistönäytöksen jälkeen, se on ”enemmän trippi kuin elokuva”. Jonze on yhdistänyt onnistuneesti realismia ja fantasiaa ja saanut aikaan ihmeellisen tunnelman.
Elokuvan päähenkilö on pikkupoika Max, joka eräänä iltana riitelee äitinsä kanssa ja joutuu huoneeseensa ilman illallista. Max pakenee todellisuudesta mielikuvitusmaailmaan. Hän seilaa susipuku päällään merentakaiselle saarelle, joka vilisee eriskummallisia hirviöhahmoja. Hirviöt uhkaavat ensin syödä Maxin, mutta kun Max kertoo hallitsevansa taikavoimia, hirviöt kruunaavatkin hänet saaren kuninkaaksi.
Kuvauksessa on käytetty paljon käsivarakameraa, mikä lisää realismin tuntua. Maxin kokemukset vaikuttavat tapahtuvan aidossa ympäristössä eikä missään bittiavaruudessa. Hirviöt eivät ole mitään digiörkkejä vaan inhimillisiä persoonallisuksia, mikä varmasti johtuu paljolti siitä, että kyseessä ovat oikeat näyttelijät hirviöpuvuissa. Digiefektejäkin on tosin käytetty, mutta harkiten ja huomaamattomasti.
Nuori Max Records esittää Maxia herkästi ja ilmeikkäästi. Hirviöiden roolihahmoista erityisesti mieleen jää Carol, jota esittää Sopranosin James Gandolfini.