Vuonna 1988 ilmestynyt Die Hard oli toimintaelokuvan klassikko jo syntyessään ja teki Bruce Willisistä tähden. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyneestä kakkososasta puolestaan tuli Renny Harlinin uran suurimpia menestyksiä.
Elokuvasarjan viidennessä osassa Willisin esittämä newyorkilainen poliisi John McClane matkustaa Venäjälle pelastamaan poikaansa Jackia, jonka kanssa hänellä on etäiset välit. Jack on jotenkin päätynyt Moskovaan ja sekaantunut organisoidun rikollisuuden pariin. Poika vangitaan Moskovassa, ja häntä odottaa elinkautinen venäläisessä vankilassa.
Kun isä-McClane lähtee Moskovaan pelastamaan poikaansa, seuraa uskomaton pakomatka, josta ei puutu räjähdyksiä ja sarjatuliaseita. Juonikuvioon liittyy häikäilemätön terroristiryhmä kuten Die Hard -elokuvaan kuuluukin. Ydinaseissa tarvittavasta uraanista on rakennettu juonta liikuttava McGuffin, ja selviääpä elokuvassa vielä sekin, mikä todella aiheutti Tšernobylin ydinonnettomuuden.
A Good Day to Die Hardin juoni on hölmö ja toimintaelokuva-asteikollakin epäuskottava. Toisaalta jos unohtaa epäloogisuudet, niin Die Hard 5 on näyttävä ja häpeilemättömän viihdyttävä ison luokan adrenaliiniannos, jossa katsoja on kuin vuoristoradan kyydissä. Alkupuolen takaa-ajot Moskovan kaduilla ja loppupuolen helikopteritaistelut Tšernobylissä toimivat yhtä lailla komeasti. Elokuva etenee sujuvasti ja on napakan mittainen, vain vähän yli puolitoista tuntia.
Elokuvan heikko puoli on siihen ympätty isä ja poika -suhde, jolla on varmaankin haluttu hakea tarinaan draamaa ja syvyyttä. Willisin ja Jack McClanea esittävän Jai Courtneyn keskustelut ovat kuitenkin aika latteita. McClanen pojan roolihahmo on muutenkin tylsä ja totinen – vitsailu ja onelinerit on selvästi varattu Willisille, joka ottaa paikkansa elokuvan tähtenä. Toinen iso miinus tulee siitä, että kunnon konna tarinasta puuttuu, ja ensimmäisen elokuvan loistavaa Alan Rickmania tulee ikävä.
Elokuvan irlantilainen ohjaaja John Moore tunnetaan etenkin uusintafilmatisoinneistaan. Mooren ohjaustöihin kuuluvat muun muassa elokuvat Flight of the Phoenix – Aavikkolento (2004) ja The Omen (2006) sekä Max Payne -videopelin filmatisointi (2008). Kuten Mooren filmografiakin kertoo, hänen kädenjäljestään puuttuu persoonallinen ote. A Good Day to Die Hard on Moorelta kohtalaisen pätevää työtä, mutta ensi kerralla Die Hard -tuottajat voisivat pestata omaperäisemmän ohjaajan.
A Good Day to Die Hard -elokuvan traileri
Filmtrailer.com